Tingvatn, Norway

 

Kylmä, mutta kaunis päivä Norjassa, hyvässä seurassa eli Randi Stoltzin kanssa. Kiitos Elisabethille teltan lainasta.

Beautiful, but a bit cold day at Norway. Companyt, Randi Stoltz was great! Thanks to Elisabeth for taking us to her tent shelter.

 

Kävinpä Norjassa. Tingvatn on paikka, jonka nimestä jo arvaa että kyseessä on vanha käräjäpaikka veden äärellä. Siellä järjestettiin viikinkimarkkinat ja mukava pieni seminaari, jossa kävin kertomassa Suomen rautakaudesta, vaatteista ja nauhoista.

No, tämä Tingvatn sattuu sijaitsemaan aivan siinä Snartemon lähellä. Ajoimme ohi paikasta, josta maailman ehkä tunnetuin nauha on löydetty. Oli pakko pyytää emäntääni Katjaa painamaan jarrua ja ottamaan kuva, kun keekoilen nauhan kanssa hautakummun nurkilla.

Nelipäiväinen retki oli mahtava! Hieno paikka, hyviä elämyksiä ja ennenkaikkea unohtumattomia ihmisiä.

 

This time I visited Norway, at place called Tingvatn, As you can guess by it´s name, during viking age they had there "ting" which was like court of that time. All the important matter were decided at "ting". "Vatn" means water - this place is located at beautiful fjord.

There was a viking market and also a small seminar. I was there telling about Finnish iron age and of course our tablet weaving too.

This Tingvatn happends to be located near Snartemo - the place where one of the most well known tablet woven band was found together with a sword. I asked my driver Katja to stop the car and take a picture of me and my band at the burial site.

Four day trip was fantastic. Nice place, great experiences and most of all: unforgettable people.

 

Nauhani, taustalla hautakumpu. My band at the burial site.

 

No oli ihan pakko. / I just had to get this picture taken!

 

No, Snartemon nauha haudasta viisi ei ole ainoa "suurnauha" näiltä kulmilta. Övre Berge eli Lyngdal on tässä lähellä myös ja sieltä on löydetty Snartemo V:n serkku. Neljä päivää myöhemmin tapahtui siis seuraavaa: Randi Stoltz, joka on uskomaton nauhankutoja, joka on tehnyt hienoa tutkimusta sekä Snartemon että Övre Bergen nauhojen kanssa päätyi oman nauhansa kanssa niinikään löytöpaikalle - joka tässä tapauksessa on yksityisen maatilan piha. Ajoimme ihan salaa varovasti talon portinpieleen ja otimme kuvan. Hauskaa!

 

Snartemo band is not the only great band found at the area. There is also one from Övre Berget, also known as Lyngdal. The cousin of Snartemo was found there. So four days after me visiting Snartemo burila site, this happened: Randi Stoltz, who is incredible weaver, has made a great research on both bands and so we ened up to Övre Berget site with the band. it is nowaday a private home, so we sneaked to their front yard gate and took pictures. So much fun!

 

 

Randi ja Övre Berge band at Övre Berge, Lyngdal.

Mutta sitä ennen:
300 lasta lähiseudun kouluista kävi tutustumassa viikinkielämään ja puuhasi kaikenlaista aina kirveenheitosta lähtien. Meidän työpisteellämme niin pojat kuin tytötkin istuivat kutomaan lautanauhaa. Ensimmäistä kertaa ikinä.

But before that:
300 kids from local school visited the viking camp doing all kinds of things, like axe throwing. At the museum the came to our workshopt and wove with tablets. First time ever.

Pojatkin istuivat kutomassa - todella hienoa!
Even boys sat there weaving - awesome!

Katsokaas nyt tätäkin tyttöä: eka kerta.
Now look at this girl: first time!

No, Randi oli tuonut nähtäville mitä voi kutoa vähän pidemmällä kokemuksella.
Well, Randi showed what one can weave with a bit more experience.

 

Nauhoista piti tietysti ottaa selfie!
Of course I had to take a Snartemo-selfie!

Kas näin!
Like this!

 
 

Minä esittelin Suomen rautakauden pukeutumista ja meidän historiallisia nauhamallejamme.
I presented finnish tablet weaving and how we dressed back then.

Yksi matkan kohokohdista oli majapaikkani vuorilla. Siellä kuului kaksi ääntä: linnut lauloivat ja jostain kuului putoavan veden kohina. Se tuli tästä vanhan myllyn putouksesta.
One of the highlight was my lodging at the mountains. I could hear only two sounds: birds singing and water falling. The latter voice came from this old mill site.

Sielu lepäsi myös näissä: leirissä oli hevosia. Myös ylhäällä vuorilla näin heppoja, tosin luulin niitä iltahämärässä peikoiksi...
My soul had a good rest also because of these: horses in the camp. Found more of horses also at the mountain, althought I first thought they were trolls...

Lauantai-illaksi viikinkileiriin katettiin pöytä. Tähän mahtui 170 henkeä saman pöydän ääreen.
For Saturday evening they set a table in the camp. This is for 170 persons.

Niin, se Snartemon miekka... tässä yksi kopio siitä. Niitä kopioita on paljon, näet kun toisen maailmansodan aikana eräs Himmler halusi saada sen alkuperäisen, mutta norjalaiset piilottivat löydön metsään ja tekivät kopion. Ei kelvannut, mutta eipä saanut paha mies miekkaa!

Yes, the Snaremo sword! This is one of the copies. There are many, because during the big warl Himmler wanted to get the original. Norweagians refused and hide the sword in the forest. They made a copy, offered it but it was no good. Hahm, bad man did not get the glorious sword!

 

Viikinkileiri vuorten varjossa on sateellakin kaunis.

The camp in the arms of the mountain is pretty, even in rain.

 

Ja kiitokset tästä hermoja lepuuttaneesta työ-lomamatkasta menevät Katja Kålheimille, joka alunperin keksi että "jos museossa on miekka, siellä pitää olla myös nauha - ja siitä se ajatus seminaarista sitten lähti. Tämä Katja on kotoisin Raumalta, asuu Norjassa ja on paikallisen viikinkiyhdistyksen kantava voima. Viikinkiajan Duracell-pupu! En nähnyt hänen pysähtyvät kertaakaan nelipäiväisen vierailuni aikana...

 

And thanks for this all goes to Katja Kålheim, a girl from Rauma Finland who now lies at Norway. She said that "if there is a sword in the museum, why not the tablet woven band". And so the idea about the seminar started to grow.

Katja is one of the local viking society´s active members, a local Duracell-bunny. You see, I did not see her stop for one moment during my visit...

 

Tusen takk!

I´ll be back!