Hibernaatiopesäke

Pelargoni-konkarit sanovat, että ennen 24. helmikuuta pelakuista ei saa leikata pistokkaita. Onneksi hyötykasviyhdisyksen pelakuu-ilta oli 26. päivä. Nyt on sitten pitkä rivi kaikenlaisia uusia tulokkaita: on keräilyharvinaisuus Mr Wren, on haisuleita kuten Oakleaf, charmantteja, rosebudeja, Pietarin kaunotar, valkoinen Snow Witch ja sitten mielenkiintoiselta kuulostava Black Macic Rose. Ja vaikka ketä! Edellisessä sadossa kävi näet hirvittävä kato. Ensin kasvit uivat sen tulipaloviikon takia viime elokuussa. Sitten ne muuttivat kerrostaloon parvekkeelle ja saivat ankaraa kylmäkäsittelyä. Pakkasilla muutettiin takaisin kotiin ja kasvit pääsivät omalle lasiverannalleen. Mutta voi miten koville kaikki se ottikaan! Keräsin aamulla kaikki kuivat käppyrät pois ikkunalta ja ilokseni huomasin, että muutamat sitkeimmät aikovat selvitä kesään. Uutta lehteä ja jopa nuppua pukkaa. Eilen sain pistokkaat enkä hennonut jättää niitä kuivilleen odottamaan multaa, joten pistin ne veteen odottamaan tätä...

Hyvä Hollolan keskiaikaseura! Hyvä Viikinkiajan laiva ry! Perinteiset Hiidenhirvenhiihdot on taas tältä vuodelta lykitty. Pukkisaaren ympäri sivakoi komeasti kahdeksan joukkuetta. Tietysti Guggomskolanin porukka voitti taas, niillä on kyllä liian hyvät siteet suksissaan... suunnilleen ainoa sakki, jolla muinaissukset pysyvät a) jalassa b) ehjinä koko kisan ajan. Eipä tarvi enää näiden suoritusten jälkeen miettiä, miksi suksia on löytynyt soista niin paljon... koska kaikki kelvottomat lankut on suutuspäissään singottu suohon kesken lykinnän. Joukkue Likainen druzina saa kunniamaininnan sitkeydestä. Ankkuri Julius "hiihtää" maalin ilmeisen onnistuneet suksirekonstruktiot jalassa...ja suohon... Hollolan keskiaikaseuran joukkue ihmetteli kisan jälkeen, että mikä meni pieleen. Tavoitteena oli sija 6-8 mutta neljänneksi hiihtivät ja ampuivat. Ilona "Kyyn tytär" eli luopio meni Viikinkiajan laivan joukoista Hollolan riveihin, olisiko se sitten ratkaissut pelin ... nuori ...

Olen käynyt taivaassa. Leijun 10 senttiä irti maasta enkä halua laskeutua. Kävin äsken juttukeikalla Heinolassa, katsomassa maan parasta muinaispukujen kokoelmaa. Mikä parasta, lasikaapit avattiin ja sain hipelöidä ja kosketella jotain, mitä olen yli 25 vuotta ihaillut. Kävin nimittäin vuonna 1982 nuorena emäntäkoululaisena (jep, luuranko kaapissa) Tampereella Pirkanmaan kotityön tiloissa ja näin muinaispuvun. Se oli Tuukkalan puku ja ehkä upeinta mitä olin siihen mennessä nähnyt. Huokasin silloin, että jos joskus saisi tuollaisen. No, sittemmin on tullut rämmittyä "muinaispuvuissa" eli tutummin muikkareissa niin mutaisissa telttaleireissä kuin viikinkiaikaisessa laivassakin, mutta eiväthän ne elävöittämismekot ole lähellekään sitä, mitä nämä hautalöytöjen perusteella tehdyt puvut ovat. Pelkästään kankaat! Ei herranpieksut, nyt on vain lopetettava haaveilemastas kangaspuista ja ruvettava tositoimiin. Tai ainakin tilattava kunnon kankaat sieltä mistä niitä saa eli tällä hetkel...

