Takki on ihanan pehmeää vihreää ja ruskeaa villa. Napit pronssia Birkan löytöjen mallilla. The kaftan is lovely soft green and brown wool with bronze buttons after Birka finds.
Sunday morning was just another sunday: I was sewing and Ilona was having a breakfast. I said to her that "hey, have you ever thought that when using these metal buttons the attaching yarn wears out fast, but if you sew it like this, it will last longer and that is why I attach buttons like this..."
Ilona took camera and so we made this film! Next part to Mervi & Ilona Production´s How to -serie is done.
And notice: there is no historical source to this. It is based on aesthetics and experience. Please notice how nice it looks ready. This is just a small thing, only few millimetres, but still a nice detail in viking kaftan.
Ronneburgin jälkeen arki ei tuntunut oikein miltään. Aloitin työt pitkän loman jälkeen ja onneksi aina on jotain tekemistä odottamassa, ei ehdi vain haikailla takaisin linnaan.
Itse asiassa töitä on niin paljon, että olen aikatauluttanut suunnilleen jokaisen minuutin elämästäni.
Yritin kunnianhimoisesti saada viikinkitakin tehtyä alle viikossa - hei, olihan minulla iltaisin monta tuntia aikaa viiden illan ajan... en ehtinyt, koska takki oli mallia rus-birka. Siis takin malli on luova yhdistelmä kahdesta tai oikeastaan kolmesta tunnetusta viikinkiaikaisesta löydöstä: Moschevaja-Hedeby-Birka. Näistä ensimmäisestä löytyi silkkinen viikinkimiehen takki, jossa on nerokas, kangasta säästävä hiha, toisesta on löytynyt villainen kankaanpala jossa on reikiä ja kolmannesta rivi nappeja.
Olen tehnyt tämän saman takin kerran aiemminkin eli Rikun harmaa takki on samalla kaavalla.
Ja tämä hihajuttu tekee sen, että takin tekeminen viidessä arki-illassa ei onnistu. Hiha kootaan neljästä kappaleesta ja sivukiikoissakin oli saumat. Takkiin tuli siis paljon saumaa.
Tuleva käyttäjä oli Pukkisaaren muinaismarkkinoilla ja oli kiva päästä sovittamaan takkia, joka tehtiin kaavalla "kaksi senttiä pienempi kuin Rikulla". Hihat mitattiin sopiviksi ja takaisin kotiin ompelemaan.
Life has not been the same after Ronneburg. Nothing feels ... well.. nothing. I went back to work after four months break and luckily I have pleanty things to do at home also, so I don´t just sit at home missing back to the castle.
I tried ambitiously to sew a viking kaftan in five evenings but could not. Simply because I was making rus-birka-style jacket. That means that is is a combination of basically three actual finds from viking era: Moschevaja-Hedeby-Birka. First place they found a silk kaftan with brilliant fabric sawing cut, second place they found piece of woolen fabric with holes and third a row of bronze buttons.
I have made this kind of kaftan once before, to Riku. And thaks to that sleeve-thingy, I did not manage sew it within five evenings. The sleeve is a construction of five parts.
So, at Pukkisaari iron age market the customer had only a chance to do fitting and it looked fine, so I came back home to continue sewing.
Life has not been the same after Ronneburg. Nothing feels ... well.. nothing. I went back to work after four months break and luckily I have pleanty things to do at home also, so I don´t just sit at home missing back to the castle.
I tried ambitiously to sew a viking kaftan in five evenings but could not. Simply because I was making rus-birka-style jacket. That means that is is a combination of basically three actual finds from viking era: Moschevaja-Hedeby-Birka. First place they found a silk kaftan with brilliant fabric sawing cut, second place they found piece of woolen fabric with holes and third a row of bronze buttons.
I have made this kind of kaftan once before, to Riku. And thaks to that sleeve-thingy, I did not manage sew it within five evenings. The sleeve is a construction of five parts.
So, at Pukkisaari iron age market the customer had only a chance to do fitting and it looked fine, so I came back home to continue sewing.
