Hibernaatiopesäke

   "Mallimato. Näitä sitten mekon täydeltä. The model of the worm. Fill my tunic with these..." Aina välillä asioista tulee kunnia-asioita. Tässä on nyt yksi sellainen. Vuosi sitten tein Helgille viikinkivaatteet, joiden piti sopia hänen uuteen miekkaansa . Yltiöpäisesti lupasin tehdä punaiseen mekkoon hulppeat kirjonnat, vaikka en ole mikään kirjoja. Piti siis opetella. Innoittajiani opettelussa ovat olleet sellaiset supertaitajat ja kärsivällisyyde tonavat kuin  Uta , Renika ja Elsa eli Petronella . Minulla on vielä hyvin, hyvin pitkä matka kirjonnan oppimisessa, mutta jostain on aloitettava. (Oikeasti, Elsan kirjomukset eivät ole tältä planeetalta...) Olen lykännyt tämän työn tekemistä... en yksinkertaisesti ole uskaltanut tehdä sitä ensimmäistä pistoa. Lopulta punainen mekko alkoi huutaa minulle öisin siitä korista, jossa säilytän keskeneräisiä töitä. "Kirjo minut". Ääni oli monta kuukautta vain pieni vikinä. Mutta se alkoi voimistua. "KirJO ...

No nyt on sitten hellemekko. Now I have a summer dress. Kai se on jonkin sortin sairaus... tapahtuman lähestyessä alan miettimään, mitä vaatteita pakataan mukaan. Seuraavaksi sitten jo leikataankin kangasta. Enkä muuten ole ainoa, jota tämä mekkovirus vaivaa. Ettäs tiedätten. No, tällä kertaa olemme menossa Saltvikin viikinkimarkkinoille Ahvenanmaalle. Haluan laittaa olkainmekon. Viime kesänä Sotkan viikinkielämöintiä varten tehty sininen ja vihreä yhdistelmä on liian kuuma: kaksi villaa, joista toinen todella paksua. Toimi hyvin talvella Rosalassa, mutta ei näillä keleillä. Joten... kiitos Emelle sovituksesta! Medeltidsmoden villaa, kankaanmenekki metrin, lähtötilanteessa lähes neljä suoraa kappaletta, joista kaksi leveää ja kaksi kapeaa. Neulasin, harsin, sommittelimme ja Eme neulasi muotoon annettujen ohjeiden mukaan. Siis: - Ota tästä enemmän ja joka saumasta tasaisesti, sanoin minä ja huiskasin käsilläni samaan aikaan kun olkaimeton mekko valui alaspäin. - Kyllä, mutta nyt ne käde...