Hibernaatiopesäke

Tämä mainio kuva löytyy Aboa Vetuksesta, kun vain kurkkaa oikeaan reikään. Tässä on minun unelmani. This splendid picture can be seen by looking at a small hole on wall at Aboa Verus -museum in Turku Finland. This is my dream. Paina alas kaksi polkusta, auta kädellä vastakkaisia varpoja ylös. Vie lanka reunalankojen yli viriöön. Kiristä reuna, venytä kangasta. Jätä lenkki. Vaihda seuraava viriö. Paina, älä lyö. Tässä minun mantrani. Minä kudon kangasta. Ensimmäinen kankaani on vain 11 sentin levyinen murtoitoimikas. Siitä tulee säärisiteet. Loimi on erittäin hienoa harmaata suomeenlampaan villaa ja kude samaa luonnonruskeaa villaa, josta Leena Pellinen kutoi kankaan Espoon museon elävöityspukuun arkelogi Heini Kirjavaisen ohjeiden mukaisesti. Kummatkin langas ostin koululta. Osaan nyt aloitussolmujen teon ja tiedän, miten tarkkailla lyönnin tiheyttä. Tuotan pientä kangastani lanka kerrallaan. Minulla on valtavan onnellinen olo. Kudontaosion jälkeen lyhyt raportti...

Terveiset Turun linnasta! Greetings from the Turku castle! Riku ja kiva miljöö. Riku and nice setting. Ilona on löytänyt tyylinsä. Ilona has found her style. Sehän on nappi! It is a button! Tämä kevät näyttää menevän matkailuksi, suuntana lähinnä Turku-Espoo. Viime viikonloppuna olimme Turun linnalla Ritaripäivillä esittämässä linnan asukkaita. Saimme kutsun Vapaakomppanialta, joka on linnan vakituista varusväkeä. Linna-parka, isoja tupia ja saleja toinen toisensa jälkeen, mutta ei kunnon huonekaluja... niinpä purimme vierashuoneemme huonekalut aina sänkyä myöten ja muutimme Turun linnaan. Linnan oppailla on kuulemma tapana kertoa, että makuualkoviin mahtuu niin pieni sänky, että siellä pitää nukkua istuallaan. Me todistimme tämän vääräksi sängyllä, jossa oikein vuoroteltiin nukkujina. Riku teki puusepän puhdetöitä, siis puulusikoita ja paljon näyttäviä vuolulastuja nuortein herrain huoneessa... nuoret herrat tosin olivat vähemmistönä. Me Ilonan kanssa istuimme rouvaintuvassa tekemäss...

Uusi terva kiiltää taas Sotkan kyljissä. Enää muutama viikko vesillelaskuun. Sotka on nyt putsattu ja tervattu eli valmiina vesille. Talkookansa on ruokittu ja juotettu, ihan aamuun asti ja vielä sunnuntainakin - aamiaisen joutuivat raatajat tekemään kyllä itse, mutta tarpeet olivat valmiina jääkaapissa. Susanna entisenä puheenjohtajana muisteli, että hänen aikanaan oli kyllä aivan toisenlaisia talkoita... nauroi että hän ei päästänyt ketään veneen kimpusta syömään niin kauan kun työt olivat kesken ja sittenkin tuli vain jotain soppaa. Minttu aloitti tämän uuden aikakauden; olen ainakin syönyt jambalayaa talkoissa. Suuritöinen eväs, mutta hyvä talkoomurkina. En tiedä mistä se pyttipannuhomma lähti liikkeelle... no, nyt oli kyllä tyytyväistä talkooväkeä. Ja Burgundin pataa oli joulutalkoissa. Nyt Minttu keitteli jo hyvissä ajoin aivan tajuttoman hyvän perusliemen keväiselle mojito-tyyppiselle aperitiiville. Siinä oli oikein tiukkaa sitruunamehua, lisättiin joukkoon kuubalaista rommia, ...

Tässä on vaaleaa venäläistä ja tummempaa suomalaista. Huaah. Ihanaa kun pääsee töihin lepäämään. Meillä oli se kauan odotettu neulakinnaskurssi lauantaina, Hollolan keskiaikaseuran nimissä. Laitoin perjantain lehteen pienen ennakkouutisen ja lauantaina oli yli 40 ihmistä odottamassa kurssipaikalla että no, opettakaas nyt. Suurimmalla osalla ei ollut edes neulaa, mutta onneksi Suski toi kymmenen mukanaan ja Heinin lankakaupasta haettiin lisää kaikki mitä talosta löytyi. Sitten jaettiin porukalle langat, koska kaikilla ei ollut niitäkään. Jaettiin porukka kahteen, koska ei Suski olisi millään pystynyt opettamaan koko porukkaa. Minä otin ne, jotka halusivat "vaikeaa karjalaista" ja Suski "helpommat länsisuomalaiset". Oli puhe työtavoista, mutta ilmeisesti kurssilaiset laajensivat ilmauksen koskemaan heimoja... karjalaiset ottivat isomman työtilan ja ajoivat länsisuomalaiset pienempään. Ja sitten opetettiin. Tee ensin pieni lenkki etusormen ympärille, sitten toinen väh...