Hibernaatiopesäke

Tässä muhivat borssikeiton biojätteet. While cooking the borsch: the vegetable leftovers in the dye pot. On taas syksyisen sadonkorjuun aika, eli nostin porkkanoita ja punajuuria kasvimaalta. Tein niistä venäläisen punajuurikeiton borssin. Ja värjäsin lankaa. Pyhän Lyytin blogin lukijat muistavatkin tämän jutun: samalla kun tehdään soppaa, otetaan biojätteet talteen ja värjätään niillä. Padassa on siis porkkanannaatteja, punajuurten kuoria ja ne pienet punajuuret, joita ei viitsi kuoria sekä sipulinkuorta. Hieman punasipulia ja hieman keltasipulia tällä kertaa. It is time to harvest the carrots and beetrtoots and cook delicious russian beetroot sopu, borsch. All Pyhä Lyyti readers surely remember this: collect the biowaste and cook them to a dye! While cooking the soup I collected the carrot leaves, beetroot peels and onion skins to another pot. Näin värjäät: 100 g lankaa 10-15 g alunaa 5 g viinikiveä 6-8 l vettä porkkanan naatteja, sipulinkuoria ja raakaa p...

    Tämä on minun metsäni. This is my forest.   Oikeastaan minun metsäni on kaikkien metsä, sillä meillä Suomessa jokainen saa mennä metsään ja vaikka kerätä sieniä. Tämän metsän omistaa kaupunki, jossa asun. Actually this is everybodys forest. In finland we have a law that allows us to go to forest for example pick mushrooms. This forest is own by the city where I live. * * *   Kaikki eivät halua syödä sieniä, mutta jos kerran kävelee metsässä, voi ottaa pussin mukaan ja olla tarkkana. Mättäältä saattaa pilkistää verihelttaseitikki. Se on päätä ruskea, vähän nahkean mattainen, sen jalka on keltainen ja heltat punaiset, vanhemmilla yksilöillä jo rusehtavat.   Not everyone wants to eat mushrooms, but once you go to forest, for eaxample to walk, take a small bag with you. You might find a dye mushroom like this half-blood-red Cortinarius semisanguineus. it is brows on top, yellow leg and red wattles.       ...

Riku, sankarini, suojasi kasvilavan ahkeralta kaivuuavustajalta. Riku, my hero, protected my dye plant garden because of little helper. Voi hyvänen aika että alkaa jännittää: lautanauhakirjan ilmestyminen on ihan kohta totta. Olen valvonut jo öitä miettien, miten se otetaan vastaan ja onhan siinä tarpeeksi haastetta uusille kutojille ja jotain herkkuja kokeneille... Ihan pian se tulee! Olemme viimeistelleet kirjan ulkonäköä, miettineet nauhojen nimiä ja ystävämme Uta on tehnyt valtavan upean työn kääntäessään noita vanhoja suomalaisia epäsanoja englanniksi. Mutta hei, pihallakin tapahtuu! Viime syksynä tein värikokeiluja pihassa kasvaneella mataralla ja silloinhan kävi ilmi, että pihassa kolme vuotta juuriaan kasvattanut matara oli "väärää sorttia" eli keltamatara Galium Verum, eikä siis Rubia Tinctorium, joka on se "oikea" värimatara. Onneksi on Riihivillan Leena: häneltä sai valmiiksi koulittuja taimia! Nyt minulla kasvaa oikeaa mataraa ja kolmen vuoden ...

Olipa värikäs väripäivä! Ja tuo sininen tausta on jonain pävänä minun viittakankaani. Ihana. What a colorful dye day we had! That blue fabric will hopefully one day be my iron age cape. Love it. Tässä pitäisi olla kertomus siitä, miten kudoin itselleni rautakautisen esiliinan pystykangaspuissa Espoon työväenopiston kurssilla. Sitä ei ole, koska juuri sinä viikonloppuna kun oli ainoa vapaa aika, jolloin olisin päässyt kutomaan, olin sairaana. Suosittelenkin sen sijaan lukemaan kurssitoveri Jenni Sahramaan erittäin ansiokkaan artikkelin aiheesta. Mutta onneksi pääsin osallistumaan kurssin viimeiseen osioon eli kankaiden värjäykseen Krista Vajannon opissa. Muiden työstäessä essujaan värjäsin aiemmin syksyllä ostamani kankaan , josta kaavailen baltialaista rautakauden viittaa. Värjäsimme sinisiä suoraan indigojauheella, emme siis tehneet etukäteen sellaista kyyppiä kuin esimerkiksi Riihivillan indigo-ohjeissa on. Itse olen vain sekoittanut jauheen veteen, lisännyt soodaa niin e...

No mitäs ne nämä ovat? Ne ovat indigoliemessä uineita silkkilankoja, hienoa filamenttisilkkiä, jota olen värjännyt kavereille. Kuvan kaunotar Sanna-Mari on yksi lankojen omistajista. Koko tarina silkkiprojektista on luettavissa Pyhä Lyyti -blogissa , joka on siis Aarnimetsän värjäreiden killan tarinapaikka. Kuva on otettu Inkoossa Kavalahden leirikeskuksessa, jossa vietimme peräti kymmenen päivää keskiaikaleirissä. Siellä oli aikaa harrastaa värjäystä ja erityisen mahtavassa seurassa; muun muassa Caoimhena tunnettu Zoe Kanadasta istui kanssani väripadoilla. Leiristä sitten myöhemmin... taas. Hey, what are these? They are filament silk yarns, which has been dyed in indigo. I have dyed a lot of silk for my friends. The beauty Sanna-Mari on picture is one of the silk owners. Whole story about silk dye project is published in Pyhä Lyyti -blog, the Aarnimetsä dyers guild blog. This picture was taken in Kavalahti, Inkoo, where we spent total ten days in medieval tent camp. There w...

Väriterapiaa. My kind of therapy. Lammasprojekti etenee! Kävimme Rikun kanssa Markon luona katsomassa ahvenanmaanlampaita, joista tulee meidän jaalalaistemme kavereita... sitten joskus. Kivoja yksilöitä kaikki: meitä kiskottiin housunpuntista ja kengännauhat ne vekkulit avasivat moneen kertaan. Sain Markolta mukaan leipäpussillisen sekaväristä villaa, seassa vähän tummaa ja toisaalta hyvinkin valkoista. Halusin näet kokeilla taas ihan uutta juttua eli villan värjäämistä ennen kehräämistä. Viikonlopun suunnitelmissa oli viikinkiaikaisen laivamme Sotkan kunnostamista talvea varten, mutta meidän aikamme kuluikin sairaalassa. Rikulta katkesi noston tohinassa akillesjänne ja sitä sitten ihmeteltiin ensin ensiavussa ja sitten odotimme pääsyä leikkaussaliin vain 25 tuntia... Riku oli osastolla ja minä terapoin itseäni kotona värjäämällä lankaa ja niitä villoja. Villaprojekti oli mielenkiintoinen, koska en ole tehnyt ikinä mitään sellaista. Toteutin taustatutkimuksen kyselymenetelmällä. Kysymy...