Hibernaatiopesäke

Iso mopo on siis myytävänä, mutta aina voi fiilistellä pienemmällä, tuumasi herra ja lähti ajamaan Halavatun Pappojen rivissä pappamopolla oikein kilpaa. Pippon moottoriradalla Lahdessa oli sunnuntaina sellainen tapahtuma, jossa sedän hassuissa vaatteissaan lähes lentävillä koneillaan ajoivat kilpaa speedway-rataa. Herra epäili ensin koko jutun järkevyyttä, mutta pari kiekkaa lainakoneella ja ukko oli yhtä hymyä. Minut oli siinä vaiheessa jo nakitettu taas vaihteeksi makkarakojuun eli varikon testosteronia tihkuva ilmapiiri jäi kokematta. Kun kisa alkoi, joku kioskidaameista kysyi, että onkos se sinun mies kun ajaa viimeisenä. Ei hitto, ei ole, sen kuuluu johtaa. No, vikana se siellä huristi. Olivat näet sen verran kovasti pelänneet meidän herran menestymistä, että antoivat sellaisen nuhaisen ja yskivän pelin sille. Melko epistä! Herra ja kisakone. Siskon uusi hunajapupu eli Jakke oli niin palkintojen perään, että kun ei ehtinyt ekana maaliviivoille (siellä oli joku monimutkainen ajoka...

Tuo otsikko viittaa aika moneen asiaan... Harrikkaporukoilla on sellaisen kemut kerran vuodessa. Ne ovat kokoontumisajot, joiden on tarkoitus olla niinkuin silloin ennen vanhaan hyvään aikaan kun Hd oli vielä harvinainen näky maantiellä. Minäkin kun aloin vuonna 1991 harrastaa ameriikanpyöriä, japskilla ajellut työkaveri aukoi päätään että "tehkää vaan niitä mäntiä vaikka vyönsoljistanne, kun eihän harrikoihin saa edes varaosia". No, japsikuski oli väärässä. Ja vaihtoi sitten myöhemmin oman ompelukoneensakin kunnon mopoon. Ai jai sentään... joskus tulee ihan ikävä niitä aikoja. Mutta sitten taas ei yhtään kaipaa. Prätkäpiireissä on nykyisin liikaa pullistelijoita, baari-bikereitä ja prätkä-ämmiä. Pullistelijat ovat niitä, joiden ego kasvaa vain sen takia, että taskussa on mopon avaimet. Ne samat hermostuvat jos niiden konepyörää sanoo mopoksi. Baari-bikerit ovat niitä parrakkaita kaljuja nahkaliivi-äijiä, jotka keskittyvät kaljanjuomiseen ajamisen sijasta. Useimmalla ei edes ...