Hibernaatiopesäke

Uusi helvari on silitystä vailla. Ja tulipahan taas tehtyä 25 metriä uutta käsinommeltua saumaa ;) Takana on varsin värikäs viikko: tiistaina oli omenapuun alla kässäilta ja katselimme Medeltidsmoden kangasnäytteitä. Tilaus uusista villoista, pellavista ja hamppuhunnuista lähtee heti kun olen itse saanut päätettyä, missä väreissä teen suunnitelmissa olevan päällysmekon. Uutta mekkoa voi taas huoletta suunnitella, koska myin yhden vanhan pois. Uuteen kotiin lähti se tumma viininpunainen villamekko, jonka aikanaan tein Homobonuksen kiltaan pyrkiessäni. Ensimmäinen kokonaan käsinommeltu vaatteni. Omaan garderoobiini näpräsin helvetinikkunamekon punavalkoisesta kalanruotovillasta, omista varastoista löytyi sellainenkin kangas. Tein sen hiha-aukkojen ja pääntien tukevoittajaksi lautanauhan, tällä kertaa vain kotivärjättyä villaa. Kahdeksan lautaa, limityskuosi Lontoon löydön malliin. Likikuva limityskuosista. Nuukailin ja tein villasta. Sopii köyhäilytyyliinkin. Uusi helvari piti tehd...

Katsopas, Eikka, mitä me olemme tehneet. Mitenkäs tämmöinen saatiin aikaiseksi? Lupailin edellisessä kirjoituksessa, että laitan väriviikonlopun reseptiikkaa kun kerkeän. Ei nytkään olisi oikeasti aikaa... mutta tässä tulee. Voitte sitten kokeilla kotona. Se on lystiä! Aloitetaan vaikeimmasta eli morsingosta : Kasvata aluksi kasvi. Kylvä kylmäkäsitellyt siemenet varhain keväällä lavaan, ne on sieltä helpompi erottaa kuin muun kasvuston seasta maasta. Odota, että ensimmäisen kesän ruusukkeisiin tulee paljon lehtiä. Poimi lehdet. Murskaa niitä kilon verran kannelliseen ämpäriin. Meillä oli 1,3 kiloa. Ensimmäisen vuoden lehtisato on kerätty ja murskattu. 1,3 kiloa tässä satsissa. Kuumenna kymmenen litraa vettä kiehuvaksi, kaada vesi morsinkojen päälle niin, että vesi valuu hieman yli eli ämpäriin ei saa jäädä yhtään ilmaa. Sulje kansi tiukasti. Ja ollaan sitten varovaisia sen kiehuvan veden kanssa. Kun ämpäri on täpösen täysi, laitetaan kansi päälle. Se kannattaa tehdä pihalla. Odota 30...

Aika köyhältä tuntuu oma juomasarvi tämän lasisen komistuksen rinnalla. Roomalaisvaikutteita tanskalaisten viikinkien astiastossa. Eli jos on asiaa Köpikseen niin kiireen vilkkaa Nationalmuseetin "Tanskalaisten esihistoria" -näyttelyyn. Todella hulppea viikinkiajan esittely tulee vastaan siellä. Tak on tanskaa ja tarkoittaa kiitos. Vat puolestaan on yleismaailmallinen sana, jolla turisti voi puhua itsensä pälkähästä. Nostetaan vain hämmästyneenä hartioita ja sanotaan että "vat?" Onneksi ei tarvinut kokeilla kuin ... noo, pari kertaa. Tai siis kun Kööpenhaminassa Tanskan kansallismuseossa esillä olevaa pronssikautista neitojen uhrausvaatetta ei saanutkaan kosketella, niin tuumattiin että "vat?". No, se oli kopio, ei sitä alkuperäistä 3700 vuotta vanhaa kolttua saanut kuin katsella lasin takaa. Mutta olipa hassua; tanskalaiset surmasivat ja heittivät suohon nuoria tyttöjä samanlaisissa asuissa kun vielä takavuosina meikäläiset pimut kulkivat kadulla. Tai oli...

Olipa kerran aika, kun minulla oli tasan yksi väri. Musta. Mustaa mustalla. Mustat farkut, musta hame, musta paita... no hevonen sentään oli valkoinen. Käsitöiden harrastaminen on avannut ihan uuden maailman: värit. Jos saisin valita, en muuta tekisikään kuin värjäisin itse lankoja ja tekisin niistä jotain ... tällä hetkellä se jotain ovat lautanauhat. Olen ennenkin kehunut Suskin värimaailmaa - yksi parhaista. Hänellä on taito yhdistää kauniita värejä toisiaan täydentäviksi yhdistelmiksi. Värit ovat outo juttu. Vaikka miten yrittäisin luoda lautanauhaa, joka olisi kahden tai useamman värin harmoninen liitto, aina niihin päätyy vastavärejä, kuten se ennenkin ihmettelemäni punainen ja vihreä. Toissa iltana yritin taas oikein tekemällä tehdä... otin harmaata ja krappinpunaiseen taittuvaa... ja heitin sivuun. Otin sinistä ja... pah. Keltaista? Oranssia? EI! Vihreäää! Punaista!!! Toista vihreää!!! Hyvä on, vähän keltaista... tässä lähikuvaa. Hassua... vaalea vedenvihreä on muuttunut seura...