Terveisiä taivaasta!

Olen käynyt taivaassa. Leijun 10 senttiä irti maasta enkä halua laskeutua.

Kävin äsken juttukeikalla Heinolassa, katsomassa maan parasta muinaispukujen kokoelmaa. Mikä parasta, lasikaapit avattiin ja sain hipelöidä ja kosketella jotain, mitä olen yli 25 vuotta ihaillut.

Kävin nimittäin vuonna 1982 nuorena emäntäkoululaisena (jep, luuranko kaapissa) Tampereella Pirkanmaan kotityön tiloissa ja näin muinaispuvun. Se oli Tuukkalan puku ja ehkä upeinta mitä olin siihen mennessä nähnyt. Huokasin silloin, että jos joskus saisi tuollaisen.

No, sittemmin on tullut rämmittyä "muinaispuvuissa" eli tutummin muikkareissa niin mutaisissa telttaleireissä kuin viikinkiaikaisessa laivassakin, mutta eiväthän ne elävöittämismekot ole lähellekään sitä, mitä nämä hautalöytöjen perusteella tehdyt puvut ovat.

Pelkästään kankaat! Ei herranpieksut, nyt on vain lopetettava haaveilemastas kangaspuista ja ruvettava tositoimiin. Tai ainakin tilattava kunnon kankaat sieltä mistä niitä saa eli tällä hetkellä Ruotsista ja Saksasta.

Pronssikoristeet ovat itkettävän ihania, katsokaa vaikka:

Rouva, joka pukuja esitteli, kertoi, että pukukankaiden tekemiseen olisi mennyt kahdelta kutojalta noin vuosi, siis pystykangaspuissa tuhat vuotta sitten. Ensin vähän lannistava ajatus, mutta toisaalta... jos tekisi jotain vastaavaa alusta asti, osaisi ehkä suhteuttaa puvun arvon siihen, mitä se on esiäidinäidin aikaan ollut.

Eikä ehkä nukkuisi mutaisessa telttaleirissä muikkarit päällä. Ottaisi ainakin korut pois : )

Haa, keikan jälkeen kävimme kuvaajan kanssa vielä kahvila Cappuccinossa ostamassa Suomen parasta ruisleipää. Se on vielä lämmintä. Haukkaan kohta siitä palan ja haaveilen oikeista muikkareista.

.... jaa mitkä työkiireet.....???