Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2012.

Pipo röyhelöraidoin. Hat with fringe stripes.

Niin kivaa kuin lautanauhojen kutominen onkin, joskus pitää tehdä muutakin. Joulun pyhinä alkoi tehdä mieli pipoa. Päätin tehdä kerralla tarpeeksi pitkän ja lystikään ja toivon, että pääsen käyttämään sitä Löytäjä-klubin talviriennoissa. Tablet weaving is fun, but every now and then one needs a small break. During the Christmas holiday I felt I needed to make an nalbinded hat. Long one and a cheerful. I am going to use it at our Finders-clubs winter events. No tuli pitkä.... hyvä että kuvaan mahtuu. It turned out really long...hardly fits in picture. No jos näin päin sitten... Maybe this way... Näin tein raidat: ensin sileää ja sitten vaihdoin lennosta värin punaisesta lilaksi tai vihreäksi. Tein kymmenen pistoa kiinnittämättä reunaan, kiinnitin neljällä pistolla reunaan ja taas kymmenen ilmaan ja jätin neljä pistoa väliin. Toisella kierroksella jatkoin kiinnittämistä vapaisiin silmukoihin. Kun koko matka oli reunustettu,

Sininen hetki. I was feeling kind of blue.

Olipa värikäs väripäivä! Ja tuo sininen tausta on jonain pävänä minun viittakankaani. Ihana. What a colorful dye day we had! That blue fabric will hopefully one day be my iron age cape. Love it. Tässä pitäisi olla kertomus siitä, miten kudoin itselleni rautakautisen esiliinan pystykangaspuissa Espoon työväenopiston kurssilla. Sitä ei ole, koska juuri sinä viikonloppuna kun oli ainoa vapaa aika, jolloin olisin päässyt kutomaan, olin sairaana. Suosittelenkin sen sijaan lukemaan kurssitoveri Jenni Sahramaan erittäin ansiokkaan artikkelin aiheesta. Mutta onneksi pääsin osallistumaan kurssin viimeiseen osioon eli kankaiden värjäykseen Krista Vajannon opissa. Muiden työstäessä essujaan värjäsin aiemmin syksyllä ostamani kankaan , josta kaavailen baltialaista rautakauden viittaa. Värjäsimme sinisiä suoraan indigojauheella, emme siis tehneet etukäteen sellaista kyyppiä kuin esimerkiksi Riihivillan indigo-ohjeissa on. Itse olen vain sekoittanut jauheen veteen, lisännyt soodaa niin e

Kahdeksan satunnaista asiaa.

Satunnainen asia numero kolme: olen sekaisin rautakaudesta, vaikka useimmiten pukeudun 1300-luvun muodin mukaan. Nauha on Maskun Humikkalan malli 8658: H17. Olen saanut blogitunnustuksen Päin Mäntylää blogista . Hibis on siis blogi, jossa on substanssia. Piti oikein tsekata, mitä substanssi tarkoittaa. Valitsen puhekielen tarkoituksen: tässä on ainesta. Kiitos siis tunnustuksesta. T'ähän liittyy se, että pitää kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestä. Hirrrvittävän vaikeaa, mutta yritetään. Tässä siis kahdeksan faktaa, satunnaisessa järjestyksessä.   1. Olen aikuinen ihminen . Se tarkoittaa sitä, että osaan jo valita kenen kanssa leikin hiekkalaatikolla, mitä ruokaa syön ja mitä suostun laittamaan päälleni. Inhoan ohraa, enkä pidä merenelävistä. Olen syönyt elämäni aikana yhden etanan ja yhden osterin ja niiltä osin kiintiö on täynnä. Käytän aina hametta, pidän vintagevaatteista ja vanhoista asioista. Kts. Löytäjät. 2 . Kateus on minun mielestäni tyhmää ja typer

Lautanauhoja oikein urakalla. Mostly tablet weaving.

Koristelin uuden punaisen villamekkoni Kaukolan Kekomäen S-nauhalla. I decorated my new viking dress with S-braid of Kaukola Kekomäki. Viime viikot ovat menneet lautanauhan parissa. Kävi näet niin, että haimme tässä syksyn aikana Maikin kanssa pienelle kahden hengen työryhmällemme apurahaa, saimme suosituksia ja saimme myös apurahan. Nyt teemme käsikirjoitusta kirjaa varten. Maikki suunnittelee, minä kudon. Ensi keväänä meillä on sitten jotain upeaa näytettävänä. Tämän projektin takia olen kovasti harjoitellut kutomisen taitoa: eri langat toimivat eri tavoin ja yksi vaikeimmista kudottavista on Wetterhofin Veera ( tex 55 x 2). Se on myös mitä ihanin kudottava, joten olen oikein erityisesti treenannut Veeralla. Kudoin Kekomäen S-nauhaa yhden mekollisen verran eli koristin oman viikinkimekkoni hienolla nauhalla. Valmis nauha on noin 8 milliä leveä. Veeralla kudon myös karhunhammasnauhaa, mutta siinä onkin 23 lautaa. Kahdeksalla laudalla ja tietyillä kuvioilla nauhan leveyden pie

Täkänänauhaa / Icelandic tablet weaving

   Maikin malli täkänälautanauhasta. Maikki´s sample on islandic tablet weaving. Juuri kun kuvittelin, että olen oppinut jotain lautanauhojen kutomisesta, Maikki esitteli Turun kurssilla uuden asian. Tämä on täkänänauha. Islantilainen, erittäin vähän tunnettu tekniikka, jossa kudotaan yhdellä kerralla itse asiassa kahta nauhaa. Ne sitoutuvat yhteen kohdissa, joissa kuvio vaihtaa väriä. Kuteen avulla voidaan itse asiassa tehdä joko putkimaista nauhaa, kahta erillistä ja toisiinsa sitoutuvaa nauhaa tai vaikkapa nauhaa, joka voidaan levittää auki. Kuvan nauhassa on osa reunoista kudottu yhteen ja osa ei. Periaatteessa yksinkertainen tekniikka, todellisuudessa sellainen, että ainakin opetusvaiheessa romuttaa kudontaitsetunnon... Just when I thought that I have learned something about tablet weaving, Maikki presented another technique. This is known as icelandic technique or icelandic doubleweave. There is actually woven two braids at the same time and they bind together where the

