Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2009.

Renetreenausta, kohta on jo kiire

Joskus puoli vuotta sitten leikkasin itselleni kankaat ensimmäiseen renessanssivaatteseen, siis flemish peasanttiin. Alusmekko eli smock tuli nopsasti. Sitten leikkasin yläosan kankaat --- ja unohdin projektin. Tuli kesän aikana muita kiireitä ja koko syksy on mennyt lautanauhoissa ja kinnasjutuissa ja muiden vaatteissa. Jotain aikaa syksystä näpräsin sen yläosan kasaan, mutta helma ei ottanut syntyäkseen. Tuntui jotenkin vaikealta tämä aihe. Nyt joulunpyhinä tuli sellainen tunne, että tämä renejuttu pitää hoitaa alta pois, koska ihan pian pitää ruveta tekemään sitä oikeaa renessanssivaatetta, jota tarvitsen Saaran ja Teemun häissä toukokuussa. Laittelin Saaralle hämäriä tekstiviestejä kesken joulun. "Mites se helman pituus" "riittääks kolme metriä kangasta" "miten se nyörivinkki menikään". Pari päivää olen nyt istunut vaaleansininen villa sylissäni ja tänään mekko on neljäätoista nyörinreikää vaille valmis. (Niitä on mekossa 32) Pellavaisen valkoisen essunk…

Hyvää ja sitä joulua

Tässä on vielä pari päivää jouluun. Olen oikeasti "jouluihminen" eli sellainen, joka nauttii ruuanlaitosta ja lahjojen antamisesta ja kinkunpaistosta ja marmeladin syömisestä pinseri kainalossa ja...
mutta tänä vuonna ei irtoa. En ole tehnyt edes sitä kuuluisaa konjakkisinappiani. En ole ostanut enkä tehnyt lahjoja. Tai siis olen tehnyt; sellaisia, jotka joku muu antaa lahjaksi. Nyt en voi kertoa mitä ja kenelle... viimeiset valmistuivat pari päivää sitten ja lähtivät postissa pukinkonttin. Se tuntui hyvältä, siis pehmeiden pakettien lähtö maailmalle. Toivotaan että saajat ovat tyytyväisiä. Herra yrittää puuhata pikkuhiljaa ja kertoo ahdistuneelle rouvalleen ettei joulussa ole kyse tohottamisesta ja lahjomisesta. Tärkeintä on olla rakkaiden kanssa. Ja paino sanalla olla, ei tarvitse puuhata kauheasti. Perheemme miehet ovat siivonneet, kantaneet paljon halkoja kellariin kuivumaan ennen takkaan laittoa, tuoneet jo kuusenkin sisään ja kinkku tuleekin näillä hetkillä kotiin, saamme…

Annanpäiviltä takin tekoon

Piipahdimme viikonvaihteessa Poukan isännöimillä Annanpäivillä ja voin olla samaa mieltä muiden kanssa: oli mukavaa. Harmikseni en voinut osallistua ihanaan saunomiseen, koska olin kovin flunssainen. Kaukameeli, Sofia ja Filisia saunottivat kaikki kansalaiset, vihtoivat, pesivät hiukset ja selät ja hartiatkin hierottiin. Pukuhuoneessa etenkin naisväki iloitsi kaikista niistä ihmeellisen hienoista kosmeettisista sekoituksista, joita Poukan taitavat kylvettäjät olivat tehneet.
Lauantaina pidimme Helenan, Menjan ja Elzebethin kanssa kauppaa ja lämmitimme kansalle myös hehkuviiniä.Pistettiin Annanpäiville pienet markkinat pystyyn.

Illalla nautimme pidot ja muiden jäädessä juhliin, me herran kanssa pakkasimme päälärimme ja vermeemme, siis ämpärimme ja varusteemme autoon ja ajoimme kotiin. Sunnuntaina oli ensimmäinen hääpäivämme ja sain sen kunniaksi herätä omassa sängyssä ja nukkua pitkään. Ihanaa!
Iltapäivällä kävimme kirpputorilla järjestelemässä pöytäämme ja ostimme itsellemme hääpäivänlah…

Sanoja

Tänä syksynä niin moni on saanut huonoja uutisia.
"Olen niin väsynyt", kuuluu monen suusta.
"Miten sinä jaksat", kysymme toisiltamme.
"Voinko auttaa", voisi kysyä useamminkin.
"Kyllä me yhdessä jaksamme".
"Kannetaan toinen toistemme murheet".
"Anna tulla, kyllä tänne surua mahtuu."
"Hei, tuetaan sitten toinen toisiamme".

