Lontoota ja lautanauha -paljastus. Some London and second tablet weaving teaser.

 

Terveiset Lontoosta! Taustalla on British Museum, jossa vietimme ihanan Chrissien kanssa mukavan iltapäivän.

Greetings from London! That building behind us is British Museum, where is spent a lovely afternoon with even more lovely Chrissie.

Oli taas se aika keväästä, kun lehtemme järjestämän Uutiskisan voittajat lunastivat palkintomatkansa. Vein kolme teinityttöä ja heidän opettajansa neljäksi päiväksi Lontooseen. Ihan hirveästi näillä reissuilla ei ole omaa aikaa, mutta aina se museokäynti jotenkin onnistuu. Viime vuonna V&A ja Museum of London, tällä kertaa British Museum.

Sen keskiaikaosasto ei elävöittäjän kannalta ole maailman järisyttävin, mutta on sielläkin aarteita. Tällä kertaa parasta oli kuitenkin Chrissie, johon tutustuimme toissavuonna Ronneburgin linnamuseon 1300-luvun elävöityksessä ja joka oli vuodenvaihteessa meillä vieraana.

Chrissie on älyttömän taitava ompelija ja hän näytti kuvia vielä salaisesta projektistaan. Sen verran voin kertoa, että hän on tehnyt erääseen filmiin vaatetusta. Pakahdun ylpeydestä, kun saan tuntea tällaisia ihmisiä.

* * *

Again it was that time of the year when I took three teenagers to London: our newspaper arranges this News Competition and winners get a trip to London.

As a guide and guardian I don´t have that much time for my self, but always I manage to arrange some time for a nice museum visit.

Last year I was at V&A and Museum of London, this time British Museum.

It´s medieval section is not that big, but there are tresures. This time the most precious thing to me was Chrissie Carnie, a very lovely lady who we met at Ronneburgs two years ago, at the 14th-century event. She visited us at the end of the year.

She is incredible talented seamstress and she showed me what she hs been up to lately. It is a secret but I think I can reveal that she made clothes for a historial film. I am more than proud that I have these kind of friends!

 

Sisällä museossa näimme hienoja asioita aina Egyptin muumioista lähtien, mutta minua kosketti tämä pieni lintu. Se on joutsen, kaulassaan kruunu. Tämä ihastuttava 1300-luvun esine,  Dunstable Swan muistuttaa minua Neulakon Elinasta, ystävästäni ja mestaristani. Olipa kiva nähdä tämä ihan itse!

* * *

Inside the museum we saw many wonderful things, like mummies from Egypt, but the most touching little item was this elaborate Dustable Swan, a swan carrying a crown around the neck.
It reminds me of my friend and master Elina. It was lovely to see this item!

Ja oih, solkia 1300-luvulta! Tunnettuja malleja molemmat.
And oh, the well known brooches from 14th century!

Ihastelimme myös tämän patsaan röyhelöhuntua.
We also addmired this statues frilled weil.

Kotipuolessa tapahtui myös paljon: meillä oli korkean tason lautanauhatapaaminen.
Kanadalainen Pirkko Karvonen otti jokin aika sitten yhteyttä. Hän oli nähnyt blogissa lautanauhoja ja halusi tulla tapaamaan Maikkia ja minua. Pirkko on kutonut kaikkea mahdollista, myös lautanauhoja ja jopa opettanut kudontaa intiaaneille Kanadassa. Hän on myös ollut perustamassa sellaista yhdistystä kuin Twist eli Tablet Weaver´s International Studies & Techniques.
Niin sitten keittössämme puhuttiin kaikista maailman tunnetuimmista nauhankutojista Peter Collingwoodista lähtien, katseltiin meidän töitämme ja tutustuttiin sekä puolikaskiertoihin että suomalaisiin rautakauden nauhoihin.
Olen saanut aikaisemmin jo nähdä  vilahduksia Maikin tutkimuksista, mutta nyt kun näin Maskun Humikkalan nauhat, Halikon Rikalanmäen ja Kaarinan kirkkomäen hautojen nauhoja, menin ihastuksesta sekaisin. Ja hei, jos tämä pian julkaistava ensimmäinen kirja menestyy, kustantaja on luvannut vakavasti harkita kakkososan tekoa. Siinä Maikki sitten julkistaisi kaikki mielettömän upeat tutkimustensa tulokset.
Tällä ykkösosalla hän haluaa ensin opettaa ihmiset kutomaan nauhoja ja tutustuttaa kutojat erikoistekniikoihin. Kudonnan opiskelu on matka, hän sanoo. Sen aikana pitää opetella muutakin kuin lukemaan ohjetta.
Olen itse pian pari vuotta kulkenut omaa matkaani hänen kanssaan ja tiedän nyt, mistä hän puhuu. Suosittelen kokemusta.

