Hibernaatiopesäke

Kuulun niihin, jotka eivät liikahda kotoaan ilman käsityötä. Vaikka en olekaan kahteen viikkoon pystynyt tekemään juuri mitään, kiitos jännetulehduksen, olen kuitenkin kanniskellut lankoja ja neuloja sinne sun tänne. Ja takaisin. Keskeneräinen neulakinnastyö on harrastanut kotimaan matkailua, mutta se kävi myös ulkomailla. Olin työmatkalla Tallinnassa kaksi päivää ja neulakinnastyö piti hotellissa minulle seuraa. Paluumatkalla sentään ehdin tehdä pipoa pyöreällä aloituksella kappaleen matkaa ja eilen se tulikin valmiiksi kotisohvalla. Pipo ja pinkit kintaat lanka-asteella Tallinnassa. A hat and pink mittens, just a yarn at this point. Tallinn, Estonia. Julkinen käsitöiden tekeminen kannattaa: sain laivalla pipotilauksen! Pia F:n tyttären pinkit kintaat ovat kuvassa vielä lankana, mutta nekin on jo aloitettu. Kokenillilankaa, kotona värjättyä. Ystäväni Anneli on kova matkustamaan Virossa ja tekee mahtavia löytöjä. Tartosta hän löysi Juuliken ja hänen kasvivärjätyt lankansa. Hän toi

Aina silloin tällöin käy niin, että käsitöiden tekeminen vie lääkäriin. Niin kävi taas. Olen tehnyt neulakinnastöitä siihen tahtiin, että käsi kipeytyi. Parin päivän lepo ja hyvä lääkitys auttanee. Tuli tehtyä muutamat sukat... ei ihme että tekee kipeää. I have made few socks... no wonder my fingers hurt. Mutta onpa ollut vaikeat kaksi iltaa, kun en ole saanut tehtyä mitään. Television tuijotus ilman mitään tekemistä ei ole minun juttuni. Työlista näet kasvaa: Izabella haluaa takkiinsa ja uuteen muinaispukuunsa koristeita. Nyt pitää etsiä ohje muinais-Karjalan puvun nauhoihin. Ja Birka-nauhaan... No, ajan kanssa sitten vaan. Harrastusrintamalla kuumin uutinen on ollut Neulakon Elinan tunnustus eli se Laureli, jonka hän saa parin kuukauden kuluttua Aarnimetsän Akatemiassa. Hänestä tulee Order of the Laurelin jäsen ja se on enemmän kuin hieno juttu. Olemme kaikki aivan tohkeissamme! Hän saa mahtavan tunnustuksen tieteiden ja taiteiden eteen tekemästään työstä. Ja miten tämä minuun li

Sain viestin, jonka mukaan tätä luettaisiin myös ulkomailla, mutta kun ei suomenkieli avaudu... siispä jatkossa sitten tarjolla on myös englanninkielinen lyhennelmä. Lyhennelmä siksi, koska kirjoitan ammatikseni - mutta suomeksi. Viikon tärkein tapahtuma olivat tietysti Pukkisaaren markkinat. Olimme paikalla lauantaina, Riku seurusteli ja minä olin tutulla paikalla eli tiskin takana. Talvi tulee, sen huomasi myynnistä. Kaikki valmiit neulakinnastyöt eli pipot ja kintaat vaihtoivat omistajaa. Ja lisää tilattiin. Ja takki. Ja lautanauhoja. Tästähän tuleekin työntäyteinen syksy. Pukkisaaressa sain vihdoin Maikki Kariston uuden lautanauhakirjan. Se on hieno! Mutta sitä minä ihmettelin, että missä ovat nojatuolit ja muut huonekalut, joita työssä tarvitaan... teen omat nauhani kovin alkeellisin menetelmin. Pitää kai ottaa aikaa ja kokeilla tällä hienolla tavalla myös. Tällaisia nauhoja syntyy, kun apuväleinä on erilaisia huonekaluja, kuten 40-luvun nojatuolin kahvat ja ikkunalauta. This kin

Syksy. Runossa hevonen sulkee niityllä veräjän, tosielämässä pikkukoirat hakevat jo asemiaan eli kaivautuvat sohvan muhkeisin taljoihin. Sininen taitaa olla syksyn hittiväri, koska monilta eri suunnilta kuuluu sama viesti. "Tehtiin sinistä". Ja niin meilläkin. Tuli näet syysahdistus. Puutarha on ollut ihan heitteillä, kesän kiireet ja huonot kelit ja niin edelleen. Mutta sen verran on kannettu kannulla vettä kasvilavoihin, että keväällä kylvetyt morsingot ovat kasvaneet ja sato piti kerätä pois. Viime kesän ruusukkeet puolestaan tekivät valtavasti siemeniä, sekin sato on korjattava. Olen tehnyt tämän tempun pari kertaa ennenkin, joten kokeilin menisikö viime kesän opeilla yksi morsinkovärjäys. Tähän malliin: - keräsin lehdet, murskasin kannelliseen ämpäriin, keitin vettä ja kaadoin päälle. Kansi tiukasti päälle ja vaikutusaika 40 minuuttia. - kansi pois, siivilöin kasvinkappaleet ja liemi kattilaan. Liedelle pieni lämpö, koska ulkona oli tosi kylmä ja liemi olisi ehkä jäänty