Lautanauhaa Virosta. Tablet weaving from Estonia.

Ensimmäinen tehoviikonloppu on takana: kiitos Maikki Kariston kurssin, tiedän nyt, mitä ovat virolaiset myöhäisrautakauden nauhat. Ja miten niitä kudotaan.
Olen hirmu ihastunut niiden muotoon ja kutomistekniikkaan, joka ei totisesti ole helpoimmasta päästä, vaikka tietyllä tavalla looginen onkin.
Kuviot muodostuvat ruuduista ja viivoista, noin karkeasti yksinkertaistaen. Laudat kääntyvät aina pareittain, nelireikäisessä laudassa on kaksi eriväristä lankaa ja .. noh, siitä sitten käännellään, itse asiassa kaksi kertaa. Kun kuviossa on vuorossa reiän paikka, kuviossa näkyy alapuolinen lanka. Voikohan tätä vaikeammin selittää?
Huomasin heti kaksi ongelmaa: nämä nauhat vaativat keskittymistä. Jos ajatus katkeaa, ei enää tiedä oliko tullut käännettyä kerran vai kaksi. Tosin sen oppii kyllä huomaamaan siitä, mistä suunnasta kudelanka kulkee.
Toinen ongelma, se isompi, on se, että laudat pyrkivät kääntymään väärään asentoon, koska niissä on vain kaksi lankaa. Ilmiö on sama kuin tutummissa limityskuosisissa nauhoissa, kuten Kaarinan nauhassa.
Itse olen tottunut pitämään pakasta koko ajan kiinni ja kutomaan molemmilla käsillä, koska olen tehnyt metrikaupalla huolittelunauhoja noihin vaatteisiin.
Eli tässä ensimmäiset kokemukseni vironnauhoista: koko juttu oli ihan selkeä, sillä kun sitä katsoo paperilla, on tietävinään miten tätä tehdään.

Tehdään loimi. 12 lautaa, neljä reunalautaa. Reunat kahdella värillä, kuviot kahdella eri värillä.
Aloitetaan toiveikas kutominen. Mantrataan hiljaisella äänellä "kaksi eteen kaksi taakse kolme eteen kaksi taakse yhden kerran...."
Sitten huomataan, että kaksi samansävyistä, eriväristä lankaa kuviossa ei ole hyvä idea. Aloitetaan alusta.
Vaihdetaan erottuvammat värit. Kudotaan ensimmäinen kuviokerta ilman virheitä. Riehaannutaan. Aloitetaan toinen kuviokerta ( ohuilla langoilla 15 senttiä ). Kudotaan kaksi senttiä, huomataan virhe.
Käytetään yksi iltapäivä virheen purkamiseen. Muut lähtevät kotiin ja lauantain viettoon, purkaja ja opettaja jäävät purkamaan nauhaa lanka langalta.
Seuraavana päivänä mantrataan ja kudotaan virheettömästi kaksi kuviokertaa. Ollaan iloisia.
Tullaan kotiin. Rehvakkaasti kudotaan vielä loimi loppuun, koska on saatu villi idea siitä, että viikonlopun aikana iltapuhteena valmistettu miehen viikinkiaikainen paita tarvitsee kaulukseen hienon nauhan.
Kudotaan 15 sentin kuviosta 12,5 senttiä. Huomataan virhe.
Puretaan virhettä kolme tuntia itku kurkussa kädet vapisten. Etsitään katsella saksia nauhan silppuamiseen ja leipäveistä ranteiden viiltelyyn.
Mennään saunaan rauhoittumaan. Saadaan ilmestys. Kun mies menee nukkumaan, mennään vielä hetkeksi takaisin nauhan luokse. Testataan ilmestyksen oivallusta. Saadaan viidessä minuutissa nauha kuntoon. Kudotaan vapisten koerivi. Kuvio on kunnossa.
Seuraaavana aamuna noustaan aikaisin kutomaan nauha loppuun ja ommellaan se paitaan.
Siinä se on. Siinä se virhe on, ihan etualalla. Ja reunat ovat kauheat koska reunimmaiset langat katkesivat ihan koko ajan. Nätti väri, kammottavan pehmeä lanka. There it is, witth that one mistake. The edges are horrible, thanks to a yarn which was broken constantly. Nice colour, absolutely horrible yarn.
Opettelimme myös suunnittelmaan kuvioita. Tässä kuvassa näkyy kotitehtävämme; pitää värittää puuttuvat kohdat ja voisihan tuon nauhan laittaa myös työn alle. We also learned how to plan these patterns. Here you can see our homework: fill the missing parts. And maybe weave the braid too. Tästä Maikin kutomasta nauhasta näkee hyvin ruudukon rakenteen. In this braid which Maikki has woven, the structure can be seen clearly.
Näitä virolaisnauhoja on löydetty hyvin säilyneistä rautarautisista viitoista. Niiden kuvioissa näkyy meilläkin tuttuja muotoja, mutta tekniikka on aivan omanlaisensa. Ja ne ovat olleet kapeita, ohuesta langasta kudottuja. Tämä Maikin kutoma mallinauha on pari senttiä leveä. These estonian braids have been found well preserved. They have been attached to iron age capes. The patterns are much like ours, but estonian braids have their own technique. The original braids have been quite narrow, made of thin yarn. This sample which Maikki has woven, is about 2 cm wide.