Selailin blogeja ja löysin tämän.
En muista mista, mutta oli sen verran koskettava, että otin talteen.
Nyt sillä on käyttöä.

"Minä olen haalentunut, mutta silti kirkas.
Minä olen harmaantunut, mutta vielä minussa on sävyjä.
Minä olen rapistunut, mutta yhä ehjä.
Minä olen rumentunut, mutta toisinaan yksityiskohdiltani kaunis.
Minä olen kylmentynyt, mutta kuitenkin tihkun lämpöä.
Minä olen vettynyt, mutta välillä kyyneleet kuivuvat.
Minä väsähdin melkein liikaa, mutta nyt taas jaksan."

Koitetaan kaikki jaksaa.
Muistetaan, että joskus se oma suuri murhe on ihan pientä sen rinnalla, mitä läheinen tai rakas tai y…

Takki valmis, sukat tehty

Meinasi jo jossain vaiheessa tulla epätoivoinen olo, kun eivät ne Jolandan polvisukat lähteneet valmistumaan sitten millään. Meni kaksi yritystä ihan mönkään. Mutta ei kahta ilman kolmatta.
Anneli toi kasvivärjätyt tummanvihreät langat Tampereen kässämessuilta ja kävin sinnikkäästi projektin kimppuun.
Jos Jirin "puolen metrin sukat" olivat iso työ, niin eivät nämä uusimmatkaan olleet pikkujuttu. Jolandalla on pikkuiset jalat, mutta valtavan piiitttkääät ja hoikat pohkeet. Sukkia riitti ja riitti ja riitti... mutta nyt ne ovat valmiit. Hurraan täällä vähän vielä itselleni ja punon niihin vielä sukkanauhat.
Ja valmistuihan se herran rus-birka-joutsenjärvi-risteytystakkikin. Tulimme siihen tulokseen, ettei sitä ehkä kannatakaan koristella millään komeilla lautanauhoilla, kun etumustaa somistaa jo kymmenen valettua pronssinappia mallia Birka. Ilman nauhasomisteita takki menee useampaa vuosisataan, tosin herralle on nyt takkivimmassa tulossa vielä kaksi muuta päälivaatetta...
Enää on…

Tosi kivat Näppärät pikkujoulut

Tulin vain kertomaan, että kokoontuminen käsitöiden pariin hyvien ihmisten kanssa on mahtava asia.
Meillä oli Nastolan Näppärien pikkujoulut. Uusi jäsenkin eli Anu saatiin mukaan. Tervetuloa! Veimme jokainen pienen paketin, pieniä syötäviä (juu, omat eväät ABC:llä!!!) ja koristelimme käsintehdyillä koristeilla kuusen eli kabinetin nurkalla olevan ikifiikuksen.
Puhuimme. Nauroimme. Neuloimme. Nauroimme lisää.
Tällaisen illan jälkeen voi sanoa yhden sanan.
Kiitos.

Joulua ja markkinoita

"Ottakaa rouva nisua", tarjoili Kuutti pihamaalla. Tässä tosin glögi on jo loppuunmyyty ja viimeiset Euran rinkilät ahmittiin sisäosastolla.

Nykyaikahaaveista pomppaammekin sujuvasti suoraan kivikaudelle: "hei, sinä kylmässä kestävä, häthätää paistettua eläintä ravinnoksesi nauttiva ihminen! Lähde kokemaan kivikausi! Varusteet: aivoparkittu nahka-asu, ommeltu jännelangalla. Nukkumisvehkeet, joiden välissä kestät hengissä yön marraskuisessa metsässä. Primitiiviase heti tappavalla kärjellä..."
Kävin työn merkeissä tapaamassa ihmistä, joka tekee tämmöistä ja puhuimme siitä, että ei varmaan mene pitkää aikaa siihen, että iänikuisten keskiaikamarkkinoiden rinnalle kasvaa yhä laajempia kivikausimarkkinoita. Jäämme odottamaan.

Mitä markkinoihin tulee, kävimme pitämässä puotia pystyssä Lahden Historiallisen museon joulutapahtumassa. Meillä on todella edustava osasto: Sirkku myi keramiikkaa, Ilkan Päivi joulukortteja, Jirillä vakiosetti, Elzebeth kauppasi ihania yrttituotteita…