* * *

There has been a lot of things happening at home too: we had a high level meeting in tablet weaving.

Pirkko Karvonen, a legendary weaver from Kanada had seen our work here in my blog. She contacted us and wanted to meet us. Pirkko has woven a lot of different things an even taught weaving for indians. She has been a one of the founders of Twist, the Tablet Weaver´s International & Studies -society.

So our kitchen was full of talk about all the worlds best known tablet weavers like Peter Collingwood, about our work, different techniques and about finnish iron age tablet weaving.

I have earlier seen glimpses of Maikki´s research and I can tell here now that they are amazing. She showed now all the most incredible bands from places like Masku Humikkala graves, from Halikko Rikalanmäki and Kaarina burial site. I went bezerk!

If this first patterns book is a succes, our publisher has promised that he will very seriously consider of publishing part 2. On that Maikki will publish her incredible research!

This first pattern book´s meaning is to teach readers and weavers to weaving and our special tehnniques. Learning is a journey, says Maikki. During that journey a weavers should learn more than just follow the instructions.

My journey with her has now taken two years and I can say now that I understand what she means. I can recommend that experience.

Maikki ja Pirkko keskustelivat vilkkaasti nauhoista, erilaisista tekniikoista ja erilaisista merkitsemistavoista.
Maikki and Pirkko had a lot to talk about different type of tablet woven bands, different techniques and also about the different instructions.

Pirkkoa kiinnosti etenkin puolikaskierrot, niiden tekniikka ja nauhamallien suunnittelu niitä käyttäen. Maikilla oli hyvä havaintomateriaali, koska hän on tehnyt ison työn tutkiessaan tätä unohdettua menetelmää.
Pirkko was interrested about half turns and how to design tablet weaving patterns using them. Of course Maikki has a brilliant tutorial material because she has made a lot of research about this forgotten technique.

Oma kirjamme edistyy hyvää vauhtia, materiaali on kasassa ja taitossa, vain viimeiset käännökset puuttuvat. Kääntäjämme Uta on aivan loistava keksiessään nauhamalleille hulvattomia englanninkielisiä nimiä. Esimerkiksi tässä nauhassa vilisee yhteneväisiä neliomenaisia. Englanniksi Diamond Applesies. Tämä värimuunnelma on nyt kolmas tätä mallia ja voi että minä tykkään tästä. Hieno malli, lisää näyttävyyttä saa värivaihdoilla ja neliomenaiset löytyvät kuviona myös niistä upeimmista suomalaisista nauhalöydöistä.
Kaikki kirjan nauhat on nimetty kuvioiden vanhoilla nimillä, eli kirja vilisee hauskoja nimiä aina kirjan nimeä myöten.
Tadaah: se on Omenaisia ja revonneniä!

* * *

Our book is soon coming, all the material is done, only the last of the translations need to be done. Our translator Uta is incredible creative while making awesome names to our band patterns. For example here are Diamond Applesies. This is now third variation I am making of this pattern and I like it a lot. Nice an easy pattern and the motif, the applesies, can be found also in the most elaborate finnish iron age tablet woven bands.
All our patters have old finnish names, so there will be plenty of odd english names too, including the name of the book.
Tadaaah: it is Applesies and Fox Noses!

Tässä mallissa vilisee avaimenkieliä ja siivilänpesosia vähäisten lättäpäiden kera. Malli on kirjan vaikeammasta päästä. Kyllä, toinen kurkistus kirjan mallivalikoimaan!
This patterns has key teeth and a grand sieve nests with a miror flathead. It is one of the challenging bands. Yes, this is a second teaser from the book!

