Pystypuita jouhikon säestyksellä

Tämmöistä pitäisi oppia kutomaan ja vääntämään... tavoitteita pitää olla!
Olipa mielettömän upea ja antoisa muinaispukuseminaari Turussa! Kuulimme, näimme ja opimme paljon uutta ja käyttökelpoista, jonka voi siirtää suoraan käyttöön. Ilonaa piti oikein hillitä riemuitsemasta suurempaan ääneen siinä vaiheessa, kun arkeologi kertoi, että Kaarinan kirkkomaan rikkaimmasta naisen haudasta on saatu uutta tietoa: tämä varakas nainen on haudattu hameessa, joka ylettyy pohkeen puoliväliin. Hameen lisäksi haudassa on säärikääreet. Kääreistä tiedettiinkin, mutta nyt helpottuu elämä viikinkilaivassa, kun helmat voi huoleti lyhentää. Jihuu!
Hö. Kuva on oikeasti pysty, mutta kellahti tähän sivuttain. Kääntäkää päitänne. Tässä Kaarinan haudan numero 27 säärikääreet ja tietysti pronssein somistetut kiinnitysnauhat. Huomatkaa myös helman pituus. Hapsut kuuluvat viittaan.
Seminarissa esiteltiin myös uusi viitta tajuttoman upeine pronssikoristeineen. Viitassa on ollut selvät, pronssikoristein vahvistetut lenkit, joihin viittasolki kiinnitetään. Voisikohan sellaisen tehdä takkiin...? Miksi ei voisi.

"Yhtä ainoaa oikeaa totuutta ei ole", muistutti arkeologi Riikonen. Ja luovuutta joutuvat käyttämään kuulemma hekin.
Kaarinan puvun väritkin muuttuivat kun kuitunäytteet tutkittiin Englannin Yorkissa. Viitan punainen loimi esimerkiksi muuttui ruskeaksi, samoin lautanauhavyö. On kuulemma käynyt niinkin, että siniseksi luultu olikin punaista ja päinvastoin.
Työpajoissa pääsin kutomaan ensimmäiset senttini pystypuissa. Palttinaa kukin teki kymmenen senttiä. Opettelin uddon teon, kehruun alkeet, loin lointa ripsiraanuun, niisitin ja bonuksena ehdin vielä kutoa viitisen senttiä nelivartista toimikasta lautanauha-putkihulpioin. Minttu ahersi lautanauhapajassa ja oppi tekemään tuppilohulpion lautanauhaan! Superhieno löytö Siljalta, joka teki vuoden verran töitä selvitellessään Kaarinan haudan numero 27 lautanauhan kaavaa...
Tein ihan itse. 2/2 -toimikasta, putkihulpioilla. Ei puutu paljon mekkokankaasta....



Ja sitten se jouhikkoselvitys.
Herra lupasi tehdä minulle omat pystypuut. Etsi ohjeita netistä ja löysikin jouhikon ohjeet. Nyt kuvittelemme, miten mitä tusaan onnetonta palttinanrääpälettäni hirvittävän vonkunan säestyksellä... se ääni tulee siitä herran jouhikosta, jota hän EI osaa soittaa.