Tässä siis se hiha: päällimäinen osa on taitteelta. Sen molemmin puolin tulee iso kiila ja alimmaiseksi vielä tuttu kainalopala. Miksi näin? Säästyy kangasta ( hei se alkuperäinen takki on bysanttilaista silkkiä) ja hihassa on tosi paljon tilaa sillä tämä on tehty talvikäyttöön. Alle mahtuu vaatekerroksia. Ja onhan se kivan näköinenkin. Vai mitä? This is the sleeve I am talking about. The upper part is folded, an on both sides there is big gores and at the bottom one gore more. And why all this? It saves fabric (hey, the original is made of bysanthian silk) and is has pleanty of space. This is made for winter weather so user can have many layers under it. And I think that it looks good.
Ilona oli meillä yötä ja vietimme normiaamua: minä ompelin ja Ilona nautti aamiaistaan. Näytin hänelle että "oletkos koskaan muuten ajatellut, että metallikantainen nappi kuluttaa nopeasti tämän ompelulangan ja siksi olen ruvennut ompelemaan napit kiinni näin".
Ilona oli meillä yötä ja vietimme normiaamua: minä ompelin ja Ilona nautti aamiaistaan. Näytin hänelle että "oletkos koskaan muuten ajatellut, että metallikantainen nappi kuluttaa nopeasti tämän ompelulangan ja siksi olen ruvennut ompelemaan napit kiinni näin".
Ilona totesi että näyttää hauskalta se lopputulos ja teki siltä istumalta videotallenteen. Siis seuraava opetusfilmi Mervi ja Ilona -tuotannon Näin teet -sarjaan on tehty. Heh.
No, tuo ompelu ei sitten perustu mihinkään tunnettuun lähteeseen, vaan puhtaasti kokemukseen ja estetiikkaan. Katsokaa vaikka lopun kuvasta, miten hieno yksityiskohta tuo muutaman millin mittainen kohta takissa on. Pientä hifistelyä.
Sunday morning was just another sunday: I was sewing and Ilona was having a breakfast. I said to her that "hey, have you ever thought that when using these metal buttons the attaching yarn wears out fast, but if you sew it like this, it will last longer and that is why I attach buttons like this..."
Ilona took camera and so we made this film! Next part to Mervi & Ilona Production´s How to -serie is done.
And notice: there is no historical source to this. It is based on aesthetics and experience. Please notice how nice it looks ready. This is just a small thing, only few millimetres, but still a nice detail in viking kaftan.
Hei, neulakinnasta! Olen myöskin tehnyt miehille sukkia: Hey, needlebinding or nalbinding or whateva. I have made socks for men:
ja lapselle pipon. Sininen lanka on oman pihan morsingoista. Raaskin vihdoinkin käyttää!
and a hat for a child. The blue colour is from my own gardens woad. Finally I had heart to use some of it!
ps.eihän siinä ollutkaan kaikki viimeiset, vaan tässä:
ps. that was not all of the latest. They are here:
Näppärästi keksitty tuo napin ompelu-homma. En ole seurannut blogiasi niin pitkään että en ihan tarkkaan tiedä miten paljon kokemusta sinulla on ompelusta yleisesti, mutta ennen aikaan kun räätälit ja ompelijat tekivät paksut päällystakit (puhutaan siis niinkin tuoreesta ajasta kuin ennen 70-lukua), niihin ommeltiin nappeihin (etenkin kannattomiin) langasta kanta joka päällystettiin langalla napakaksi varreksi. Tämä siksi että löysänä liikkuva nappi olisi kuluttanut langan nopeammin. Kanta päällystettiin ompelemalla kiinnittävien lankojen ympärille ns. kahdeksikkoa. Tuo sinun kehittämäsi ompelutekniikka on hyvin lähellä sitä. Itse käytän aina kuvailemaani tekniikkaa päällystakin nappien ompelussa, eipä tarvitse jatkuvasti olla ompelemassa uudelleen. Keski- ja viikinkiaikaisiin vaatteisiin toki sopii hienosti tuo sinun tapasi.
VastaaPoistaMuuten, kun en ole perehtynyt näihin ikiaikaisiin vaatteisiin vielä niin tarkkaan niin minua kiinnostaa että olivatko napit aina tuossa ihan vaatteen reunassa kiinni?
Hei!
VastaaPoistaNapit ommeltiin nimenomaan ihan reunaan kiinni. Niistä löytyy 1300-luvulta mainioita lähteitä esimerkiksi Lontoosta.
"Maailman kaunein takki, di diddi diddi diddi..."
VastaaPoista