Automatkan antia. Busy on the road.

Pitkät automatkat ovat tuottavuuden aikaa. Koska meillä jako menee niin että herra ajaa, ehdin matkoilla saada paljonkin valmista.
Viime viikon vietimme Etelä-Ruotsissa eli tämän toisen maailmanjärjestyksen mukaan Nordmarkissa, siis SCA-tapahtumassa nimeltä Double Wars. Me kutsumme sitä Tuplasodaksi.
Sinne mentiin omalla autolla, joten käsityötunteja kertyi yhteen suuntaan yli kymmenen. Laivalla Turusta Tukholmaan en juurikaan tehnyt mitään (laiska!).

Long driving hours are creative time for me. Since my husband is the one who drives, I have pleanty of time to make things.
Last week we travelled to southern Sweden, aka to Nordmark to an SCA-event called Double Wars. We went the by our car, so there was about ten hours drive to get there. I did not do handcraft at the Turku-Tukholma ferry though (being lazy!!)

Ensimmäiset kintaat valmistuivat välillä Lahti-Turku. Ne oli aloitettu toki kotona, mutta siis valmistuivat autossa.
First mittens I finished on way to Lahti-Turku, from home to harbour. I had started them at home, but got ready on the road.


Seuraavaksi aloitin sukat aviomiehelle, siltä varalta että leiripaikalla sataa koko viikon. Kokeilin niihin ystäväni Annelin esittelemää virolaista tapaa tehdä kantapää, en ollut tyytyväinen joten leirissä lähinnä purin sukkaa. Sukat valmistuivat lopulta kotimatkalla. Olin niitä tehdessäni niin umpiväsynyt valvomisesta, että purin uudenkin kantapään peräti kahdesti... ja sukista tuli aivan liian pienet miehelle. Siis: ei saa tehdä neulakinnasta väsyneenä.

Then I started making new socks for my husband, just in case of a rain at event. I tested the new way to make a heel, which my friend Anneli showed, the estonian way as she said. I was not happy so I had to undo a lot. The socks finally were finished at the way back home.
While making them I was to tired due to lack of sleep that I had to undo the heel two times! And even then they turned out too small to my husband so there is a warning: never do your nalbinding when tired.

Samaan aikaan sukkaprojektin kanssa tein muotokokeilua: tein pienen kaulurin, jonka inspiraationa on se pieni vaatekappale, joka kuuluu uuteen saksalaiseen 1500-luvun pukuuni. Tunnetaan englanniksi nimellä gollar.
Tein aluksi kauluksen verran suoraa neuletta, johon lisäsin silmukoita heti toisella kierroksella. Näin siitä tuli kaareva. Kiersin vielä kerran koko kauluksen ympäri ja sitten yhdistin neuloksen suljetuksi. Vaihdoin pistoa puolisuomalaisesta oslolaiseen ja lisäsin tasaisesti ympäri kaulusta.
Tämän työn viimeiset pistot tein jo kotona.

Same time with my sockproject I made experimental designing: I made a small gollar, which is familiar from for example my new german 16th century dress.
First I made a small stand-up collar. I started as a straigt row, then added already on the second, so that the collar was a bit curvy. I finished that by going aroung it once. Then I joined the straight part and continued as a closed knit. I also changed the stich from half-finnish to oslo.
The last stiches of the gollar I made at home.

Kaulusta voi pitää pystyssä tai alas taitettuna. The collar on my gollar can we worn two ways.

Kotona odotti sitten se ihana arki. Puutarha oli villiintynyt ja nyt jatkuu kotisota voikukkia vastaan. Herra sai postista uuden työkalun, telson, eli koverokirveen. Sillä hän nikkaroi minulle astioita... en voinut olla ostamatta mallikappaletta Tuplasodan markkinoilta. Uuden puisen upean vatini on tehnyt puusepäntöihin tutustunut arkelogi, joka on tutkinut Norjan Trondheimista löytyneen astian kappaletta ja tehnyt siitä oman tulkintansa. Minun uusi viikinkivatini on käsinveistetty, haapaa, ja se on käsitelty vedenpitäväksi maidolla ja maalattu punaiseksi kaverin itse tekemällä maalilla, jossa on kananmunan keltuaista, pellavaöljyä ja rautaoksidia. Nyt se näyttää samalta kuin sen esikuva noin vuonna 900-1000.

At home everyday life was waiting. The garden had gone wild and now I have to continue fighting against dandelions. Husband got in mail his new tool, an adze. He is going to carve me some new dishes, but I just had to buy one from the market at DW. This new gorgeous bowl is made by an archaeologist, who does carpenters works. He has studied a wooden found from Trondheim Norway. After a small piece og wood he has made a reproduction of a viking bowl. It is hand carwed, made of aspen and it is impregnated by using milk. It is painted red with the paint which he made of egg yolk, linseed oil and ferro oxide. Now it looks the same as the original did about year 900-1000. Cool!


Riku oli niin innoissaan uudesta työkalusta, että teki heti veistohepan eli tuollaisen penkin jossa veistellään puukulhoja. Heppa piti tietysti heti testata...
Riku was so exited about his new tool that he immediately made a "bowlmate" , or a carwing horse. And of course it needed to be tested ...

Ja tässä se kauan kaivattu työkalu on: telso eli talso eli koverokirves.
And this is the long needed tool : adze.