Hibernaatiopesäke

Nyt on neulakintaasta asiaa. Let´s talk about nalbinding. (Nämä kintaat katosivat postissa matkalla Suomesta Saksaan. Suuri harmi! These mittens were lost in mail on their way from Finland to germany. What a pity!) Birgitan käsistä -sivuston Hanna linkitti taannoin Yle Kainuun nettisivulla julkaistun uutisen Facebookiin. Jutun alkuperäinen muoto oli suunnilleen niin, että nyt on Suomussalmella löydetty uudelleen kauan kadoksissa ollut käsityömuoto, neulakinnastekniikka. Luin ja luin ja lopulta oli pakko lähettää jutun tekijälle kommenttia. Kertoilin niitä näitä tämän vanhan tekniikan historiasta ja tunnettuudesta nykymaailmassa. Tätä kautta omat kommenttini päätyivät Ylen uutiseen. Iloitsen siitä, että juttua on linkitetty ahkerasti myös eteenpäin. En siksi, että jutun linkeissä oli tämä oma blogini, tai siksi, että juuri minun kommenttini ovat jutussa. Iloitsen siksi, että nyt ainakin muutaman ihminen lisää tietää tästä hienosta, perinteisestä käsityötekniikasta. Omaa blo...

Siksälän kalmiston viitan lautanauhan kuvioita koekudottu reilun kahden metrin verran. Ohje on Maikin kurssilta viime keväältä. From Siksälä burial site in Estonia was found a shawl, which has nice tablet woven braid on edge. This is my first test weaving of them. The pattern we got at Maikki´s course last spring. Tammikuussa 2009 kudoin ensimmäisen oikean lautanauhani, siis sellaisen, jonka tein alusta loppuun ihan itse. Helmikuussa 2009 olin Turussa muinaispukuseminaarissa ja kosketin lautanauhaa, jonka oli kutonut Silja Penna-Haverinen. Se oli karhunhammasnauha Kaarinan kirkkomaan haudasta numero 27. Hän oli tutkinut nauhafragmentteja ja tehnyt koekudontoja kokonaisen vuoden ajan. Yhtä ainoaa nauhaa varten. Olin ihastuksesta järkyttynyt. Jospa vielä joskus itsekin osaisi noin hyvin... Viime viikonloppuna kudoin Kaarinan karhunhammasnauhaa Maikin tekemällä ohjeella, puolikaskiertoineen. Maikki istui vieressä, Eikka sylissään ja lisäsi suorituksen vaikeuskerrointa: minä seura...

Kysäisin kerran kaikkien neulakinnasharrastajien idoli Sanna-Marilta miten hän tekisi pystyraitaa . Vastaus löytyi pian: hän oli vähän aikaisemmin tavannut vanhan tekijän, joka teki kirjavia, lähes pilkullisia kintaita. Sanna-Marin blogiin ilmestyikin pian raitaa ja röyhelöä. Vasta nyt sain aikaiseksi itse testata raitaa. Rikun vanhat kintaat ovat puhki, joten kesän kunniaksi tein uudet. Näissä kintaissa pisto tehdään niin, että otetaan normaalit piston langat ja lopuksi kiepautetaan sekaan vaihtovärin lanka etusormelta. Nurjalle puolelle ei tule lankalenkkejä, vaan vaihtoväri kulkee päävärin piston sisällä. Huomasin kaksi asiaa: neulakinnas kiertää hieman ja että lankojen värinvaihdolla on väliä, jos haluaa tosi siistit vaihtokohdat. Itse pidän tavasta vaihtaa väri niin että uusi väri lähtee peukalolla olevien lenkkien alta. Otin lepovuorossa olevan langan mukaan vasta toisella pistolla, jolloin reunaan ei tule pientä tiukkaa lenkkiä. Neulaaja huomaa kyllä pian käytännössä mit...

Minä eli Joutsenjärven Sahra Miltenbergin torilla Saksassa. Olen pitänyt tässä nyt useamman viikon ompelutaukoa; elämäni ensimmäinen landskneht-paita oli sellainen rutistus, että oli pakko lepuuttaa sormia. Olenkin sen sijaan kutonut nauhoja ja tehnyt tilattuja neulakinnastöitä. Lisäksi kävin Saksassa ihanassa Miltenbergin kaupungissa käsityötapahtumassa opettamassa neulakinnastekniikkaa. Kesällä tehty ruokakirja on painossa ja nyt odotellaan sitä ulos. Ja haa, seuraavaa jo suunnitellaan. Tässä siis tällä kertaa vain muutama kuva tehdyistä asioista, mutta koska Vaasan suunnalla on vielä ainakin yksi ihminen, joka ei vielä uskalla ryhtyä neulatun sukan tekoon, lupasin tehdä kuvallisen ohjeen sen valmistukseen. Pitää siis tehdä sukat ja ottaa kuvat vaihe vaiheelta. Mutta se sitten seuraavaksi! I have had a sewing pause; the first landskneht I ever have made was such a project, that I had to let my finders rest a while. But I have been tablet weaving and nalbinding. And I also visited Mil...

