Hibernaatiopesäke

    Tämä on minun metsäni. This is my forest.   Oikeastaan minun metsäni on kaikkien metsä, sillä meillä Suomessa jokainen saa mennä metsään ja vaikka kerätä sieniä. Tämän metsän omistaa kaupunki, jossa asun. Actually this is everybodys forest. In finland we have a law that allows us to go to forest for example pick mushrooms. This forest is own by the city where I live. * * *   Kaikki eivät halua syödä sieniä, mutta jos kerran kävelee metsässä, voi ottaa pussin mukaan ja olla tarkkana. Mättäältä saattaa pilkistää verihelttaseitikki. Se on päätä ruskea, vähän nahkean mattainen, sen jalka on keltainen ja heltat punaiset, vanhemmilla yksilöillä jo rusehtavat.   Not everyone wants to eat mushrooms, but once you go to forest, for eaxample to walk, take a small bag with you. You might find a dye mushroom like this half-blood-red Cortinarius semisanguineus. it is brows on top, yellow leg and red wattles.       ...

Riku, sankarini, suojasi kasvilavan ahkeralta kaivuuavustajalta. Riku, my hero, protected my dye plant garden because of little helper. Voi hyvänen aika että alkaa jännittää: lautanauhakirjan ilmestyminen on ihan kohta totta. Olen valvonut jo öitä miettien, miten se otetaan vastaan ja onhan siinä tarpeeksi haastetta uusille kutojille ja jotain herkkuja kokeneille... Ihan pian se tulee! Olemme viimeistelleet kirjan ulkonäköä, miettineet nauhojen nimiä ja ystävämme Uta on tehnyt valtavan upean työn kääntäessään noita vanhoja suomalaisia epäsanoja englanniksi. Mutta hei, pihallakin tapahtuu! Viime syksynä tein värikokeiluja pihassa kasvaneella mataralla ja silloinhan kävi ilmi, että pihassa kolme vuotta juuriaan kasvattanut matara oli "väärää sorttia" eli keltamatara Galium Verum, eikä siis Rubia Tinctorium, joka on se "oikea" värimatara. Onneksi on Riihivillan Leena: häneltä sai valmiiksi koulittuja taimia! Nyt minulla kasvaa oikeaa mataraa ja kolmen vuoden ...

Syksy. Runossa hevonen sulkee niityllä veräjän, tosielämässä pikkukoirat hakevat jo asemiaan eli kaivautuvat sohvan muhkeisin taljoihin. Sininen taitaa olla syksyn hittiväri, koska monilta eri suunnilta kuuluu sama viesti. "Tehtiin sinistä". Ja niin meilläkin. Tuli näet syysahdistus. Puutarha on ollut ihan heitteillä, kesän kiireet ja huonot kelit ja niin edelleen. Mutta sen verran on kannettu kannulla vettä kasvilavoihin, että keväällä kylvetyt morsingot ovat kasvaneet ja sato piti kerätä pois. Viime kesän ruusukkeet puolestaan tekivät valtavasti siemeniä, sekin sato on korjattava. Olen tehnyt tämän tempun pari kertaa ennenkin, joten kokeilin menisikö viime kesän opeilla yksi morsinkovärjäys. Tähän malliin: - keräsin lehdet, murskasin kannelliseen ämpäriin, keitin vettä ja kaadoin päälle. Kansi tiukasti päälle ja vaikutusaika 40 minuuttia. - kansi pois, siivilöin kasvinkappaleet ja liemi kattilaan. Liedelle pieni lämpö, koska ulkona oli tosi kylmä ja liemi olisi ehkä jäänty...

Uusi helvari on silitystä vailla. Ja tulipahan taas tehtyä 25 metriä uutta käsinommeltua saumaa ;) Takana on varsin värikäs viikko: tiistaina oli omenapuun alla kässäilta ja katselimme Medeltidsmoden kangasnäytteitä. Tilaus uusista villoista, pellavista ja hamppuhunnuista lähtee heti kun olen itse saanut päätettyä, missä väreissä teen suunnitelmissa olevan päällysmekon. Uutta mekkoa voi taas huoletta suunnitella, koska myin yhden vanhan pois. Uuteen kotiin lähti se tumma viininpunainen villamekko, jonka aikanaan tein Homobonuksen kiltaan pyrkiessäni. Ensimmäinen kokonaan käsinommeltu vaatteni. Omaan garderoobiini näpräsin helvetinikkunamekon punavalkoisesta kalanruotovillasta, omista varastoista löytyi sellainenkin kangas. Tein sen hiha-aukkojen ja pääntien tukevoittajaksi lautanauhan, tällä kertaa vain kotivärjättyä villaa. Kahdeksan lautaa, limityskuosi Lontoon löydön malliin. Likikuva limityskuosista. Nuukailin ja tein villasta. Sopii köyhäilytyyliinkin. Uusi helvari piti tehd...

Tässä viime viikonlopun värisatoa: oikealla lauantain lupiinit, ylhäällä luonnonvalkoiselle ja alla alkujaan vitivalkoinen. Vasemmalla ylhäällä lupiini-sananjalka ja alla vaatimattomaksi jäänyt raparperi. Viime kesänä värjäsin Liisan pihalla uskomattoman väristä lankaa: tuoreella lupiinilla tuli neonvihreää. Olimme ihan hysteerisiä sen takia ja olin koko talven odottanut uutta lupiinisatoa. Sen viimekesäisen neuloin Anna-tytölle kissankorvapipoksi. Mutta voi... eivät ole kesät sisaruksia, tuskin edes kaukaista sukua toisilleen. Liisa kertoi toistaneensa lupiinirutiininsa, mutta ei neonvihreää. Lähinnä keltaista ja kuparia lisäämällä vihertävää. Hain oman lupiinisaaliini siskolta ja tein kaikkien kirjallisten lähteiden oppien mukaan; kesäsin aurinkoisella säällä, ei-täydessä-kukassa olevia ja keitin liemet. Pistin toiverikkaana 200 g lankaa; yhden neulakinnaspaksuisen eli 3-säikeisen ja toisen lautanauhapaksuutta eli 2-säikeisen. Voi kurjuuden pettymys. Ei neonvihreää, hädintuskin luvat...

Tämmöisiä on rompetorin parkkipaikka täynnään. No, näitä oli vain yksi, mutta satoja muita hauskoja autoja oli kyllä. Orimattilassa järjestetään vuosittain automobiilihistoriallinen rompetori. Tänä vuonna tapahtuma veti varmaan ennätykset sekä myyjien että kävijöiden määrässä. Oli superluokan tapahtuma! Hienoja autoja, valtavat määrät ihanaa rompetta ja täydellinen sää. Teimme valtavasti hyviä ostoksia: vanha vasaran pää kolme euroa, sirppi vitosella, pora vitosella ja vaihtoterä kaks euroo. Kaksipäinen puutarhakuokka-rapsutin vitosella. Tahkon kivi ja kampi kaksi euroa. Ja haitari... eipä kerrotakaan hintaa, se kun meni lahjaksi. Riku sai minun veljeltä haitarin aikoinaan lahjaksi, tervetuloa sukuun ja sitä rataa. Lauantaina olimme Jaken ja Aikun vieraina Kirkkonummen residenssissä, joten... haitaria oli oikein vasiten kielletty tuomasta, mutta pieni kaksirivinen venäläinen antiikkipeli oli liian herkullinen löytö. Hauska pikkuauto ja hilpeä kaksirivinen venäläinen haitari, jonka Jakk...