maanantai 11. heinäkuuta 2016

Epätodellistä elämää / living beyond reality - anno domini 1406

Ihana Lady Malina ja tultasyöksevä lohikäärme 25-vuotisjuhlien päättäjäisissä.
Wonderful Lady Malina and fire-breathing dragon at the 25-year celebration.

Joskus arki tuntuu raskaalta ja harmaalta. Mutta onneksi olen löytänyt lääkkeen, joka toimii kaikenlaista ankeutta ja harmautta vastaan!

Lääke on kaksiosainen; siihen tarvitaan hyviä ihmisiä ja mahtavat puitteet. Tarkoitan nyt elämääni Iloisen Joutsenen kanssa ja paikka on tietenkin Middelaldercentret, Nyköping Falster, Tanska eli keskiaikainen kaupunki nimeltä Sundköbing.
Olen ollut siellä kolmena kesänä ja tänä kesänä jo kaksi kertaa. Ensin kesäkuun puolivälissä koko Iloisen Joutsenen parven kanssa ja sitten kymmenen päivän kotona vietetyn ompelujakson päälle Middelaldercentretin 25-vuotisjuhlassa. Joka oli muutes aivan mieletön!

* * *

Sometimes life feels hard and grey. I have found a cure for such days!
The medicin has two parts. It´s a combination of great people and lovely surrounding. I mean my life with Merry Swans and the place I´m talking abotu if of course Middelaldercentret in Nyköping Falster, Denmark and it´s medieval town Sundköbing.
This summer I have been there already twice, this is my third year there. First we spend a week with Merry Swans and then ten days later we returned to Middelaldercentrets 25-year celebration. Which was awesome!

* * *

Minulta kysyttiin siellä (osana erästä tohtorinväitöstyötä) miksi Sundköbingin kaltainen paikka on niin tärkeä - sekä yleisölle, että keskiajan elävöittäjälle. Tähän oli helppo vastata: koska siellä keskiajasta kiinnostuneet voivat elää varsin autenttista elämää, oikeissa taloissa ja oikeita töitä tehden. Vaikka emme mielen tasolla voi koskaan olla "keskiaikaisia" ihmisiä, voimme saada aavistuksen ajan elämänmenosta.

A french researcher interviewed me to his PhD research and asked, why a place like Sundköbing is so important - both for danish volunteers and foreign reenactors. It was easy to answer. Because there we can get s glimpse of medieval people´s everyday life. By living in authentic houses doing the work they would have done. Even we mentally can never become "medieval"people, we can still try to live like they did.


Yleisölle paikan korkea taso ja siellä elämisestä innostuneet ihmiset, niin vapaaehtoiset kuin elävöittäjätkin, näyttävät kävijöille jotain muuta kuin television keskiaikafantasiaa. Kävijät voivat katsoa, kysyä ja kuulla keskiajan elämästä.
En ihan äkkiä keksi muuta paikkaa, missä saisin tehdä omassa kodissani ruokaa avotulella, kutoa kangasta vanhoilla kangaspuilla (no, itse asiassa voin tehdä sitä kotonani Lahdessa) ja kehrätä isolla kehräpyörällä. Täällä saan.
Elän epätodellisen ihanaa elämää siellä. Kaukana arjestani, kaukana työstä ja laskujenmaksusta. Ikävöin koiriani - jos ne olisivat mukana, en ehkä enää palaisi kotiin!

For public the extremely high standards and people living in there show something completely else than movies and television, which are mainly medieval fantasy. Here the visitors can look, ask and hear about true medieval life.
It´s really hard to name another place where I could live in such houses and cook there on open fire. Where I can weave with old loom (well, at home I actually can do that) and spin with spinning wheel called big wheel. Here I can.
I´m living unreal life there - something that we normally can only dream about. No everyday worries, no day job, no paying bills. I miss my dogs horribly when I´m there. If I had them with me, I maybe would not come back at all..


Monesti kerromme kävijöille tarinan siitä, keitä olemme ja miksi olemme siellä. Puuseppä ja hänen vaimonsa, matkalla Suomesta Saksaan, veistämään pyhimyspatsaita linnan kappeliin.
Tänä vuonna tarina sai uuden käänteen.

Often we tell the audience the story who we are and what we do there. We are a carpenter and his wife, on their way to Germany to a castle to carve a saint statue to castle chapel. This year our story changed.


Tässä se kerrotaan ihan käsin kirjoitettuna: meidät on hyväksytty asukkaiksi, saimme luvan käydä kauppaa ja maksaa veroja Sundköbingissä. Aivan mahtava juttu!
Here it is in writing: we are now accepted to live in Sundköbing and do trade there and also pay taxes (a lot!!).

Me voimme jatkossa olla suomalainen käsityöläispariskunta, joka on saanut oikeuden muuttaa kaupunkin, tehdä siellä kauppaa ja maksaa veroja. Tällaisen kirjeen kaupungin kirjuri Jorge juhlallisesti luovutti meille.
Jorge ja Ana ovat portugalilaispariskunta, jotka ovat olleet kaupungissa töissä useamman kuukauden kerralaan ja lopulta muuttivat Tanskaan. Seurasin heidän blogiaan ja sitä kautta ystävystyimme virtuaalisesti.
Nyt 25-vuotisjuhlissa vihdoin tapasimme oikeasti.

So from now on we are a crafting couple, who were allowed to move to town, trade there and yes, pay taxes too. This is what a handwritten letter says. The letter was delivered to us by lovely scribe Jorge.
Jorge and Ana are from Portugal. Earlier years they have been in Sundköbing as long as three months - and finally they moved to Denmark and spend a lot of time in Sundköbing. I have followed their blog and we became virtual friends. Now we finally met in real life, at 25-party. It was a great pleasure!


