Hibernaatiopesäke

Se on nyt sitten tullut. Viimeinen pisara lasiin. Kamelin selän katkaiseva korsi. Mitta täyteen. Murtumispiste. Olen saanut kotona huomautuksen alituisesta käsityöläisyydestä. Minusta on kuulemma tullut sellainen, että tulen töistä kotiin, heitän takin nurkkaan ja syöksyn heti jonkun käsityön kimppuun. En kuuntele herran puhetta enkä vastaa, vaan sähisen että "ei nyt, mun pitää keksiä miten tämän kuvion saisi kääntymään". Siitä on nyt kolme vuotta, kun tapasin tämän ihanan ihmisen ensimmäistä kertaa. Herra ei ikinä koskaan moiti minua --- no, joskus saattaa jotain pientä --- mutta mökötystä ei ole nähty vielä ikinä. Hän ei myöskään koskaan anna auringon laskea riidan päälle eli keskustelimme illalla nukkumaan mennessä tästä käsityökriisistä. Tulimme siihen tulokseen, että voisinkin käsitöiden sijaan ruveta harrastamaan ainakin ajoittain käsityöttömyyttä eli käsitoimettomuutta. Ja muutenkin on alkanut tuntua siltä, että joskus voisi ajatella myös nykyaikaa. Tai kuten joku sano...

Vihdoin alkaa kauan odotettu herran viikinkitakki -projekti. Olen suunnitellut sitä hartaudella sen jälkeen, kun tein herra Oliverille häävaatteet eli viikinkimiehen koko asun sukista hattuun. Hitaasti hyvä tulee; olen lukenut Thorn Ewingin Viking Clothing -kirjaa ja selannut käsinompelijoiden raamattua Woven in to the Earth. Oppinut, että en tiedä yhtään mitään mistään. (Ja sen takia pitää jotain päivänä tehdä uudelleen herran Herjolfsnäs 63 takki tai ainakin pistellä pari huolittelujuttua sinne tänne..hmm.) Takkivilla on ostettu kesällä Saltvikista, Kuragelbloggenin kundilta. Ihanaa vaatimattoman väristä, kuten herra halusi. Vuoritan sen tummanruskealla ohuen ohuella villalla. Ja kesällä seisoin sen verran tienaamassa markkinoilla, että palkaksi ostin herralle kymmenen pronssista valettua nappia. Sen verran on eräässä ruotsalaislöydössä ja näiden nappien pitäisi perustua sikäläisiin löytöihin. Aion ommella takin kasaan Terttu-mummon kasvivärjätyillä villalangoilla ja valkaisemattomal...

"Ja sitten otat täältä takaa yhden... ja vain yhden...". Oppimisvuorossa Emma ja oslolainen pisto. Kätevä-messut ovat tältä vuodelta takana. Olimme Hollolan keskiaikaseuran kanssa pitämässä osastoa ja vedimme kahtena päivänä muotinäytöksen, jossa esiteltiin ensi kesän kuuminta muotia. Meillä on siis tapahtumavuosi ja heinäkuussa on aina pirullisen kuuma seistä pellolla kolme mekkoa päällä ja myssy ja huntu vielä lämmittämässä. Näytös meni hienosti, vaikka olin etukäteen hermoillut sitä yökausia. Meiltä jäi peräti kuusi esiintyjää näytöksestä pois, mutta jäihän sinne vielä ihan tarpeeksi. Lauantaina saimme esiteltyä vuosiluvut 1000-1500, flaamilainen renessanssi-Johanna tuli sopivasti paikkaamaan kuumeen kaatamaan Evaa ja Uffea. Johanna opetti osastolla lauantaina vaativia lautanauhatekniikoita, antoi mahtavia vinkkejä kahden pakan käyttöön ja kivrimien tekoon. Pääsin kokeilemaan jopa double-face double-turnia, katsomaan jatkuvan loimen vetämistä ja sain ideaa jopa egyptiläisi...