Lautanauha: pikku maistiainen tulevasta kirjasta. Tablet weaving: a small teaser from our book.

Alkuperäinen mallinauha kirjassa on iloisen keltaisen pinkki. Tilaaja tykästyi malliin, joten siitä tehtiin toinen versio, jonka perustana on kirkas vihreä.
Original braid on our book is happy yellow-pink. Customer liked the pattern, so I created a new version, based on bright green.

Kun joku pyytää tekemään itselleen lautanauhan, peruskysymyksiä ovat:a) mihin käyttöön se tulee,  eli onko kyseessä koriste vai vyö. Se vaikuttaa esimerkiksi langan ja kuvion valintaan. Paksu ja leveä nauha ei sovi koristeeksi, ohuen hento ei toimi vyönä.
b) minkälaisen vaatteen kanssa nauhaa käytetään eli vähän mitä aikakautta nauha olisi.
c) millaisia värejä siinä pitäisi olla.

Värien valinta on hauskaa ja yllättävää. En osaa piirtää kuvaa tai maalata taulua, mutta nauhojen värittämisessä pääsen iloittelemaan.
Tällä kertaa tilaus oli siis viikinkiaikaiseen asuun miehelle vyö. Vihreä, jossa saisi olla kirkasta, mutta aika vaalean vihreää. Hyvä. Sen pariksi tarvitaan jotain tummaa. Punainen on aina hyvä. Jotta kuviot erottuvat, pohjan ja kuvion välille tarvitaan kontrasteja. Joskus käy niin,  että vaikka kerällä olevat nauhat ovat takuulla eri väriä, niiden valööri on niin samanlainen, että kuvio ei erotukaan. Siis rohkeasti kontrastia.
Reunat? Tumma, vahva väri ja ihan pieni väripilkku jotain kirkasta.

Tämä on muuten pieni maistiainen kirjasta: tuo nauha on yksi kokonaan uusista malleista, joita olemme kirjaan suunnitelleet. 

* * *

When someone asks me to weave a tablet woven braid, I ask few basic questions:
a) what is it going to be, decoration or a belt, for example. Choosing the yarn and pattern depends on that. Decorative band should not be too wide or thick, thin braid is not a good choise for belt.
b) which period it is going to be.
c) and the colour of course.

Choosing the colours is fun and surprising. I don´t know how to draw or paint, but choosing colours is my field of art.
This time I made a belt for viking era, male. Green, and specially light bright green.
Good, start with the green. Then something dark, a contrast colour, that´s what the patterns needs. Sometimes that two balls of yarn are clearly different colours, but their shade is so similar, that pattern does not show clearly.
Red is always good with green. And some dark colour for edges. And a dash of something bright.

This braid is also a teaser from the book, which we are just making: it is one of the new patterns which we have designed.

Kun valitset värejä nauhaan, mieti, onko niissä tarpeeksi kontrastia. Erottuuko kuvio?
Compare colours: do they have enough contrast? Will pattern show?

Luontivaiheessa pääsee jo vähän herkuttelemaan sillä...
When making the loom, you already get some idea...

 ... että miltähän tämä....
 ... of how this....

... oikeasti näyttää, kun sitä pääsee kutomaan!
... will really look, when you can finally start weaving.

Ja sitten vinkki: minulla ei ole mitään ihmeellistä kudontatelinettä, vaan kudon nauha vyöhön kiinnitettynä. Loimi on kierretty tuollaiseen nerokkaaseen H-muotoiseen raamiin, se puolestaan on kiinni ruuvipuristimessa joka on kiinni olohuoneen sohvapöydässä... päästän uutta kudottavaa tarpeen mukaan ja saan hyvin pidettyä loimen kireällä.
And then a tip: I don´t have any fancy loom, I use backstap (well, a belt). But my work is on this genious H-shape frame, which is attached to a carpenters clam, which is attached to my living room table... It also helps to keep the tension even during the weaving.

