Hibernaatiopesäke

Krista ja "se" viitta, minulla vaaleampi harjoituskappale. Krista is wearing "the shawl", I´m wearing the lighter practice piece. Tämän kuluneen vuoden kohokohta oli se, kun kävimme Krista Vajannon kanssa Tsekeissä NESAT- seminarissa esittelemässä viitan, joka perustuu Kristan väitöskirjatutkimukseen . Kyseessä on Kaarinan kirkkomaan haudan 1 viitta. Alunperin vuoden 1990 analyysissä se on määritelty puna-harmaaksi, sitten vuonna 2009 Turun muinaispukuseminaarissa esiteltiin ruskea-harmaa ja nyt me tuotimme viitasta kolmannen väriversion. Krista näet tuli väitöskirjatutkimuksessaan siihen tulokseen, että viitan loimilangat on värjätty fermentoidulla tanniinilla, ja ne olisivat siis punaruskeat. Viitan kudelangasta puolestaan näkyi jälkiä jäkäläväristä, joka antaa violettia. No tämän kun kuulin jo aikoinaan Tarton seminaarin yhteydessä , siis keväällä 2015, tuli mieleen että tämä pitää kokeilla. Krista ja Jaana Riikonen esittelivät tuolloin muutamia ma...

Riku harvoin haluaa mitään uusia vaatteita, mutta viime vuoden lopulla hän kysyi, voisinko tehdä hänellekin käsinkudotun vaatteen. Itsellä on jo se krappimekko ja sitten meillä on pari huppua. Jos Riku pyytää niin tottakai! Vaate valmistui eilen. Ja siitä tulikin aika kiva. Tein 1300-luvun puusepälle sopivan työvaatteen aika tunnetun löydön eli Bockstenin suolöydön innoittamana. Riku seldom wants any new clothes, but at the end of the last year he asked if I coudl weave something for him too. I have my hand woven madder dress and we have some handwoven hoods too. So if  Riku asks, he surely gets it! Tunic was finished yesterday. It turned out quite nice. I made a tunic, suitable for working for 14th century carpenter. It is inspired by Bocksten man, the rather famous bog find. Tässä siis internetistä imuroitu kuva alkuperäisestä vaatteesta. This the original dress.  Minulla oli mielessä myös tämä ihana punainen vaate, jonka kankaan Maria Neijman kutoi Tukholma...

 Väritestejä Kaarinan muinaispuvun viitan uudeksi tulkinnaksi. / Dye tests for Kaarina costumes new shawl colours Miltä kuulostaisi ajatus lähes mustasta muinaispuvusta? Helsingin yliopistossa tarkastettu Krista Vajannon väitöskirja Suomen rautakauden väriaineista ja värjäysmenetelmistä paljastaa, että musta - eli lähes musta - olisi ollut arvostettu ja haluttu väri myös tuolloin. Ja että sen värjääminen oli mahdollista, siihen tarvittiin toki taitava värjäri, joka tiesi mitä teki aikaa sekä päällekkäisvärjäyksiä. No miten olisi violetti viitta? Mikäs siinä, sekin olisi ollut mahdollinen! Tällä kertaa annan Kristan itse kertoa väitöstutkimuksestaa. Lopussa paljastus siitä, mitä puuhaamme Kristan kanssa! How would you feel about black dress in Finnish iron age? According to Krista Vajanto ( read her PhD from here ) black, ar almost black, would have been wanted colour already during Finnish iron age. She also tells that dyeing it was possible. Yes, a talented dyed was...

Tässä muhivat borssikeiton biojätteet. While cooking the borsch: the vegetable leftovers in the dye pot. On taas syksyisen sadonkorjuun aika, eli nostin porkkanoita ja punajuuria kasvimaalta. Tein niistä venäläisen punajuurikeiton borssin. Ja värjäsin lankaa. Pyhän Lyytin blogin lukijat muistavatkin tämän jutun: samalla kun tehdään soppaa, otetaan biojätteet talteen ja värjätään niillä. Padassa on siis porkkanannaatteja, punajuurten kuoria ja ne pienet punajuuret, joita ei viitsi kuoria sekä sipulinkuorta. Hieman punasipulia ja hieman keltasipulia tällä kertaa. It is time to harvest the carrots and beetrtoots and cook delicious russian beetroot sopu, borsch. All Pyhä Lyyti readers surely remember this: collect the biowaste and cook them to a dye! While cooking the soup I collected the carrot leaves, beetroot peels and onion skins to another pot. Näin värjäät: 100 g lankaa 10-15 g alunaa 5 g viinikiveä 6-8 l vettä porkkanan naatteja, sipulinkuoria ja raakaa p...