Uppistakeikkaa, kuva menee väkisin ylösalaisin... mutta saa tästä nyt ainakin jonkun käsityksen. Liisan ruskeat sukat on tehty talon omista lampaista kehrätystä langasta ja sukat ovat paksut kuin parhaatkin huopikkaat. Pikkusukkien saajalla on ikää koko vuosi. Lautanauhakone käy edelleen, mutta siinä sivussa olen tehnyt neulakinnantöitä aivan hourehes, kuten pohjalaiset sanovat. Miesparka kantaa nyt vastuun kodista, kun akka kutoo ja neulaa. Horse Shown tauoilla sain melkein valmiiksi Liisan polvisukat - loput sitten kotona. Aloitin siellä myös pienet punaiset sukat Annalle. Pari tilattua lautanauhaa viuh ja sitten tulikin jo pieni pipo- ja sukkatilaus. Asiakas on kokonaisen yhden vuoden ikäinen. Ja Euran emännän neulakintaita olen viritellyt; matkustin viime viikolla työpäivän aikana ensin tunnin junalla, sitten muutaman tunnin bussilla, sitten taas bussilla... eihän sellaista kukaan kestä joutilaana. Olin siis viettämässä päivää Mauri Kunnaksen kanssa, käytiin Koiramäessä ja Sastamal...

Lautanauhaprojekti etenee ja käy kuumana. Tosin olen harmillisesti jumiutunut tekemään ryhmissä käänneltävää lehtimallia ohuesta langasta ja työ etenee tuskallisen hitaasti. Silmä hakeutuu jo vaivihkaa seuraaviin lankoihin, mutta otin sellaisen periaatteen, että yksi valmiiksi ennen kuin seuraavan kimppuun. Puuh... loin perjantaina illalla lehtinauhan ja koska olimme lauantaina ja sunnuntaina aamusta iltaan, en ehtinyt juuri mitään käsitöitä. Nauhaa on nyt valmiina reilut kaksi metriä... tänään Liisa ja Ella tulevat tekemään sukan kaavaa, pihaa pitää haravoida ja sipulikasveja pitää jemmata multiin, eli veikkaan että nauha etenee tänään vain puolisen metriä. Siis vielä huominen. Ja voi, neljään päivään en pääse lankojen kimppuun, koska on vuotuisen heppatapahtuman aika. Olen ollut jo pitkälle toistakymmentä vuotta Helsinki Horse Shown eläinlääkintäryhmässä töissä ja se merkitsee elämää areenan uumenissa neljän vuorokauden ajan. Menemme työvuoroon yleensä aamulla, show loppuu myöhään il...

Noilla perinteisillä neulojilla on aina sellaisia vähennys-projekteja. Niiden aikana on tarkoitus hävittää ylimääräisiä lankavarastoja neulomalla vimmatusti. Kässäguruni Anneli on hurjan tehokas niiden aikana, kävelee varmaan kylilläkin neulepuikot helisten. No, nyt kun on tullut kivasti värjäiltyä lankoja, niin lankamäärä alkaa tulla yli äyräiden. Siis niiden arkkujen, joissa villaisia aarteitani säilytän. Siispä uusista hienoista lautanauhaohjeista ja neulakinnaspistoista innostuneena aloitin oma syys-supistuksen. Mintulla on myös kuume, nauhakuume. Oli tehnyt ensin metritolkulla tuplapukkia ja sitten sellaista tähtikuviota. Poikansa oli tokaissut, että "friikki", kun äippä oli taas ovenkahvassa kiinni nauhoineen. Hehhee.... Minttu oli siihen sanonut, että vartoos kun Mervi tulee.. siinä se friikki vasta onkin... Miten niin ???? Tässä kuva reilun viikon tuotoksesta. Siitä puuttuu tosin pari pipoa ja yksi keskeneräinen nauha ja yhdet aloitetut sukat. Aladdinin ohjeesta Suvi...

Nyt on sitten saatu viikinkiteemaravintola Harald Lahteenkin. Olimme Viikinkiajan laiva ry:n ja Hollolan keskiaikaseuran porukalla kutsuvieraina. No nythän on keskusteltu kovasti tästä viikinkien sarvikypärästä. Haraldinkin seinällä niitä näkee ja päällikön pidoissa vieraat saavat käyttöönsä sarvikypärät. Me intimme vielä alkuillasta muun muassa ravintolaketjun toimitusjohtajalle, että niitä ei kyllä oikea historia tunne, mutta loppuillasta näemmä saimme uutta tietoa. Jaa, kävimmeköhän Mintun kanssa kaivautumassa arkeologisesti vai mitä tapahtui. Mutta tässä siis todistusaineistoa siitä, että viikinkiajalla ainakin muinaissuomalaiset tosiaan käyttivät sarvia päissään.