Kintaat minulle. Mittens for me. Näin kuvan neulakinnastekniikalla tehdystä lettikoristeesta kintaissa. Oli aivan pakko kokeilla, miten se tehdään. I saw a picture of braid decoration which was made by nålbinding and I just had to test how to make it. Miten tehdään lettikoriste: How to make a braid decoration: 1. Neulasin kierroksen koristevärillä kintaan reunaan: I started by nålbinding a one row with decoration yarn: 2. Kun kierros oli täynnä, tein pienen pätkän neulosta kiinnittämättä sitä reunaan. Tässä työssä käytin koristeluun kaksisäikeistä lankaa ja suomalaista pistoa (2+2, F2) , joten lenkkejä on 15. Kintaat ovat kolmisäikeistä ja tietysti oman pihan kasveilla värjätyt. When first round was ready, I nålbinded some stiches without attaching them. I used for decoration 2-ply yarn and finnish stich ( 2+2, F2), so I made 15 loops. The mittens are 3-ply wool and of course naturally dyed with home-grown plants. 3. Tein kaksi pötköä lisää, kiinnitin alut neljällä silmukalla kintaan r...

Takki on ihanan pehmeää vihreää ja ruskeaa villa. Napit pronssia Birkan löytöjen mallilla. The kaftan is lovely soft green and brown wool with bronze buttons after Birka finds. Ronneburgin jälkeen arki ei tuntunut oikein miltään. Aloitin työt pitkän loman jälkeen ja onneksi aina on jotain tekemistä odottamassa, ei ehdi vain haikailla takaisin linnaan. Itse asiassa töitä on niin paljon, että olen aikatauluttanut suunnilleen jokaisen minuutin elämästäni. Yritin kunnianhimoisesti saada viikinkitakin tehtyä alle viikossa - hei, olihan minulla iltaisin monta tuntia aikaa viiden illan ajan... en ehtinyt, koska takki oli mallia rus-birka. Siis takin malli on luova yhdistelmä kahdesta tai oikeastaan kolmesta tunnetusta viikinkiaikaisesta löydöstä: Moschevaja-Hedeby-Birka. Näistä ensimmäisestä löytyi silkkinen viikinkimiehen takki, jossa on nerokas, kangasta säästävä hiha, toisesta on löytynyt villainen kankaanpala jossa on reikiä ja kolmannesta rivi nappeja. Olen tehnyt tämän saman takin kerr...

Ruotsin tädin kintaat. Old mittens from Sweden. Kaiken muun kiireen ohella olen tänä kesänä tehnyt ruokakirjaa. Kyseessä on Itä-hämäläisestä ruokaperinteestä kertova historiateos, johon teen ruokakuvauksia ja haastatteluja ja katson reseptiikan kuntoon. Sysmä on hauska paikka: 4000 asukasta, noin 20 000 kesäasukasta ja tietysti sillä on valtavan upea rautakautinen historia. Eilen olimme Päijänteellä kuvaamassa ja paluumatkalla kävimme museon lähellä arkeologisilla kaivauksilla, jossa kartoitettiin suuria maavalleja aivan rautakautisen suurkylän liepeillä. Katselin kuvia aiemmista löydöistä ja olin ihastuksesta villinä. Ehkä jo ensi viikolla alueelta löytyy uusi tasavartinen solki? Nyt on löydetty muun muassa rautaisia nauloja, piikiveä ja 1700-luvun kolikko. Piikiveä kaivauksilta. Tarvitaan tulen tekoon. Flint stones. Needed for making fire. Among all other things I have been making a book. It is about traditional foods in Itä-Häme, an area in Finland and my job is to arrange photosh...

Pitkät automatkat ovat tuottavuuden aikaa. Koska meillä jako menee niin että herra ajaa, ehdin matkoilla saada paljonkin valmista. Viime viikon vietimme Etelä-Ruotsissa eli tämän toisen maailmanjärjestyksen mukaan Nordmarkissa, siis SCA-tapahtumassa nimeltä Double Wars. Me kutsumme sitä Tuplasodaksi. Sinne mentiin omalla autolla, joten käsityötunteja kertyi yhteen suuntaan yli kymmenen. Laivalla Turusta Tukholmaan en juurikaan tehnyt mitään (laiska!). Long driving hours are creative time for me. Since my husband is the one who drives, I have pleanty of time to make things. Last week we travelled to southern Sweden, aka to Nordmark to an SCA-event called Double Wars. We went the by our car, so there was about ten hours drive to get there. I did not do handcraft at the Turku-Tukholma ferry though (being lazy!!) Ensimmäiset kintaat valmistuivat välillä Lahti-Turku. Ne oli aloitettu toki kotona, mutta siis valmistuivat autossa. First mittens I finished on way to Lahti-Turku, from home to h...