Kävin viikonloppuna taas läpi kangasvarastoa. Nääs kun herra teki itselleen verstaan meidän kellariin, niin siellä olleet kirjat ja sarjakuvat (niitä on sitten paljon) piti saada jonnekin. Osa lähtee kirpparille kaiken muun ylimääräisen mukana, onneksi. Mutta minne se kokoelma mahtuu, hitto vieköön! No kangashuoneeseen... joo-o, mulla on siis yksi pieni huone täynnä kankaita... niitä on kaapissa, hyllyssä, kasseissa, muovilaatikoissa pinossa lattiasta kattoon. Jaa miksi? Onpa hyvä kysymys! On pitänyt hamstrata siltä varalta ettei enää koskaan saa. Kun Handelsgillet lopetti, minä ostin oman varaston täyteen. Ja silti pitää taas näprätä Naturtuchen näytteitä ja Medeltidsmoden tilkkuja... Niistä renessanssikankaista puhumattakaan! Lankoja on myös liikaa. Isot puuarkut olohuoneessa ovat täynnä lankaa. Kas kun niistä pitää tehdä neulakintaita ja neulasukkia ja lautanauhoja ja niillä kirjotaan ja ommellaan käsin niitä mekkoja. Meillä on Mintun kanssa se järjestö, AVA. Anonyymit VillaAddiktit...

Herra muusikko ja jouhikko vielä viimeistä kieltä vaikka. Saanen kiiinnittää lukijoiden huomion taustalla näkyvään kirjontatyöhön... Ranskasta saatu... ei alkuperäinen kuitenkaan. Eilen yksi työtoveri julisti kaikkitietävänä, että "kaikki insinöörit ovat tylsiä ja nörttejä". Vaikka uusissa työsuojelusäännöissämme sermien yli huutelu on kielletty, jouduin kiljumaan vastalauseeni yli kahden harmaan seinän. Meillä asuu insinööri, joka ei todellakaan ole tylsä. Minä rakastan sitä insinööriä ihan hirveän paljon. Rakastan sen hullutteluja ja sitä, miten se tanssii iltaisin minulle ennen nukkumaanmenoa. Ja miten se aamulla herättää sanomalla että "neiti rouva, avatkaa silmät". Nyt se hassu rakas insinööri on edennyt jouhikkonsa kanssa siihen vaiheeseen, että kaksi kieltä soi jo. Yhyyhyy... Illalla sängyssä se ihana insinööri luki minulle kirjaa jouhikoista ihan ääneen. Minä painauduin vasten sen paljasta reittä (pitää olla aina nukahtaessa se ihokontakti, se on tärkeää) j...

Asioilla on tapana järjestyä. Herra halusi jouhikon ja päätti rakentaa sellaisen. Kas, nyt se on enää kieliä vailla... Ilonalta (tietysti) löytyi kaapista soitinrakennuskurssilta kesken jäänyt jouhikko. Ilppis lahjoitti sen meidän herralle, koska on joutunut myöntämään, ettei hänestä tule jouhikon soittajaa. No, herra meni heti nettiin ja kirjastoon ja meillä on nyt vingutettu jouhikkomusaa monta päivää. Toistaiseksi vasta levyltä. Se on ..... ööh... alkukantaista... vähän niinkuin fuusijazzia.... Joo, ja kun mä aloin innostua että nyt laitetaankin bändi pystyyn, niin herra sanoi että mä saan soittaa vain rumpua tai pimpparautaa, koska "on kuullut miten mä soitan huilua" Ai jaha! Kangaspuita on tyrkyllä vähän joka suunnalta, siis näitä vaakapuita. Sellaisilla voisi aloittaa kudontahommat, pystypuita odotellessa. Hyvä uutinen talorintamalta: myyjät ovat luvanneet maksaa viime viikolla meiltä saamansa korvausvaatimuksent talon rakennusvirheiden korjaamisesta. Hip hei! Mutta rak...