Ensimmäinen harjoitus opetti rauhoittumista, keskittymistä ja purkamisen iloa. On siellä nauhassa vieläkin virhe, mutta se ei haittaa, sillä vain jumaluus on täydellistä, sanotaan.
Maikki kirjoitti myöhemmin, että virheet ja purkaminen oli hyvä asia : menemällä työssä takaisin todellakin oppii nauhan rakenteen.
Kiitos ihanalle Maikille tästä kokemuksesta ja kaikesta mitä vielä saan oppia. Näet myös pystykangaspuukurssi alkoi. Kuuntelimme Krista Vajannon monipuolisen luennon kudonnan historiasta ja mukana ollut Rikukin totesi, että olipa mielenkiintoista kuunneltavaa.
Riku oli mukana aloitusluennolla tekemässä mallipiirustuksia Maikin kehräysvälineistöstä ja kurkkimassa pystykangaspuiden mallia. Puuseppä taitaa laajentaa valikoimaansa.

Thanks to Maikki Karisto: I now know what are late iron age tablet woven braids from Estonia. They were the theme in last weekend efficient course.
I really like how they look and I also like the technique. Even it is not the easiest one.
The pattern is based on squares and lines. The tablets turn always in pairs and one turn is actually two turns. Tablets have four holes, two empty holes and two different colour yarns.
I noticed two problems. This technique needs total concentration, and because there are empty holes, the tablets tend to turn to a wrong position.
But them can be solved: I have learned to weave with both hands, because I have made several meters of missig hole -braids to medieval clothes. And I noticed that by following the weft I know in which point of the turns I am.
So this is what I have learned of estonian braids so far:

Make a loom. 12 pattern tablets, four for the edges.
Start weaving. Weave first centimeters. Be hopeful: I know how to make it. Whisper your mantras "two forward, tho back, three forward, two back...."
Notice, that two different colour but same shade yarns are not a good choice. Make a new loom.
Weave first pattern without mistakes. Get exited. Start another. Notice the mistake. Spend the whole afternoon undoing few centimetres. Stay in the class with the teacher and continue undoing while others go so spend their saturday evening.
Next day continue: make next 15 centimeters without mistakes. Be happy and have self confident. Have a wild idea and decide to decorate your husbands new viking tunic with fabulous estonian braid.
Come home. Start yet another pattern. During last centimeters make a mistake. Spend three desperate hours undoing and figuring out what went wrong.
Go so sauna. Relax. Have an idea.
Return to your work. Spend five minutes and correct the mistake (hand are shanking at this point) . Be happy. Go to sleep.
Next morning wake up early and weave the braid. Attacht it to your husbands tunic neckline.

This first practise taught me patience and the joy of undoing. There is still one mistake on the braid, but it does not matter. It is said that only divinity is perfect. Maikki wrote me later that mistakes and undoing was good thing; that is the best way to learn the structure of the braid.
I want to thank her for this experience and all the wonderful things she will teach me: the course on weaving on warp weighted looms started.
Krista Vajanto told us interresting things about the history of weaving. Riku and Ilona were with me and Riku told that also he considered this history of weaving very fascinating. And why was Riku there: seeing how the vertical looms look like and making drawings of spinning equipment. I think my carpenter will expand his selection too.