Hibernaatiopesäke

 Drachenwaldin kuningatar Siobhan uudessa viikinkinaisen takissaan. Hihii... hän kutsui minua omaksi viikinkiräätälikseen! Siobhan, beloved Regina of Drachenwald and her new viking kaftan. Hihii, se called me her own Viking Tailor! Vietimme viikonloppuna Aarnimetsän Sydäntalvenjuhlia ja nepä olivatkin juhlat! Ihanasta Utasta tehtiin mestari eli hänet otettiin laakeriseppeleen ritarikunnan jäseneksi. Me otimme Helgin kanssa osaa tiede- ja taidekilpailuun viikinkimiehen haudalla, olihan tapahtuman teemana kuolema. Kyseessä oli yli vuoden kestänyt projekti: Helgi oli saanut kaukaisilta mailta hienon miekkansa ja kypäränsä ja pyysi tekemään niihin sopivat vaatteet. Teimme yhdessä Helgi-nimisen viikingin haudsta dokumentaation ja illalla pokkasimme palkinnon työstämme. Julkaisen Helgin hauta -dokumentaation myöhemmin jossain muodossa. Ja Drachenwaldin kuningatar Siobhan oli tyytyväinen vaatteisiinsa. Hän sai sinisellä villalla vuoratun hupun ja Birka-mallisen ...

Takki on ihanan pehmeää vihreää ja ruskeaa villa. Napit pronssia Birkan löytöjen mallilla. The kaftan is lovely soft green and brown wool with bronze buttons after Birka finds. Ronneburgin jälkeen arki ei tuntunut oikein miltään. Aloitin työt pitkän loman jälkeen ja onneksi aina on jotain tekemistä odottamassa, ei ehdi vain haikailla takaisin linnaan. Itse asiassa töitä on niin paljon, että olen aikatauluttanut suunnilleen jokaisen minuutin elämästäni. Yritin kunnianhimoisesti saada viikinkitakin tehtyä alle viikossa - hei, olihan minulla iltaisin monta tuntia aikaa viiden illan ajan... en ehtinyt, koska takki oli mallia rus-birka. Siis takin malli on luova yhdistelmä kahdesta tai oikeastaan kolmesta tunnetusta viikinkiaikaisesta löydöstä: Moschevaja-Hedeby-Birka. Näistä ensimmäisestä löytyi silkkinen viikinkimiehen takki, jossa on nerokas, kangasta säästävä hiha, toisesta on löytynyt villainen kankaanpala jossa on reikiä ja kolmannesta rivi nappeja. Olen tehnyt tämän saman takin kerr...

Punainen Takki. My Red Jacket. Viime kesänä Turun markkinoilla mieleen jäi soimaan Räikän laulu maailman kauneimmasta takista. Laulun mukaan "maailman kaunein takki on kaikkialla tuttu, ylpeyden syntiin houkuttaa tuo juttu". Ja takki on "hulmuavan punainen, puolisäären pituinen, vuori silkkinen, napit hopeaiset." Kyseessä on siten "ihmeellinen vaate". Olisin halunnut tehdä sellaisen takin. Mutta kenelle? Riku ei halua niin hienoa takkia, jonka kantaminen laulunkin mukaan päättyy huonosti: ritari saa puukon rintaansa, takin vienyt ryöväri jää kyläläisten kynsiin ja saa rangaistuksen, ahne pappi ottaa takin itselleen ja saa salamasta. Ja lopussa "takki paloi kauan, kauemmin kuin pappi". Kun näin Nille Glaeselin moneen kertaa mainitsemani norjalaisia viikinkivaatteita käsittelevän kirjan, tiesin mistä tulee minun Punainen Takkini. Olen erityisen ihastunut siihen kuvaan, jossa Sissel astelee viikinkilaivan luona takki päällään. Takki leikattiin er...