Tämmöistä pitäisi oppia kutomaan ja vääntämään... tavoitteita pitää olla! Olipa mielettömän upea ja antoisa muinaispukuseminaari Turussa! Kuulimme, näimme ja opimme paljon uutta ja käyttökelpoista, jonka voi siirtää suoraan käyttöön. Ilonaa piti oikein hillitä riemuitsemasta suurempaan ääneen siinä vaiheessa, kun arkeologi kertoi, että Kaarinan kirkkomaan rikkaimmasta naisen haudasta on saatu uutta tietoa: tämä varakas nainen on haudattu hameessa, joka ylettyy pohkeen puoliväliin. Hameen lisäksi haudassa on säärikääreet. Kääreistä tiedettiinkin, mutta nyt helpottuu elämä viikinkilaivassa, kun helmat voi huoleti lyhentää. Jihuu! Hö. Kuva on oikeasti pysty, mutta kellahti tähän sivuttain. Kääntäkää päitänne. Tässä Kaarinan haudan numero 27 säärikääreet ja tietysti pronssein somistetut kiinnitysnauhat. Huomatkaa myös helman pituus. Hapsut kuuluvat viittaan. Seminarissa esiteltiin myös uusi viitta tajuttoman upeine pronssikoristeineen. Viitassa on ollut selvät, pronssikoristein vahvistetut...

Aah, tämän päivän kun jaksaa kahlata läpi, tulee vähän vaihtelua. Lähdemme illalla kohti Turkua ja Susannan kotia. Perjantaina aamulla olemme sitten virkeinä työväenopiston muinaispukuseminaarissa! Eka päivä teoriaa, toinen työpajoja. Hieno homma! Pieneen irrotteluun on syytäkin. Tänään on talomme tulipalon puolivuotispäivä... talon myyjälle luovutetaan tänään korvausvaatimus rakennusvikojen korjauksesta. Eilen siirsin muistitikulle tositteeksi yli 50 valokuvaa. Ei ollut kivaa muisteltavaa. Puoli vuotta kestäneen stressin voisi kuvitella pian helpottavan. Pikkulinnut ovat jo laulaneet pihalla titityytä. Se tietää kevättä ja puutarhahommia! Eikasta olen vähän murheissani. Se kastroitiin joulun alla, koska se nosti sisällä koipea useita kertoja päivässä. Eilen illalla se seisoi sohvalla ja tuijotti viattomana silmiin, samalla kun pissaa vaan tuli. Älähdin ja Eikka taisi muistaa jotain vanhoja mörköjä, koska juoksi sängyn alle, Eikkahan on otettu meille vuoden vanhana. Yritin maanitella s...

Huaah. Eipä juuri jaksa riemuita uusista, valmistuneista käsitöistä. Meiltä töistä irtisanotaan tänään yhdeksän ihmistä. Se on peräti 15 prosenttia vahvuudestamme, joku jaksoi laskea. Vielä ei ole kerrottu nimiä, kuulemma vanhemmasta päästä eli ihmisiä, jotka ikänsä puolesta voivat päästä eläkeputkeen. Vaikka omaan eläkeikään on vielä reippaasti aikaa, on tämä pitkään jatkunut epätietoisuus vaikuttanut meihin kaikkiin. Kaikki miettivät, tuleeko se lappu vielä omalle pöydälle ja mitä sitten. Mietimme myös, mitä yhdeksän ihmisen puuttuminen tarkoittaa tälle laatutuotteellemme nimeltä sanomalehti. Kaikki kysyvät, kuka tekee yhdeksän työt. Nyt pitäisi jaksaa enemmän, mutta kaikki ovat tajuttoman huolissaan, surullisia ja närkästyneitä. Olivat kuulemma yhdessä yt-tiedotustilaisuudessa kysyneet, ne jotka vielä jaksavat kysyä, että eikö tunnu miltään tämä lopputilien antaminen. Ei kuulemma tee heikkoakaan, oli vastattu. Heikkoa tekee täällä päässä. Nyt pitäisi ryhdistäytyä, purkaa lukijaa inn...