Hibernaatiopesäke

Ensimmäinen tehoviikonloppu on takana: kiitos Maikki Kariston kurssin, tiedän nyt, mitä ovat virolaiset myöhäisrautakauden nauhat. Ja miten niitä kudotaan. Olen hirmu ihastunut niiden muotoon ja kutomistekniikkaan, joka ei totisesti ole helpoimmasta päästä, vaikka tietyllä tavalla looginen onkin. Kuviot muodostuvat ruuduista ja viivoista, noin karkeasti yksinkertaistaen. Laudat kääntyvät aina pareittain, nelireikäisessä laudassa on kaksi eriväristä lankaa ja .. noh, siitä sitten käännellään, itse asiassa kaksi kertaa. Kun kuviossa on vuorossa reiän paikka, kuviossa näkyy alapuolinen lanka. Voikohan tätä vaikeammin selittää? Huomasin heti kaksi ongelmaa: nämä nauhat vaativat keskittymistä. Jos ajatus katkeaa, ei enää tiedä oliko tullut käännettyä kerran vai kaksi. Tosin sen oppii kyllä huomaamaan siitä, mistä suunnasta kudelanka kulkee. Toinen ongelma, se isompi, on se, että laudat pyrkivät kääntymään väärään asentoon, koska niissä on vain kaksi lankaa. Ilmiö on sama kuin tutummissa lim...