Hibernaatiopesäke

Tämän kesän mielenkiintoisin homma on ollut neulakinnaskirjan tekeminen. Teen sitä Moreeni-kustantamolle. Kirjan työnimi on Yhdellä neulalla ja se tutustuttaa lukijan neulakinnastekniikkaan. Olen tehnyt perusteosta ja kyllä, haluaisin jo tehdä jatko-osan, koska mitä enemmän olen tehnyt, sitä enemmän on tullut uusia ideoita. Tässä sitä ollaan, Hollolan kotiseutumuseon päätalon portailla. Onneksi sattui nätti päivä, kun kuvasimme tulevan neulakinnaskirjani kuvia. Olen koko heinäkuun ahkeroinut sen parissa ja loppusuoralla ollaan. Kirja tulee suunnitelmien mukaan ulos lokakuussa. Kirja on suomenkielinen, mutta olisi tosi kiva saada se englanniksi käännettynä, koska sitä on jo kyselty kovasti. Peukut pystyyn! Ps. Jos asut Lahden seudulla, niin Wellamo-opiston syksyn ohjelmassa on minun neulakinnaskurssini 8-29. syyskuuta, aina tiistai-iltaisin. The most interresting task this summer was making a nalbinding book, which I´m making for Moreeni-publishing. It´s called With one needle...

Nyt on neulakintaasta asiaa. Let´s talk about nalbinding. (Nämä kintaat katosivat postissa matkalla Suomesta Saksaan. Suuri harmi! These mittens were lost in mail on their way from Finland to germany. What a pity!) Birgitan käsistä -sivuston Hanna linkitti taannoin Yle Kainuun nettisivulla julkaistun uutisen Facebookiin. Jutun alkuperäinen muoto oli suunnilleen niin, että nyt on Suomussalmella löydetty uudelleen kauan kadoksissa ollut käsityömuoto, neulakinnastekniikka. Luin ja luin ja lopulta oli pakko lähettää jutun tekijälle kommenttia. Kertoilin niitä näitä tämän vanhan tekniikan historiasta ja tunnettuudesta nykymaailmassa. Tätä kautta omat kommenttini päätyivät Ylen uutiseen. Iloitsen siitä, että juttua on linkitetty ahkerasti myös eteenpäin. En siksi, että jutun linkeissä oli tämä oma blogini, tai siksi, että juuri minun kommenttini ovat jutussa. Iloitsen siksi, että nyt ainakin muutaman ihminen lisää tietää tästä hienosta, perinteisestä käsityötekniikasta. Omaa blo...

Niin kivaa kuin lautanauhojen kutominen onkin, joskus pitää tehdä muutakin. Joulun pyhinä alkoi tehdä mieli pipoa. Päätin tehdä kerralla tarpeeksi pitkän ja lystikään ja toivon, että pääsen käyttämään sitä Löytäjä-klubin talviriennoissa. Tablet weaving is fun, but every now and then one needs a small break. During the Christmas holiday I felt I needed to make an nalbinded hat. Long one and a cheerful. I am going to use it at our Finders-clubs winter events. No tuli pitkä.... hyvä että kuvaan mahtuu. It turned out really long...hardly fits in picture. No jos näin päin sitten... Maybe this way... Näin tein raidat: ensin sileää ja sitten vaihdoin lennosta värin punaisesta lilaksi tai vihreäksi. Tein kymmenen pistoa kiinnittämättä reunaan, kiinnitin neljällä pistolla reunaan ja taas kymmenen ilmaan ja jätin neljä pistoa väliin. Toisella kierroksella jatkoin kiinnittämistä vapaisiin silmukoihin. Kun koko matka oli reunustettu, ...

Kysäisin kerran kaikkien neulakinnasharrastajien idoli Sanna-Marilta miten hän tekisi pystyraitaa . Vastaus löytyi pian: hän oli vähän aikaisemmin tavannut vanhan tekijän, joka teki kirjavia, lähes pilkullisia kintaita. Sanna-Marin blogiin ilmestyikin pian raitaa ja röyhelöä. Vasta nyt sain aikaiseksi itse testata raitaa. Rikun vanhat kintaat ovat puhki, joten kesän kunniaksi tein uudet. Näissä kintaissa pisto tehdään niin, että otetaan normaalit piston langat ja lopuksi kiepautetaan sekaan vaihtovärin lanka etusormelta. Nurjalle puolelle ei tule lankalenkkejä, vaan vaihtoväri kulkee päävärin piston sisällä. Huomasin kaksi asiaa: neulakinnas kiertää hieman ja että lankojen värinvaihdolla on väliä, jos haluaa tosi siistit vaihtokohdat. Itse pidän tavasta vaihtaa väri niin että uusi väri lähtee peukalolla olevien lenkkien alta. Otin lepovuorossa olevan langan mukaan vasta toisella pistolla, jolloin reunaan ei tule pientä tiukkaa lenkkiä. Neulaaja huomaa kyllä pian käytännössä mit...