Siirry pääsisältöön

... ja jouhikko soi ....

Asioilla on tapana järjestyä.
Herra halusi jouhikon ja päätti rakentaa sellaisen. Kas, nyt se on enää kieliä vailla... Ilonalta (tietysti) löytyi kaapista soitinrakennuskurssilta kesken jäänyt jouhikko. Ilppis lahjoitti sen meidän herralle, koska on joutunut myöntämään, ettei hänestä tule jouhikon soittajaa.
No, herra meni heti nettiin ja kirjastoon ja meillä on nyt vingutettu jouhikkomusaa monta päivää. Toistaiseksi vasta levyltä.
Se on ..... ööh... alkukantaista... vähän niinkuin fuusijazzia....
Joo, ja kun mä aloin innostua että nyt laitetaankin bändi pystyyn, niin herra sanoi että mä saan soittaa vain rumpua tai pimpparautaa, koska "on kuullut miten mä soitan huilua"
Ai jaha!
Kangaspuita on tyrkyllä vähän joka suunnalta, siis näitä vaakapuita. Sellaisilla voisi aloittaa kudontahommat, pystypuita odotellessa.
Hyvä uutinen talorintamalta: myyjät ovat luvanneet maksaa viime viikolla meiltä saamansa korvausvaatimuksent talon rakennusvirheiden korjaamisesta. Hip hei!
Mutta rakas mopo eli minun oma Harrikka-kulta on silti viety myyntiin, että saadaan näitä remonttivelkoja maksettua. Kaikki pienen, söpön, valmiiksi madalletun sportsterin tarvitsijat; Artmotor Lapinjärvellä myy sellaisia...
Onneksi veli ja herra veivät sen sinne. Mulla olis tullut itku kun pitää luopua moposta. Byäääääääh.

Kommentit

  1. Hei, mä voin tulla soittamaan hoiloa teidän kaa, jooko?!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti