Hibernaatiopesäke

Hei. Tässä on Tiikeri. Kääpiöpinseri, ikää kahdeksan viikkoa ja viisi päivää. Niin ja on tuossa se uusi versio Kaarinan karhunhammasnauhastakin... Hey! Meet Tiger. Miniature pincher, age eight weeks and five days. And yes, there is also my new version of Kaarina bear tooth braid...   Tässä kohtaa yritin ottaa kuvaa uusimmasta työstäni. Kudoin Kaarinan karhunhammasnauhasta toisen version, siis ohuemmasta langasta kuin tuo ensimmäinen versio oikealla on. Eka oli Pirkanmaan kotityön ohutta Pirkkaa, tex 125 x 2, mutta kuten näkyy, se on aivan liian paksua. Kuviokerta on pitkä,  ja pehmeä nauha tekee pinnasta pehmeän, eivätkä puolikaskiertojen hienoudet pääse täysin esille. Kakkosnauha on Wetterhofin Veeraa, tex 55 x 2. Väreistä sininen ja keltainen on värjätty Krista Vajannon kurssilla ja tuo väriyhdistelmä on yksi niistä, joita Silja Penna-Haverinen testasi pro gradu -työtään varten. Nyt nauha on myös oikean levyinen, tämä on 16 milliä. Nauhassa on tuppilohulpiot eli ...

Tämän kanssa piti mennä pitkään, mutta kas, tuossa se nyt on. Valmis nauha on 2,1 metriä. Päät olen letittänyt väriryhmittäin, muut kolmella, mutta keskimmäisen ryhmän punoin viidellä, kuten Kaarinan säärisiteiden koristenyörit on tehty. Mukavaa nähdä se valmiina. Niin, nuo hampaat: ne ripustetaan vyölle niin, että ne roikkuvat lantion kahta puolta. Hieno, voimallinen koriste. I was supposed to spend long time making this, but hey, it is ready. It is 2,1 meter long. The yarn ends I braided, others normally with three but the middle group with five, just like the decorative braids from Kaarina toomb 27 are. It feels good to see this ready. And the teeth pendants will hang from belt, one each side of hip. Very nice and powerful decoration. Edit: Tässä vyö ja hampaat puettuna päälle. Kuvauspaikka Pukkisaaren rautakautinen kauppakylä. Here the belt and pendants are dressed on. Picture taken in Pukkisaari iron age village, Helsinki.

Unelmieni lautanauha tulee nyt todeksi. My dream in tablet weaving is coming true. Aina välillä unelmista tulee totta. Neljä vuotta sitten koskettelin Kaarinan karhunhammasvyötä, jonka tutkimiseen ja kutomiseen  Silja Penna-Haverinen oli käyttänyt vuoden päivät. Nauha on ollut naisen yllä ja siinä on roikkunut pronssiset karhunhammaslaitteet. Se on upea. Ajattelin, että tulisipa vielä päivä, jolloin osaisin edes jotain sinne päin. Nyt se päivä on tullut. Ensimmäinen karhunhammasvyö on tulollaan. Opettelin sen kutomista Maikin kanssa, joka on tehnyt tarkistuksia nauhan kudontaohjeeseen. Katselin Silja Penna-Haverisen tästä tekemää gradua ja muistelin näkemäni nauhan värejä. Miten sitten sattuikin olemaan itse värjäämiäni lankoja: sinistä morsingolla, punaista krapilla ja vaaleanvihreää kotipihan keltaisilla ja pienellä morsinkouitolla. Nauhassa on 23 lautaa, joista kuusi reunalautoja. Ne kudotaan tuppilohulpioksi. Kuviokerran ohje on kaksi A4-liuskaa pitkä ja ...

Siksälän kalmiston viitan lautanauhan kuvioita koekudottu reilun kahden metrin verran. Ohje on Maikin kurssilta viime keväältä. From Siksälä burial site in Estonia was found a shawl, which has nice tablet woven braid on edge. This is my first test weaving of them. The pattern we got at Maikki´s course last spring. Tammikuussa 2009 kudoin ensimmäisen oikean lautanauhani, siis sellaisen, jonka tein alusta loppuun ihan itse. Helmikuussa 2009 olin Turussa muinaispukuseminaarissa ja kosketin lautanauhaa, jonka oli kutonut Silja Penna-Haverinen. Se oli karhunhammasnauha Kaarinan kirkkomaan haudasta numero 27. Hän oli tutkinut nauhafragmentteja ja tehnyt koekudontoja kokonaisen vuoden ajan. Yhtä ainoaa nauhaa varten. Olin ihastuksesta järkyttynyt. Jospa vielä joskus itsekin osaisi noin hyvin... Viime viikonloppuna kudoin Kaarinan karhunhammasnauhaa Maikin tekemällä ohjeella, puolikaskiertoineen. Maikki istui vieressä, Eikka sylissään ja lisäsi suorituksen vaikeuskerrointa: minä seura...