Veljelleni Helgille. For my brother Helgi

Minulla on veli. Ei sukulainen, vaan harrastuksen kautta tullut. Hänen nimensä on Helgi ja hän on yhteisen mestarimme Helenan oppilas kuten minäkin. Oppiluus on hieno asia. Me jaamme kokemuksemme, me tuemme toisimme, me opetamme ja me opimme. Ja siirrämme oppimamme eteenpäin. Tein Helgille lahjan. Kirjoin hänen mekkonsa. Kuukauden kaikki vapaat hetket siihen meni, mutta tämä oli ilo. Opin kirjomaan! Kirjonta on toteutettu ketjupistoin, lankana sekä kotimainen kasvivärjätty villa että virolaisten Eesti Käsitöön ja Juuliken kirjontalangat. Kyllä, aikaa meni. Arvioin ennakkoon että 12 tuntia per käärme eli 120 tuntia... meni enemmän. Kymmenen käärmettä. Siinä on viikingille millä komeilla. I have a brother. No, he is not really related to me, but he is an apprentice of mistress Helena, just like I am. This is one of great things in SCA: we share a lot, we support, we teach and we learn. And then we spread and share what we have learned. I spend all the free hours of o

Heti ekaksi hienoa. Making well from the start.

  Ahvenanmaalla on nyt yksi hyvin puettu viikinki lisää: ruskeasta tulee vielä Minnalle takki, vihreä on lämmin mekko ja vaaleanpunainen olkainmekko on kurssilla värjätty villakangas. There is one more well dressed viking lady at Åland now: cocoa brown wool will be her Birka-coat, green is warm over dress and red apron dress is made of wool we dyed last time. Mynämäen kurssi on nyt ohi. Oli kivaa, paljon saatiin aikaiseksi ja pari päivää olisi vielä voinut jatkaa... nyt jäimme hyvään vaiheeseen, jokainen pääsee jatkamaan mekot kotona valmiiksi ja asusteitakin kaavailtiin. Minna oli kyllä reipas: alusmekko, vihreä villamekko ja olkainmekko pitkälle ommeltuna. Kaksi kangasta värjättynä ja katsokaas kuvaa: Minnan eka oma lautanauha (jos ei lasketa niitä pystykangaspuilla kudottujen kankaiden aloitusnauhoja) ! Bonuksena vielä somisteeksi tuleva nelivärinen nyöri, joka tehtiin viikinkimalliin isoilla nypylöillä, jotka Saara ystävällisesti lainasi. Olen kamalan ylpeä kurssilaisista

Matoja ja mataraa. Worms and bedstraw

Mato kolme valmiina vaan ei vielä höyrysilitettynä. Worm three ready, but not steam ironed. Täydellinen viikonloppu! Maikki oli kylässä ja teimme pieniä lautanauhasuunnitelmia. Sunnuntaina kävimme keritsemässä maailman kivoimman pikkupässin eli Laten. Sen päälle ehdin vielä kaivaa hieman mataranjuuria maasta ennen talven tuloa ja värjätä kaksi kuukautta odottaneilla saksanpähkinöillä, jotka toin tuliaisina Visbystä. Ja kirjoa pari matoa. Väriprojektit ovat taas hauska lisä sarjaan "kokeile". Esimerkiksi tuoreen mataran käytöstä on niin monta eri neuvoa, ettei auta muuta kuin kokeilla ja ehkä kokeilla toisella tavalla toisen kerran... Tämä nyt testissä oleva metodi on Suvilta, joka on saanut sillä hienoja oransseja aikaiseksi. Suurin ongelma on keksiä mitä mataraa penkissä kasvaa... pihaan on kylvetty ahomataraa, mutta yrttilavan valtaaja näyttää keltamataralta. No, matara kuin matara, tuumasin ja kaivoin oranssit juuret ylös. Pian se selviää. What a perfect weekend!

Mekollinen matoja. Tunic will be full or worms.

   "Mallimato. Näitä sitten mekon täydeltä. The model of the worm. Fill my tunic with these..." Aina välillä asioista tulee kunnia-asioita. Tässä on nyt yksi sellainen. Vuosi sitten tein Helgille viikinkivaatteet, joiden piti sopia hänen uuteen miekkaansa . Yltiöpäisesti lupasin tehdä punaiseen mekkoon hulppeat kirjonnat, vaikka en ole mikään kirjoja. Piti siis opetella. Innoittajiani opettelussa ovat olleet sellaiset supertaitajat ja kärsivällisyyde tonavat kuin  Uta , Renika ja Elsa eli Petronella . Minulla on vielä hyvin, hyvin pitkä matka kirjonnan oppimisessa, mutta jostain on aloitettava. (Oikeasti, Elsan kirjomukset eivät ole tältä planeetalta...) Olen lykännyt tämän työn tekemistä... en yksinkertaisesti ole uskaltanut tehdä sitä ensimmäistä pistoa. Lopulta punainen mekko alkoi huutaa minulle öisin siitä korista, jossa säilytän keskeneräisiä töitä. "Kirjo minut". Ääni oli monta kuukautta vain pieni vikinä. Mutta se alkoi voimistua. "KirJO