Sama nauha, eri värit, eri tunnelma. Ja huikean hieno nurja puoli. Pakkohan se oli sitten luoda sama loimi vielä kolmannen kerran; seuraavaksi tulee tummalla pohjalla vaaleanvihreitä kuvioita.
Same pattern, different colour, different feeling. And the reverse side is very nice. Of course I had to make one more loom, this time green figures on dark red.

Keskiajan kimallusta. Medieval bling-dress.

Nauhojen kudonnan lomassa on mukavaa tehdä muutakin. Siis ommella.
Satu-Kirsi halusi keskiaikaista blingiä: alla mustanharmaa kalanruotovillainen mekko, Herjolfsnes-kaavalla. Hihoissa tinanapit (ostettu Tippet.fi -verkkokaupasta, samoin kuin pienet lehdenmalliset koristeet eli besantit, valmistaja Billy and Charlie´s). Alusmekossa on nyöritys. Yläosa on vuoritettu valkaisemattomalla pellavalla.
Päälle tehtiin tummanpunaisesta ohuesta villasta helvetinikkunamekko. Muoto on tehty käyttäjän omia kurveja mukaillen eli istutettu päälle.

Between braid weaving it is nice to do something else. Like handsewing.
Satu-Kirsi wanted to have a dress with medieval bling: underdress is grey-blackish herringbone wool, made in Herjolfsnes style. Sleeves has tin buttons (bought from Tippet.fi -webshop, like the leave-shaped bezants too, all made by Billy and Charlie´s.)
Surcote is made of thin dark red twill. It is fitted for user.

 

Etuosaa koristaa 35 pientä tinalehteä. Alusmekon pääntie ja surcoten sisäosat on huoliteltu lautanauhalla (neljä lautaa, menekki reilut viisi metriä yhteensä).

The surcote is decorated with 35 small tin leaves. The necklines and sides of the surcote I finished with tablet woven braid (four tablets and about five meters).

 

Lopputulos näyttää aika kivalta... nyt jännitän, mitä käyttäjä itse tykkää uudesta vaatteestaan.
I like the way it turned out... I hope she also likes it.

Kaarinan tiikerinhammasnauha :D Tiger tooth braid!

Hei. Tässä on Tiikeri. Kääpiöpinseri, ikää kahdeksan viikkoa ja viisi päivää. Niin ja on tuossa se uusi versio Kaarinan karhunhammasnauhastakin...
Hey! Meet Tiger. Miniature pincher, age eight weeks and five days. And yes, there is also my new version of Kaarina bear tooth braid...

 

Tässä kohtaa yritin ottaa kuvaa uusimmasta työstäni. Kudoin Kaarinan karhunhammasnauhasta toisen version, siis ohuemmasta langasta kuin tuo ensimmäinen versio oikealla on. Eka oli Pirkanmaan kotityön ohutta Pirkkaa, tex 125 x 2, mutta kuten näkyy, se on aivan liian paksua. Kuviokerta on pitkä,  ja pehmeä nauha tekee pinnasta pehmeän, eivätkä puolikaskiertojen hienoudet pääse täysin esille.

Kakkosnauha on Wetterhofin Veeraa, tex 55 x 2. Väreistä sininen ja keltainen on värjätty Krista Vajannon kurssilla ja tuo väriyhdistelmä on yksi niistä, joita Silja Penna-Haverinen testasi pro gradu -työtään varten. Nyt nauha on myös oikean levyinen, tämä on 16 milliä.

Nauhassa on tuppilohulpiot eli alapuolelle kääntyy keltainen reunalanka. (Katso aloituskuva, koiran kuonon päällä).

Valmis nauha on kolme metriä pitkä ja sen kutomiseen (sekä muutaman virheen purkamiseen) meni noin 40 tuntia. Yksi kuviokerta on yhdeksän senttimetriä pitkä.

Kudontanopeuskin on kasvanut: kun tein ensimmäisen harjoituskuvioni Veerasta, siihen meni kaksi tuntia. Nyt suoriudun kuviokerrasta tunnissa.

Here I tried to take a picture of my latest work. I have woven a new version of Kaarina bear tooth braid, from grave 27.

First version (on the right) I made of thin Pirkka -yarn, tex 125 x 2, but it is absolutely too thick. The pattern is too stretched and the soft surface does not bring out the fine details of half turns.

