Aivan mahtava fiilis! Aurinko on alkanut paistaa tähän risukasaan! Näyttää siltää, että häät numero 1 eli Ollin ja Jolandan kemut eivät olekaan suuri pukukaaos ainakaan kaason osalta...
Kerrankin onnisti: kävin ostamassa ohutta pellavaa ollille aluspaidaksi ja yritin vielä kysellä Evalle tosiohutta, valkoista pellavaa, mutta ei, ei ollut. Harmittaa kamalasti, se oli hienoa kangasta ja naurettavan edullista.
Mutta siinä pellavapinossa oli silkkiä.... upeaa, sataprossaista silkkiä.... beigeä tosin, eli ei ihan minun väriäni. Harmittelin myyjättärelle, ja hän sanoi että "tuolla sinisten pinossa pitäisi olla viitisen metriä sitä samaa, mutta yönsinisenä...." Kirmasin myymälän poikki ja wohou, siellä se kangas odotti minua... alle kympin metri.
Soitin heti Kattarinalle eli Katsi-siskokselle ja nyt on häämekko suunnitteilla. Katri ompelee, koska täällä kaaoksessa käsitöistä ei oikeasti meinaa tulla mitään.
Ollin takki on hei koristenauhoja ja poronluisia sarvinappeja vaille valmis! Aloitin eilen aamulla ja nyt se on tehty. Tummansininen handelsgilletin villa, sininen pelllavavuori ja nyt sommitellaan että mikä nauha ja sitten se suuri kysymys. MITEN NE LAUTANAUHAT OLISIVAT NÄTEIMMÄT SIINÄ KIINNITYKSESSÄ?????
Laitanko yhteen riviin, taitanko kahteen riviin... nappien lenkit lautanauhasta vai erilliset nappilenkit ja nauhat vain koristeeksi?
Ideoita ja vinkkejä otetaan kiireesti vastaan.
Kuvia laitan tulemaan heti kun saan aikaiseksi. Ja se pussihousutuska hellitti Visbyn leirillä. Näin maailman upeimmat pussihousut erään miehen yllä, kysyin miten ne on tehty ja kaveri innostui niin, että tempaisi housut jalastansa... katseltiin siinä sitten porukalla poimutukset ja sovitusvinkit.
Jumankekka, nyt tuntuu siltä, että Oliver sanoo tahdon pikkusen komeissa vetimissä.
Taidan ilmoittaa koko jannun pukuineen kruununturnajaisten tiede- ja taideskabaan : )
Auttaiskohan tuo Eva dokumentaatiossa... heh heh.
Hei, elämä taitaa voittaa ja jatkua. Onneksi ovat käsityöt.
Kerrankin onnisti: kävin ostamassa ohutta pellavaa ollille aluspaidaksi ja yritin vielä kysellä Evalle tosiohutta, valkoista pellavaa, mutta ei, ei ollut. Harmittaa kamalasti, se oli hienoa kangasta ja naurettavan edullista.
Mutta siinä pellavapinossa oli silkkiä.... upeaa, sataprossaista silkkiä.... beigeä tosin, eli ei ihan minun väriäni. Harmittelin myyjättärelle, ja hän sanoi että "tuolla sinisten pinossa pitäisi olla viitisen metriä sitä samaa, mutta yönsinisenä...." Kirmasin myymälän poikki ja wohou, siellä se kangas odotti minua... alle kympin metri.
Soitin heti Kattarinalle eli Katsi-siskokselle ja nyt on häämekko suunnitteilla. Katri ompelee, koska täällä kaaoksessa käsitöistä ei oikeasti meinaa tulla mitään.
Ollin takki on hei koristenauhoja ja poronluisia sarvinappeja vaille valmis! Aloitin eilen aamulla ja nyt se on tehty. Tummansininen handelsgilletin villa, sininen pelllavavuori ja nyt sommitellaan että mikä nauha ja sitten se suuri kysymys. MITEN NE LAUTANAUHAT OLISIVAT NÄTEIMMÄT SIINÄ KIINNITYKSESSÄ?????
Laitanko yhteen riviin, taitanko kahteen riviin... nappien lenkit lautanauhasta vai erilliset nappilenkit ja nauhat vain koristeeksi?
Ideoita ja vinkkejä otetaan kiireesti vastaan.
Kuvia laitan tulemaan heti kun saan aikaiseksi. Ja se pussihousutuska hellitti Visbyn leirillä. Näin maailman upeimmat pussihousut erään miehen yllä, kysyin miten ne on tehty ja kaveri innostui niin, että tempaisi housut jalastansa... katseltiin siinä sitten porukalla poimutukset ja sovitusvinkit.
Jumankekka, nyt tuntuu siltä, että Oliver sanoo tahdon pikkusen komeissa vetimissä.
Taidan ilmoittaa koko jannun pukuineen kruununturnajaisten tiede- ja taideskabaan : )
Auttaiskohan tuo Eva dokumentaatiossa... heh heh.
Hei, elämä taitaa voittaa ja jatkua. Onneksi ovat käsityöt.
Noiden viikinkitakkien napit ovat haastavat, itse pähkin niitä sairaasti tehdessäni tätä: http://www.neulakko.net/?p=60
VastaaPoista(Kuvasta näkee mihin päädyin laittaman lautanauhat)
Eniten askarrutti napinlävet, tehdäkö lenkit vai reiät. Päädyin reikiin (viikinkijutuista mua enemmän tietävän siunauksella ja konsultoinnilla), koska ainakin nuo replikanapit painoivat niin paljon, että lenkeissä ne olisivat roikkuneet hassusti.