Hibernaatiopesäke

  Kylmä, mutta kaunis päivä Norjassa, hyvässä seurassa eli Randi Stoltzin kanssa. Kiitos Elisabethille teltan lainasta. Beautiful, but a bit cold day at Norway. Companyt, Randi Stoltz was great! Thanks to Elisabeth for taking us to her tent shelter.    Kävinpä Norjassa. Tingvatn on paikka, jonka nimestä jo arvaa että kyseessä on vanha käräjäpaikka veden äärellä. Siellä järjestettiin viikinkimarkkinat ja mukava pieni seminaari, jossa kävin kertomassa Suomen rautakaudesta, vaatteista ja nauhoista. No, tämä Tingvatn sattuu sijaitsemaan aivan siinä Snartemon lähellä. Ajoimme ohi paikasta, josta maailman ehkä tunnetuin nauha on löydetty. Oli pakko pyytää emäntääni Katjaa painamaan jarrua ja ottamaan kuva, kun keekoilen nauhan kanssa hautakummun nurkilla. Nelipäiväinen retki oli mahtava! Hieno paikka, hyviä elämyksiä ja ennenkaikkea unohtumattomia ihmisiä.   This time I visited Norway, at place called Tingvatn, As you can guess by it´s name, during viking ag...

   Aamuaurinko paistaa sisään nukkumapaikkamme jäätyneestä ikkunasta Rosalan viikinkikeskuksessa. Koitan torkkua hieman, sillä yöuni jäi taas lyhyeksi ja olen ollut aamiaiskokkina. Kuuntelen, miten ihmiset puuhakkaasti valmistautuvat päivän leikkeihin. Kuulen puheensorinaa, aseiden kalinaa ja pronssisten korujen kilinää, kun naiset pukevat päälleen muinaispukujen vaippahameita. Tämä on minulle erittäin tärkeä hetki. Olen heimon parissa, kaukana arkisen elämän epävarmuudesta ja peloista. Olen nauranut ja laulanut aamun tunneille saakka hienojen ihmisten kanssa, ruokkinut heidät ja nyt kuuntelen. Minun on hyvä olla. Tässä on nyt tämä hetki, nämä ihmiset, tämä aika.   Sun is shining, I can see it through the frozen windon in my sleeping chamber. I am at Rosala, in a viking house. I have just made breakfast to my viking tribe and I am tired. I am listening how people are getting dressed to go out. Men will be fighting, and everyone will take part to games. ...

Minulla on veli. Ei sukulainen, vaan harrastuksen kautta tullut. Hänen nimensä on Helgi ja hän on yhteisen mestarimme Helenan oppilas kuten minäkin. Oppiluus on hieno asia. Me jaamme kokemuksemme, me tuemme toisimme, me opetamme ja me opimme. Ja siirrämme oppimamme eteenpäin. Tein Helgille lahjan. Kirjoin hänen mekkonsa. Kuukauden kaikki vapaat hetket siihen meni, mutta tämä oli ilo. Opin kirjomaan! Kirjonta on toteutettu ketjupistoin, lankana sekä kotimainen kasvivärjätty villa että virolaisten Eesti Käsitöön ja Juuliken kirjontalangat. Kyllä, aikaa meni. Arvioin ennakkoon että 12 tuntia per käärme eli 120 tuntia... meni enemmän. Kymmenen käärmettä. Siinä on viikingille millä komeilla. I have a brother. No, he is not really related to me, but he is an apprentice of mistress Helena, just like I am. This is one of great things in SCA: we share a lot, we support, we teach and we learn. And then we spread and share what we have learned. I spend all the free hours ...

Aivan mahtava fiilis! Aurinko on alkanut paistaa tähän risukasaan! Näyttää siltää, että häät numero 1 eli Ollin ja Jolandan kemut eivät olekaan suuri pukukaaos ainakaan kaason osalta... Kerrankin onnisti: kävin ostamassa ohutta pellavaa ollille aluspaidaksi ja yritin vielä kysellä Evalle tosiohutta, valkoista pellavaa, mutta ei, ei ollut. Harmittaa kamalasti, se oli hienoa kangasta ja naurettavan edullista. Mutta siinä pellavapinossa oli silkkiä.... upeaa, sataprossaista silkkiä.... beigeä tosin, eli ei ihan minun väriäni. Harmittelin myyjättärelle, ja hän sanoi että "tuolla sinisten pinossa pitäisi olla viitisen metriä sitä samaa, mutta yönsinisenä...." Kirmasin myymälän poikki ja wohou, siellä se kangas odotti minua... alle kympin metri. Soitin heti Kattarinalle eli Katsi-siskokselle ja nyt on häämekko suunnitteilla. Katri ompelee, koska täällä kaaoksessa käsitöistä ei oikeasti meinaa tulla mitään. Ollin takki on hei koristenauhoja ja poronluisia sarvinappeja vaille valmis...