Second version is made of Wetterhof Veera, tex 55 x 2. Blue and yellow yarn I dyet at Krista Vajanto´s dye class. That colour combination is one of which Silja Penna-Haverinen tested when she was making her master´s thesis.

Now the braid is also the correct widht, this is 16 mm. It has tubular selvages, the yellow edges are turned on reverse side (see the opening picture, on dog´s muzzle).

Braid is three meters long and I spend 40 hours weaving and yes, also unweaving it (of course mistakes must be corrected!!!). One raport (of pattern) is nine cm long.

I have developed in speed also: when I made my first try with this patterns, I spent two hours to one raport. Now it takes only one hour.

 

 

Ja sitten pikku Tiikeri tulikin paikalle..... and then comes little Tiger.

"Haa! Mikä herkkupala! Minulle!!"

"Hoo, what a treat! For me!!!" 

"Onpa herkulliset värit tässä uudessa versiossa!"
"Oh, this new version is yummy goodness!"

 "And it is all mine!!!"
Ja niin karhunhammasnauhasta tuli tiikerinhammasnauha....

ps. näkisittepä kun yritän ommella Satu-Kirsin mekkoa...
you should see when I try to sew a dress....

Hetki Rosalassa. One moment at Rosala.



 

Aamuaurinko paistaa sisään nukkumapaikkamme jäätyneestä ikkunasta Rosalan viikinkikeskuksessa. Koitan torkkua hieman, sillä yöuni jäi taas lyhyeksi ja olen ollut aamiaiskokkina. Kuuntelen, miten ihmiset puuhakkaasti valmistautuvat päivän leikkeihin. Kuulen puheensorinaa, aseiden kalinaa ja pronssisten korujen kilinää, kun naiset pukevat päälleen muinaispukujen vaippahameita.

Tämä on minulle erittäin tärkeä hetki. Olen heimon parissa, kaukana arkisen elämän epävarmuudesta ja peloista. Olen nauranut ja laulanut aamun tunneille saakka hienojen ihmisten kanssa, ruokkinut heidät ja nyt kuuntelen.

Minun on hyvä olla. Tässä on nyt tämä hetki, nämä ihmiset, tämä aika.

 

Sun is shining, I can see it through the frozen windon in my sleeping chamber. I am at Rosala, in a viking house. I have just made breakfast to my viking tribe and I am tired.

I am listening how people are getting dressed to go out. Men will be fighting, and everyone will take part to games.

This is a very important moment for me. I am with the tribe, far away from uncertainty and fears of everyday life. I have been singing and laughing to morning hours with a group of wonderful people, fed them well and now I am listening them, lying behind woolen curtains in my chamber.

Life is good now.  In this moment, here with these people.

 

Päivätorkuista ei tule mitään. Ulkona on mieletön auringonpaiste. Kirkas valo, jota emme ole nähneet pitkien talvikuukausien aikana. Pukeudun parhaimpiini ja menen nauttimaan auringopaisteesta ja ihmisistä.
Miehet taistelevat, osa väestä on hakeutunut lämpimälle seinustalle paistattelemaan päivää ja Riikka ja Tuuli valmistautuvat järjestämään päivän kisaohjelman. Hieman myöhemmin ohjelmassa on makkaranpaistoa ja glögiä Idänkävijän talolla, mutta siinä vaiheessa olen jo takaisin keittiössä tekemässä ruokaa heimolle, olenhan keittiöorjana.

I can not sleep. Sun is shining bright outside. We have not seen it during these long winter months.
Men are fighting, others are simply enjoying the sun. Riikka and Tuuli are preparing the games.
I will stay our a while and then go back to kitchen. I am one of the kitchenslaves.

 

Rosalan talvitapahtuman hauskuus tiivistyy muutamaan kuvaan ja tässä yksi niistä. Satunnaisesti valitut joukkueet ratkovat yhdessä visaisia tehtäviä ja tässä on menossa mäenlasku. Koko joukkueen pitää mahtua säkin päälle ja pisimmälle laskenut joukkue voittaa tämän osakilpailun. Paitsi että kuulostaa helpommalta mitä on: säkki liukuu huonosti, ihmisillä on vaikeuksia pysyä sen päällä, mutta yleisöllä on hirvittävän hauskaa. Riikka, toinen kisan järjestäjistä olkoon siitä elävä todiste.

