Nyt kun kesä mennyt oonnn...

Lautanauhaprojekti etenee ja käy kuumana. Tosin olen harmillisesti jumiutunut tekemään ryhmissä käänneltävää lehtimallia ohuesta langasta ja työ etenee tuskallisen hitaasti. Silmä hakeutuu jo vaivihkaa seuraaviin lankoihin, mutta otin sellaisen periaatteen, että yksi valmiiksi ennen kuin seuraavan kimppuun.
Puuh... loin perjantaina illalla lehtinauhan ja koska olimme lauantaina ja sunnuntaina aamusta iltaan, en ehtinyt juuri mitään käsitöitä. Nauhaa on nyt valmiina reilut kaksi metriä... tänään Liisa ja Ella tulevat tekemään sukan kaavaa, pihaa pitää haravoida ja sipulikasveja pitää jemmata multiin, eli veikkaan että nauha etenee tänään vain puolisen metriä. Siis vielä huominen.
Ja voi, neljään päivään en pääse lankojen kimppuun, koska on vuotuisen heppatapahtuman aika. Olen ollut jo pitkälle toistakymmentä vuotta Helsinki Horse Shown eläinlääkintäryhmässä töissä ja se merkitsee elämää areenan uumenissa neljän vuorokauden ajan.
Menemme työvuoroon yleensä aamulla, show loppuu myöhään illalla ja sitten nopsasti Anulle nukkumaan. Tätä siis edessä.
Noh, sivutuotteena maailman upeimmat hevoset... torstaina pidämme eläinlääkärin tarkastuksen kaikille kisaaville hevosille, eli me vet-assistentit tarkistamme kaikkien hevosten passit ja muut asiakirjat, kutsumme hevoset tarkastukseen, passaamme eläinlääkäreitä ja pidämme paperit ojossa. Hevosia saattaa olla parisataa ja tarkastuksen pitää sujua noin kolmessa tunnissa. Ja sehän sujuu!

Meillä on hyvä porukka, olemme tehneet töitä yhdessä monta vuotta ja meillä on hiton kivaa. Niin, olen siis hevosmenneisyydessäni hoitanut hevossairauksen erikoiseläinlääkärin potilastallia ja myös potilaita, avustanut muun muassa leikkauksissa ja sitä rataa. Siitä tämä yhteys Horse Shown eläinlääkintään.
Olen ommellut mekkoja ja huppuja eläinlääkintähuoneessa taukojen aikana, olen tehnyt neulakinnasta katsomossa, mutta lautanauhan vetäminen ratsastajakatsomon poikki voisi olla liikaa... no, ainakin voin tehdä Jolandan ja Liisan sukkia aina jossain välissä.


Ja hieno homma, Sotka on talviteloilla ja talvipesässä. Laiva on raaputettu ja imuroitu ja kyllä se olikin kurainen! Ilonan kanssa kihnutimme sitä kaksi päivää puhtaaksi ja ensi kesänä kyllä jokainen kyytiin tuleva saa pyyhkiä jalkansa! Hittolainen, nyt siellä oli ihan silkkaa hiekkaa. Kun se junttaantuu pilssiveden ja tervan kanssa lautojen väliin... mähnää tulee siitä. Ja me raavimme sen sitten irti. Yök.
Nyt odotellaan muutama kuukausi, tehdään paljon korjaustöitä, ommellaan uusi laivateltta jos on varaa ja kestetään pieni Suomen talvi, niin sitten koittaakin suuri sisävesikesä!


Sotka on aika iso laiva, etenkin maalle nostettuja ja tyhjänä. Sanomalehdillä se on näppärä kuivata. Tässä pesä on vasta rakenteilla, kattotuolit on jo nostettu sikinsokin laivan päälle.