Hibernaatiopesäke

Pyhä Lydia eli Lyyti kerittävänä. Ruskean kesävillan alta paljastui uskomaton väri. Shearing St Lydia aka Lyyti. Under her brown summer wool revealed incredible colour. Lammasharrastus teki viikonloppuna hurjan loikan: olemme nyt kerineet ensimmäisen kerran. Oli muuten jännää. Kahden pikkuisen uuhikaritsan kerimiseen meni pari tuntia aikaa ja lopputuloksena oli ihan uupunut kerijä. Jännitti ihan mielettömästi, mutta onneksi Riina-lampuri näytti miten lammas keritään kangassaksilla. Palkintosakset, jotka sain tuhannen metrin ompelukisasta ylennettiin siis kangassaksista keritsimiksi. Lampaan nahka on jännä juttu. Se kun ei ole lampaassa kiinni samalla tavalla kuin vaikka meidän oma ihomme. Jos villaa venyttää samalla kun leikkaa, nahka tulee herkästi mukana ja saksi tekee reiän lampaaseen. Ei hyvä. Keritsemistä helpottaa älyttömästi, jos leikkaajalla on käsitys siitä, minkä muotoinen eläin villan sisällä on. Riina käytteli saksia tottuneesti, näytti mitkä ovat vaikeim...

Siksälän kalmiston viitan lautanauhan kuvioita koekudottu reilun kahden metrin verran. Ohje on Maikin kurssilta viime keväältä. From Siksälä burial site in Estonia was found a shawl, which has nice tablet woven braid on edge. This is my first test weaving of them. The pattern we got at Maikki´s course last spring. Tammikuussa 2009 kudoin ensimmäisen oikean lautanauhani, siis sellaisen, jonka tein alusta loppuun ihan itse. Helmikuussa 2009 olin Turussa muinaispukuseminaarissa ja kosketin lautanauhaa, jonka oli kutonut Silja Penna-Haverinen. Se oli karhunhammasnauha Kaarinan kirkkomaan haudasta numero 27. Hän oli tutkinut nauhafragmentteja ja tehnyt koekudontoja kokonaisen vuoden ajan. Yhtä ainoaa nauhaa varten. Olin ihastuksesta järkyttynyt. Jospa vielä joskus itsekin osaisi noin hyvin... Viime viikonloppuna kudoin Kaarinan karhunhammasnauhaa Maikin tekemällä ohjeella, puolikaskiertoineen. Maikki istui vieressä, Eikka sylissään ja lisäsi suorituksen vaikeuskerrointa: minä seura...

 Kurssi alkoi hyvällä esityksellä: otetaan yksi mekko ja vähän asusteita.... Course started with good demo: take one dress and some assessories... Mitä opimme viikonlopussa 1400-luvusta? Sen, että yksityiskohdat ratkaisevat. Sama perusmekko menee periaatteessa koko vuosisadan, mutta vaihtamalla asusteita se muuttuu paitsi työvaatteesta edustusasuksi, se vaihtaa myös vuosikymmentä ja maata. Erittäin mahtavaa!  ... ja saat täysin uuden asun, Therese esittelee. ...and you get totallo new outfit, Therese shows. Hollolan keskiaikaseuran nimissä järjestettiin siis kurssi, jossa Ruotsista saapuneet opettajat Anna Malmborg alias Renika ja Thérese Petterson opettivat ensin muodikkaita pääasioita ja sen jälkeen sovittivat kurssilaisille istuvat mekot. Parivaljakko oli järisyttävän tehokas: laskimme että 22 istutusta kahdessa päivässä. Se on hirvittävä määrä työtä! Kurssista on oikeastaan kiittäminen Marjaa, joka halusi uuden mekon kesän markkinoille. Sellaisen jopa olis...

Pieni jaalanlammas -pässimme. Out small ram. Ura jaalanlampaiden kasvattajana tulee koko ajan todemmaksi. Karitsamme ovat syntyneet. Valkoinen uuhi Venus pyöräytti komean mäyränvärisen pässikaritsan ja ruskea uuhi Vaara teki kaksi mustankirjavaa uuhikaritsaa. Näistä kolmesta vesselistä alkaa meidän tarinamme. Pari mutkaa on vielä matkassa... uuhille on luvassa väliaikaiskoti Markon lampolassa, mutta pikkupässille pitää keksiä sijoituskoti. Ai miksi pässiä ei voi pitää uuhien kanssa? Koska ne ovat lemmekkäitä otuksia, ne suomensukuiset lampaat ja Markon lampaat ovat eri rotua ja niin edelleen. Jaalanlampaat ovat siis primitiivirotuisia, ne ovat geneettisesti suomenlampaita, mutta vahingossa eli luonnonvalinnan ja sisäsiitoksen takia taantuneet sellaisiksi kuin lampaat olivat Suomessa tuhat vuotta sitten. Pienillä pyhimyksillämme on vielä suuri tehtävä: ne saavat kasvattaa tuota ihanaa muinaisvillaa kehrättäväksi ja kudottavaksi. Värilammasta ei nyt tullut, mutta ehkä sitten e...

Väriterapiaa. My kind of therapy. Lammasprojekti etenee! Kävimme Rikun kanssa Markon luona katsomassa ahvenanmaanlampaita, joista tulee meidän jaalalaistemme kavereita... sitten joskus. Kivoja yksilöitä kaikki: meitä kiskottiin housunpuntista ja kengännauhat ne vekkulit avasivat moneen kertaan. Sain Markolta mukaan leipäpussillisen sekaväristä villaa, seassa vähän tummaa ja toisaalta hyvinkin valkoista. Halusin näet kokeilla taas ihan uutta juttua eli villan värjäämistä ennen kehräämistä. Viikonlopun suunnitelmissa oli viikinkiaikaisen laivamme Sotkan kunnostamista talvea varten, mutta meidän aikamme kuluikin sairaalassa. Rikulta katkesi noston tohinassa akillesjänne ja sitä sitten ihmeteltiin ensin ensiavussa ja sitten odotimme pääsyä leikkaussaliin vain 25 tuntia... Riku oli osastolla ja minä terapoin itseäni kotona värjäämällä lankaa ja niitä villoja. Villaprojekti oli mielenkiintoinen, koska en ole tehnyt ikinä mitään sellaista. Toteutin taustatutkimuksen kyselymenetelmällä. Kysymy...

Tästä perhettämme järisyttäneestä uutisesta ei ole vielä paljon kerrottavaa, mutta ensimmäiset tiedot kuitenkin: meille tulee vauva. Tai kaksi. Ehkä jopa kolme. Niiden äidit näyttävät tuolta: We do not have much to say about this news yet, but here are the first news. We are going to have a baby. Or two. Or maybe even three. This is how the mothers look. Ja isät suunnilleen tältä: And the dads will look something like this: Olen menettänyt sydämeni jaalanlampaille . Kyseessä on suomenlampaan eriytynyt kanta, joka hallitsemattomasti lisääntyessään on taantunut muinaislampaaksi, noin lyhyesti sanottuna. Jo kauan sitten olen sanonut, että "kohta meillä on varmaan omat lampaatkin". Niin, ensi kesänä. Kaikki kehräävät kaverit ovat ihan täpinöissään niiden alkukantaisesta villasta, mutta kun katselin tuota pientä , iloista pässiä silmiin, jotain tapahtui. Haluamme Rikun kanssa olla mukana työssä, jonka tavoitteena on suojella pientä, alkukantaista suomenlampaan kantaa. Meillä on ny...