Mummojen muistoja Kätevässä

"Ja sitten otat täältä takaa yhden... ja vain yhden...". Oppimisvuorossa Emma ja oslolainen pisto.

Kätevä-messut ovat tältä vuodelta takana. Olimme Hollolan keskiaikaseuran kanssa pitämässä osastoa ja vedimme kahtena päivänä muotinäytöksen, jossa esiteltiin ensi kesän kuuminta muotia. Meillä on siis tapahtumavuosi ja heinäkuussa on aina pirullisen kuuma seistä pellolla kolme mekkoa päällä ja myssy ja huntu vielä lämmittämässä.

Näytös meni hienosti, vaikka olin etukäteen hermoillut sitä yökausia. Meiltä jäi peräti kuusi esiintyjää näytöksestä pois, mutta jäihän sinne vielä ihan tarpeeksi. Lauantaina saimme esiteltyä vuosiluvut 1000-1500, flaamilainen renessanssi-Johanna tuli sopivasti paikkaamaan kuumeen kaatamaan Evaa ja Uffea.

Johanna opetti osastolla lauantaina vaativia lautanauhatekniikoita, antoi mahtavia vinkkejä kahden pakan käyttöön ja kivrimien tekoon. Pääsin kokeilemaan jopa double-face double-turnia, katsomaan jatkuvan loimen vetämistä ja sain ideaa jopa egyptiläisiin diagonaaleihin.

Johanna teki myös brokadia ja opetti kansalle haarukkanyörin tekoa.

Minttu ja Mallu edustivat perinteistä kudontaa: Minttu oli taas tuttuun tapaan köytettynä myyntikojuun kutomaan.

Väkeä oli ihan tuhottomasti ja kiinnostus osastoamme kohtaan valtaisa.

Minä väkersin neulakinnasta kaksi päivää putkeen. Sunnuntaiksi oli oikein lehtijutussa pyydelty rouvia näyttämään omia tekniikoitaan ja nyt on taas opittu parikin uutta tapaa.

Erityisen mukavaa oli, kun oma opettajani eli Helena Orava kävi osastolla. Hänen kurssillaan Nastolan kansalaisopistossa väänsin ensimmäiset suomalaiset silmukkani, opettelin ja unohdin pyöreän aloituksen ja perehtyin venäläiseen pistoon ja nimenomaan venäläiseen niin kuin se Karjalan suunnalla tehdään.

Yksi rouva toi äitinsä neulaamat kintaat ; tekijä on kuollut yli 20 vuotta sitten. Hienot kintaat ja aivan mielettömän upea pisto. Valitettavasti tuoja ei enää muistanut, miten äiti ne teki. Katselimme kaikki mahdolliset tavat läpi, mutta ei se ollut mikään niistä. Laitan tähän kuvan pinnasta ja jos joku osaa sen niin kiitos ja kumarrus, jos saisi oppia sen!!

Aika hienot kintaat! Tekijältä ei valitettavasti enää voida kysyä, mitä pistoa on käytetty.

Oli suorastaan liikuttavaa nähdä vanhoja rouvia, jotka muistelivat omien anoppiensa ja mummojensa kintaita ja sukkia.

Yksi mummoista kertoi, että hänen äitinsä oli kertonut tehneensä hevoselle loimen kinnasneulalla. Keskustelimme aiheesta ja kerroin, että tämän saman olen kuullut itsekin. Hän oikein ilahtui, koska oli jo luullut äidin jutelleen höpöjä vanhuuttaan.

Molempina päivinä osastolla kävi niin paljon väkeä, ettei ollut puhettakaan sellaisista asioista kuin syöminen tai tauko tai kiertely messuilla muilla osastoilla.

Kauppaakin tehtiin: Englantiin saakka lähtivät sekä minun että Mintun kutomat sarvinauhat. Ja Nastolan Näppärien kokoontumisessa tulevana torstaina voi olla ruuhkaa, koska moni kyseli neukakinnasopetuksen perään. Lupasin opettaa kaikki entiset näppärät ja taidamme saada monta näppärää lisää.

Käsityö on hieno juttu!

Omalta kannalta kiva juttu on se, että kiitettävästi on noita tilauksia! Taas tuli tehtävää ja historiallisella museollakin on adventtimarkkinat. Jos vaikka ostaisi tuotolla jotain ihanaa ukolle synttärilahjaksi tai hääpäivälahjaksi...omalle sankarilleni.