    Tämä on minun metsäni. This is my forest.   Oikeastaan minun metsäni on kaikkien metsä, sillä meillä Suomessa jokainen saa mennä metsään ja vaikka kerätä sieniä. Tämän metsän omistaa kaupunki, jossa asun. Actually this is everybodys forest. In finland we have a law that allows us to go to forest for example pick mushrooms. This forest is own by the city where I live. * * *   Kaikki eivät halua syödä sieniä, mutta jos kerran kävelee metsässä, voi ottaa pussin mukaan ja olla tarkkana. Mättäältä saattaa pilkistää verihelttaseitikki. Se on päätä ruskea, vähän nahkean mattainen, sen jalka on keltainen ja heltat punaiset, vanhemmilla yksilöillä jo rusehtavat.   Not everyone wants to eat mushrooms, but once you go to forest, for eaxample to walk, take a small bag with you. You might find a dye mushroom like this half-blood-red Cortinarius semisanguineus. it is brows on top, yellow leg and red wattles.       ...

Riku, sankarini, suojasi kasvilavan ahkeralta kaivuuavustajalta. Riku, my hero, protected my dye plant garden because of little helper. Voi hyvänen aika että alkaa jännittää: lautanauhakirjan ilmestyminen on ihan kohta totta. Olen valvonut jo öitä miettien, miten se otetaan vastaan ja onhan siinä tarpeeksi haastetta uusille kutojille ja jotain herkkuja kokeneille... Ihan pian se tulee! Olemme viimeistelleet kirjan ulkonäköä, miettineet nauhojen nimiä ja ystävämme Uta on tehnyt valtavan upean työn kääntäessään noita vanhoja suomalaisia epäsanoja englanniksi. Mutta hei, pihallakin tapahtuu! Viime syksynä tein värikokeiluja pihassa kasvaneella mataralla ja silloinhan kävi ilmi, että pihassa kolme vuotta juuriaan kasvattanut matara oli "väärää sorttia" eli keltamatara Galium Verum, eikä siis Rubia Tinctorium, joka on se "oikea" värimatara. Onneksi on Riihivillan Leena: häneltä sai valmiiksi koulittuja taimia! Nyt minulla kasvaa oikeaa mataraa ja kolmen vuoden ...

Olipa värikäs väripäivä! Ja tuo sininen tausta on jonain pävänä minun viittakankaani. Ihana. What a colorful dye day we had! That blue fabric will hopefully one day be my iron age cape. Love it. Tässä pitäisi olla kertomus siitä, miten kudoin itselleni rautakautisen esiliinan pystykangaspuissa Espoon työväenopiston kurssilla. Sitä ei ole, koska juuri sinä viikonloppuna kun oli ainoa vapaa aika, jolloin olisin päässyt kutomaan, olin sairaana. Suosittelenkin sen sijaan lukemaan kurssitoveri Jenni Sahramaan erittäin ansiokkaan artikkelin aiheesta. Mutta onneksi pääsin osallistumaan kurssin viimeiseen osioon eli kankaiden värjäykseen Krista Vajannon opissa. Muiden työstäessä essujaan värjäsin aiemmin syksyllä ostamani kankaan , josta kaavailen baltialaista rautakauden viittaa. Värjäsimme sinisiä suoraan indigojauheella, emme siis tehneet etukäteen sellaista kyyppiä kuin esimerkiksi Riihivillan indigo-ohjeissa on. Itse olen vain sekoittanut jauheen veteen, lisännyt soodaa niin e...

Mato kolme valmiina vaan ei vielä höyrysilitettynä. Worm three ready, but not steam ironed. Täydellinen viikonloppu! Maikki oli kylässä ja teimme pieniä lautanauhasuunnitelmia. Sunnuntaina kävimme keritsemässä maailman kivoimman pikkupässin eli Laten. Sen päälle ehdin vielä kaivaa hieman mataranjuuria maasta ennen talven tuloa ja värjätä kaksi kuukautta odottaneilla saksanpähkinöillä, jotka toin tuliaisina Visbystä. Ja kirjoa pari matoa. Väriprojektit ovat taas hauska lisä sarjaan "kokeile". Esimerkiksi tuoreen mataran käytöstä on niin monta eri neuvoa, ettei auta muuta kuin kokeilla ja ehkä kokeilla toisella tavalla toisen kerran... Tämä nyt testissä oleva metodi on Suvilta, joka on saanut sillä hienoja oransseja aikaiseksi. Suurin ongelma on keksiä mitä mataraa penkissä kasvaa... pihaan on kylvetty ahomataraa, mutta yrttilavan valtaaja näyttää keltamataralta. No, matara kuin matara, tuumasin ja kaivoin oranssit juuret ylös. Pian se selviää. What a perfect weekend! ...