Winter-Rosala is fun event. Look at the picture above: there is a team sitting - and lying - on a supposed-to-be-slippery plastic bag, which should take them down hill. The team, which is going more far will win this game. Exept that the team is stuck on hill. That is just too funny, shows Riikka too.



 



Rosalan kyläläisissä on nuoria ja vanhoja. Koiriakin ja ihan pieniä ihmisiä. Yhdessä muodostamme ison perheen, kylän. Leikimme, nauramme ja vitsailemme. Tässä ollaan valmiina kuljettamaan korkkia. Pieni Hanna menee ennen Rikua.

 

This is like a real village: kids, adults and even dogs. We enjoy living here, this one weekend. We play, we discuss, we sing.

Here they are playing one of the games, carrying a cork on spoon. Little Hanna will do her share before Riku.  

 

 

 

Ilta koittaa. Huikea auringonvalo on vaihtunut pitkätalon hämäräksi. Kynttilät valaisevat ruokapöytää ja salia. Olemme valmistaneet pitkän pöydän täydeltä ruokaa ja alkaa päivän paras osuus näin kokin kannalta. Ottakaa, syökää, nauttikaa: karpalospelttiä, rakuunaporkkanoita, hernemuhennosta, kotijuustoa, mustaamakkaraa ja puolukka-punasipulihilloa, lohi-munapiirakkaa, Douce ame eli kananpoikaa kermassa ja possua kultaisessa kastikkeessa. Jäkiruoaksi korinttikakkuja ja päärynöitä viinissä kanelikerman kera.

 

Vadit tyhjenevät, ihmiset ynisevät vatsat ruokaa pullollaan. Ilta jatkuu tarinoiden ja laulujen parissa. Vasta aamutunneilla kömmin takaisin omaan kammiooni. Kuuntelen vielä valvovien iloista naurua.

Minun on hyvä olla.

 

Evening comes and sunshine changes to a candle light. We have prepared a big meal and best part begins: hungry people eating. Eat, drink, enjoy! Spelt with cranberries, pea pure, carrots with honey, home made cheeses, sausages, lingonberry-red onion jam, salmonpie, chicken with herbs and cream - Douce ame - and pork in saffron sauce. Desert is excellent small caces and pears in wine with cinnamon cream.

They eat all the food. We get empty bowls back. People are full. Evening continues by telling stories and singing.

Finally it is time to go to sleep, in my chamber. I am listening to those, who don´t sleep yet. They laugh.

Life is good now.

Olen tosi onnellinen siitä, että kirjaprojektin kautta löysimme tämän kolmikon. Saaran ja Nannan kanssa on hyvä olla keittiössä.

I am happy to be a kitchen slave with Saara and Nanna, co-writers of our splendid cook book (which will be published in english too!!)

Simaa ja uhkapelejä. Mead and gambling.

"Some mead, maybe?"  "Oh, yes please".

Olen kova sanomaan "kyllä se sopii", kun kysytään mukaan kaikenlaiseen hauskaan. Tässä on taas yksi sellainen: Gotlannissa Visbyssä toimivalla Kapitelhusgårdenilla on paitsi mainio keskiaikaravintola, myös nettikauppa ja sellainen vierailijablogi, johon kutsutaan asiakaskuntaa kirjoittajiksi.
Minä kun niin tykkään tuosta uhkapelistä... tein blogiin pienen tarinan siitä, mitä varomattomalle voi käydä markkinamatkalla. Lukekaa tuo opettavainen tarina, jotta tiedätte ja osaatte varoa tulevankin markkinakesän houkutuksia!
Ystäväni Uta ystävällisesti avusti tarinan tekemisessä. Kuvat otti Eme.

I tend to say "yes I can" when someones asks me to do all kind of fun things. Here is again one: in Gotland, Visby there is a fantastic medieval restaurant Kapitelhusgården, which also has a webshop and  ablog, where they invite their customers to write.
I like gambling... well I wrote a story of what can happen during market trip. Read the story and be prepared to summer and tempatations of the market!
My dear friend Uta assisted me. Pictures are taken by Eme.

