Hibernaatiopesäke

Olipa värikäs väripäivä! Ja tuo sininen tausta on jonain pävänä minun viittakankaani. Ihana. What a colorful dye day we had! That blue fabric will hopefully one day be my iron age cape. Love it. Tässä pitäisi olla kertomus siitä, miten kudoin itselleni rautakautisen esiliinan pystykangaspuissa Espoon työväenopiston kurssilla. Sitä ei ole, koska juuri sinä viikonloppuna kun oli ainoa vapaa aika, jolloin olisin päässyt kutomaan, olin sairaana. Suosittelenkin sen sijaan lukemaan kurssitoveri Jenni Sahramaan erittäin ansiokkaan artikkelin aiheesta. Mutta onneksi pääsin osallistumaan kurssin viimeiseen osioon eli kankaiden värjäykseen Krista Vajannon opissa. Muiden työstäessä essujaan värjäsin aiemmin syksyllä ostamani kankaan , josta kaavailen baltialaista rautakauden viittaa. Värjäsimme sinisiä suoraan indigojauheella, emme siis tehneet etukäteen sellaista kyyppiä kuin esimerkiksi Riihivillan indigo-ohjeissa on. Itse olen vain sekoittanut jauheen veteen, lisännyt soodaa niin e...

Minulla on veli. Ei sukulainen, vaan harrastuksen kautta tullut. Hänen nimensä on Helgi ja hän on yhteisen mestarimme Helenan oppilas kuten minäkin. Oppiluus on hieno asia. Me jaamme kokemuksemme, me tuemme toisimme, me opetamme ja me opimme. Ja siirrämme oppimamme eteenpäin. Tein Helgille lahjan. Kirjoin hänen mekkonsa. Kuukauden kaikki vapaat hetket siihen meni, mutta tämä oli ilo. Opin kirjomaan! Kirjonta on toteutettu ketjupistoin, lankana sekä kotimainen kasvivärjätty villa että virolaisten Eesti Käsitöön ja Juuliken kirjontalangat. Kyllä, aikaa meni. Arvioin ennakkoon että 12 tuntia per käärme eli 120 tuntia... meni enemmän. Kymmenen käärmettä. Siinä on viikingille millä komeilla. I have a brother. No, he is not really related to me, but he is an apprentice of mistress Helena, just like I am. This is one of great things in SCA: we share a lot, we support, we teach and we learn. And then we spread and share what we have learned. I spend all the free hours ...

   "Mallimato. Näitä sitten mekon täydeltä. The model of the worm. Fill my tunic with these..." Aina välillä asioista tulee kunnia-asioita. Tässä on nyt yksi sellainen. Vuosi sitten tein Helgille viikinkivaatteet, joiden piti sopia hänen uuteen miekkaansa . Yltiöpäisesti lupasin tehdä punaiseen mekkoon hulppeat kirjonnat, vaikka en ole mikään kirjoja. Piti siis opetella. Innoittajiani opettelussa ovat olleet sellaiset supertaitajat ja kärsivällisyyde tonavat kuin  Uta , Renika ja Elsa eli Petronella . Minulla on vielä hyvin, hyvin pitkä matka kirjonnan oppimisessa, mutta jostain on aloitettava. (Oikeasti, Elsan kirjomukset eivät ole tältä planeetalta...) Olen lykännyt tämän työn tekemistä... en yksinkertaisesti ole uskaltanut tehdä sitä ensimmäistä pistoa. Lopulta punainen mekko alkoi huutaa minulle öisin siitä korista, jossa säilytän keskeneräisiä töitä. "Kirjo minut". Ääni oli monta kuukautta vain pieni vikinä. Mutta se alkoi voimistua. "KirJO ...