Hibernaatiopesäke

  Tästä se lähtee: villainen viikinkilaivan purje. Here it goes: a woolen sail to a viking boat. Viime viikolla kävin päivämatkalla Ahvenanmaalla ja piipahdin Saltvikin viikinkikylässä. Haluan näyttää, mitä siellä tällä hetkellä puuhataan. On nimittäin sen verran mahtava ja upea ja kunnioitettavan inspiroiva hanke menossa. Siellä rakennetaan viikinkilaivaa. No, kaikkihan laivoja rakentavat, mutta kylän naiset aikovat kutoa purjeen itse pystykangapuissa. Purje on ollut hyvin arvokas esine ja niin se on nytkin: purjeen kutomiseen on varattu puolet koko laivaprojektin budjetista. Purjeesta tulee valmiina noin 20 neliötä suuri. Se kudotaan yhdeksänä 5,5 metrin palana. Kude on palttinaa, koska se on helpointa kutoa. Purjeen kutojat ovat vasta opetelleet pystykangaspuissa kutomista: Hannele Köngäs Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopistosta piti keväällä 2012 Saltvikin naisille kahdeksanpäiväisen kurssin. Jokainen, joka halusi kutoa purjetta, kävi kutomassa...

Minulla on veli. Ei sukulainen, vaan harrastuksen kautta tullut. Hänen nimensä on Helgi ja hän on yhteisen mestarimme Helenan oppilas kuten minäkin. Oppiluus on hieno asia. Me jaamme kokemuksemme, me tuemme toisimme, me opetamme ja me opimme. Ja siirrämme oppimamme eteenpäin. Tein Helgille lahjan. Kirjoin hänen mekkonsa. Kuukauden kaikki vapaat hetket siihen meni, mutta tämä oli ilo. Opin kirjomaan! Kirjonta on toteutettu ketjupistoin, lankana sekä kotimainen kasvivärjätty villa että virolaisten Eesti Käsitöön ja Juuliken kirjontalangat. Kyllä, aikaa meni. Arvioin ennakkoon että 12 tuntia per käärme eli 120 tuntia... meni enemmän. Kymmenen käärmettä. Siinä on viikingille millä komeilla. I have a brother. No, he is not really related to me, but he is an apprentice of mistress Helena, just like I am. This is one of great things in SCA: we share a lot, we support, we teach and we learn. And then we spread and share what we have learned. I spend all the free hours ...

Takki on ihanan pehmeää vihreää ja ruskeaa villa. Napit pronssia Birkan löytöjen mallilla. The kaftan is lovely soft green and brown wool with bronze buttons after Birka finds. Ronneburgin jälkeen arki ei tuntunut oikein miltään. Aloitin työt pitkän loman jälkeen ja onneksi aina on jotain tekemistä odottamassa, ei ehdi vain haikailla takaisin linnaan. Itse asiassa töitä on niin paljon, että olen aikatauluttanut suunnilleen jokaisen minuutin elämästäni. Yritin kunnianhimoisesti saada viikinkitakin tehtyä alle viikossa - hei, olihan minulla iltaisin monta tuntia aikaa viiden illan ajan... en ehtinyt, koska takki oli mallia rus-birka. Siis takin malli on luova yhdistelmä kahdesta tai oikeastaan kolmesta tunnetusta viikinkiaikaisesta löydöstä: Moschevaja-Hedeby-Birka. Näistä ensimmäisestä löytyi silkkinen viikinkimiehen takki, jossa on nerokas, kangasta säästävä hiha, toisesta on löytynyt villainen kankaanpala jossa on reikiä ja kolmannesta rivi nappeja. Olen tehnyt tämän saman takin kerr...

... kyllä... ne... olkipatjat... mahtuvat.. . ... the strawmattresses ... will... fit... in... .. ja pari matkustajaakin vielä takapenkille. ..and couple of passengers in backseat also. Mahtui! Eiköhän lähdetä viikinkimarkkinoille! Yes, it dit! Let´s go to viking market! Ihan tässä hengästyy, kun ajattelee että kymmenessä päivässä tuli koettua peräti kaksi viikinkitapahtumaa: ensin Saltvikin markkinat Ahvenanmaalla ja sitten pari päivän huilin jälkeen Verlaan tyystin toisenlaiseen tunnelmaan... näistä kahdesta viikonlopusta Saltvik on se "oikea" viikinkitapahtuma ja Verla...no, se on jotain musiikillista elämystä jossain teemassa, mutta rehellisesti sanottuna sillä ei ole mitään tekemistä sen enempää keskiajan kuin viikinkienkään kanssa. Mutta kummassakin oli hauskaa! Ja mikä mahtavinta, Verlan tapahtuman yleisö suorastaan rakastaa Sotkaa: kun laivaan saa tutustua kiipeämällä kyytiin, laiva on hetkessä täynnä lapsia ja kaikki haluavat saada itsestään kuvan ...

Iloinen rautakauden heppani! My merry horse from Iron Age! On jo pidemmän aikaa ollut pari pientä asiaa hoitamatta: viikinkiajan bling blingit kaipasivat huoltoa. Innoittajina työhön olivat viime viikonvaihteen kultainen löytö Tallinnasta eli viikinkiaikainen koru, joka on löydetty Viron Essusta. Ostamani riipus on yksi viidestä kultaisesta, jotka on siis löydetty Virosta, mutta samanlaisia on tavattu Norjasta ja Venäjältä. Toinen innoituksen lähde tuli postissa perjantaina: Maija-Leena eli Magdalena lähetti osuutensa vaihtokaupasta. Hän sai neulakintaat, minä helmiä. Käydessämme Kansallismuseossa tammikuun alussa kuvasin suomalaisia viikinkiaikaisia helmiä ja sain sitten niitä kinnaskaupassa. Hyvä sopimus! Niinpä tämä sunnuntai meni koruhommissa. Purin, kokosin uudelleen, tein ketjua ja sommittelin.Monta uutta juttua on nyt valmiina käytettäväksi viikinkiaikaisten vaatteiden kanssa. There was some things that needed to be done; my viking era bling bling = jewellery needed some rep...