"And how about a game..."

 

"Hahhaa! It mine! Ít is all mine!!"

Helgi & Herjolfsnes 63

Tein taas tämän. Se tunnetaan nimellä Herjolfsnes 63, tai D10594.
Nyt sen saa Helgi. Takin päällä on avoinna kirja Medieval garments reconstructed, Norse Clothing Patterns (Fransen, Norgaard, Östergaard, Aarnus University Press 2010).
I made this again. This is known as Herjolfsnes 63 or D10594.
This is for Helgi.

Tanskan kansallismuseon vitriinissä on sama takki. Kävin katsomassa, miltä se siellä näyttää.
This same garment is in Nationalmuseet, Copenhagen Denmark. I went to see, how it looks like.

Tämä oli neljäs 63 jonka tein miehelle ja joka kerta hihan kanssa joutuu sovittelemaan. Nyt suurin ongelma oli se, että kangasta oli kutakuinkin sentilleen tarpeeksi. Hihaan tuli ylimääräinen sauma.
Kangas on ollut Helgillä pitkään, se on Handelsgilletin oranssia villaa ja se on pesty, jolloin kangas on pehmentynyt... ja kutistunut.
This is fourth 63 I have made for a male user. This funny sleeve needs a lot fitting every time. This time I had extra challenge: there was just enough fabric, but I had to make one extra seem to lover part.
Helgi had this woolen fabric several years, this is from Handelsgillet. Orange wool is washed, is had softened... and shrunk.

Koska kangasta oli vähän, edes helmaan ei riittänyt kääntövaraa. Huolittelin sen kutomalla siihen lautanauhan kolmella laudalla. Lanka on samaa kasvivärjättyä lankaa kuin koko takin saumojen huolittelussa on käytetty.
Since there was no fabric even to turn the hemline, I finished it by weaving a tablet woven braid to hemline. I used three tablets. The yarn is natural dyed wool, same one that I used finishing all the seams.

Napit on tehty takkikankaan viimeisistä tilkuista. Tämän takin erikoisuus ovat kolme nappia takin helmassa. Niiden avulla leveä takki voidaan sulkea alhaalta. Takissa on 3,5 metriä helmaa.
Luckily there was left overs enough to make the fabric buttons. The speciality of this coat are three buttons on lower part of coats opening. They close the wide coat. The hemline is 3,5 meters wide.

Takin yläosassa on 15 nappia. Alkuperäisessä takissa ne ovat kahden sentin välein, jolloin vyön ja nappien väliin jää napiton kohta. Levensin nappien välin 2,5 senttiin, jotta takki menee enemmän kiinni.
There is 15 buttons on opening. Original find´s buttons are sen two cm apart, which leaves a un-buttoned cap between button row and users belt. That is why I put those puttons 2,5 cm apart so that coat closes a bit more.

Hihan rakenne on..mielenkiintoinen. Yläkiila on takana, alakiila edessä. Hihan alaosassa on toisissa on halkio, johon laitoin napin. Hihan jatkopala toimii kivasti rannekkeena.
The sleeve construction is...interresting. The upper gore is on backside, lower gore on front. There is also a slit, where I put one button. The extented makes a nice cuff.

Takin saumat on ommeltu silkkilangalla. Kaikki saumat on huoliteltu ompelulangan myötä kulkevalla villalangalla.
All the seams are finished with woolen yarn on seam allowance edge. I used silk yarn for sewing.

Hyötykäyttöä: kalanruotovilla on jämäpala Helgin pussihousuista. Nyt se palvelee kauluksen vuorissa.
Using leftovers from Helgis previous projects: the collar is lined with luxury wool, same as his viking baggy pants are made of.

 

 

Museobonus: Eric Pommerilaisen silkkinen lautanauhavyö oli taas omalla paikallaan vitriinissä Tanskan kansallismuseossa. Eikö olekin upea!

Bonus in museum: Eric Pomeranians silk woven belt was back on it´s place at Nationalmuseet in Copenhagen. It´s really lovely, isn´t it!