Last evening at 25-party with Jorge and Ana. Two trebuchets are loaded and soon it´s time to shoot with some fire balls!
Viimeinen ilta 25-vuotiskemuissa - kohta ammutaan heittokoneilla tulipalloja!

25-vuotisjuhlissa asuimme Maria ja Thomas Neijmanin perheen ja Saaran kanssa tukkukauppiaan talossa. Ja oli hurjan kivaa!
During the 25- party we lived in Grocköpmanneshus with family Neijman and Saara. We had excellent time with this fabulous household!

Muiskauttelua värjärin talossa.
Secret kiss in dyers house.

25-vuotisjuhlapotretti satamassa. Minulla oli Turun mekko pyhävaatteena.
Sunday best at 25-celebration. I had my masterpiece, the dress from medieval Turku with me.

* * * 
Se mielialalääkkeen toinen osa on ystävät. Tässä tapauksessa Iloinen Joutsen.
Meiltä kysyttiin, että ollaanko samaa perhettä tai sukua, koska olemme niin harmoninen porukka. Ei, olemme hyviä kavereita ja ajattelemme asioista samalla tavalla.
Usein ajattelen, miten onnekas olen, kun ympärilläni ovat nämä ihmiset.

Second part of my good mood medication is Merry Swan.
They asked us if we are family or relatives, cause we is so harmony group. No, we are just good friends who think alike.
I often think that I am truly lucky for having these people around me.

Taisimme hieman riehaantua... tuloksena olivat nämä keskiaikaiset poliisin tunnistekuvat:
Opps...we got carried away... the result were these medieval mugshots:


Laitoimme myös itsemme vankilaan. Ei ollut ihan helppo temppu ahtaa yhdeksää henkeä koppiin, saati saada kahdeksan mahtumaan yhtä aikaa oviaukkoon!

So we had to go to jail... It was not at all easy to have 9 grown up people in that box - and eight of them in same door opening!


Lopuksi vielä virallinen matkapotretti trebuchetin eli heittokoneen äärellä.
Finally: the official portrait by the trebuchet.


ps. We will be back!

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Ja sitten vielä huppu mallia Herjolfsnes / and a hood with Herjolfsnes pattern


Kun kudoin Riku tilaamaa kangasta, niin loimesta riitti vielä tällaiseksi hupuksi. Kude ja loimi ovat molemmat luonnonruskeita, ja sitten on vähän kasvivärjättyä raitaa lisäksi. Raidat kudoin, koska olin tuohon aikaan juuri hehkuttanut Tarton keskiaikaisia tekstiililöytöjä, ja siellähän sitä raitaa oli valtavat määrät.

While I was weaving fabric for Riku, there was some extra warp, so I wove this striped fabric too. I made it as a hood fabric. Both warp and weft are natural brown and then I have some natural dyed yarns on stripes.
I was exited about stripes after seeing the Tartu medieval textile finds so I had to make one.


Käytin hupussa tuttua Herjolfsnes-kaavaa. Rikulla on entuudestaan pieni huppu tällä kaavalla ja hön pitää siitä kovin.

The hood pattern is good old Herjolfsnes. Riku has already his small green hood with this pattern and he really likes it.


Tässä huppu takaa: raidat asettuvat aika hauskasti tuolta selkäpuolella.
This is how it looks from the back - the stipes set quite exiting way.


Raidat täsmäävät, värit eivät.
Stripes match, the colours don´t.


Etuosassa kiilan raidat tekevät niinikään kuvion.
The front gore´s stripes make a pattern too.

Ja lopuksi poseeraukset uuden Bockstenin miehen mekon kanssa.
And this is how it looks worn with hsi new Bocksen inspided tunic.


tiistai 7. kesäkuuta 2016

Bockstenin miehen innoittamana / inspired by Bocksten man


Riku harvoin haluaa mitään uusia vaatteita, mutta viime vuoden lopulla hän kysyi, voisinko tehdä hänellekin käsinkudotun vaatteen. Itsellä on jo se krappimekko ja sitten meillä on pari huppua.
Jos Riku pyytää niin tottakai!
Vaate valmistui eilen. Ja siitä tulikin aika kiva. Tein 1300-luvun puusepälle sopivan työvaatteen aika tunnetun löydön eli Bockstenin suolöydön innoittamana.

Riku seldom wants any new clothes, but at the end of the last year he asked if I coudl weave something for him too. I have my hand woven madder dress and we have some handwoven hoods too. So if  Riku asks, he surely gets it!
Tunic was finished yesterday. It turned out quite nice. I made a tunic, suitable for working for 14th century carpenter. It is inspired by Bocksten man, the rather famous bog find.

Tässä siis internetistä imuroitu kuva alkuperäisestä vaatteesta.
This the original dress. 

Minulla oli mielessä myös tämä ihana punainen vaate, jonka kankaan Maria Neijman kutoi Tukholman Historiska Museetin Visbyn taistelua esittelevään näyttelyyn (Massakern vid muren, Battle of Wisby 1361)

I also had in mind this lovely red dress, which is woven by Maria Neijman for Stockholm Historiska Museet´s exhibition about Battle of Wisby in 1361.


Viime syksynä kehräsin myös paljon ja sitä tein muun muassa Turun Linnan ritaripäivillä, jossa olimme Iloisen Joutsenen kanssa. Olimme linnan työläisinä ja kehrääminen oli oikein hyvää työtä.

Last year I also spun a lot, for example in Turku Castle event where we Merry Swans were. We presented as working people of the castle.

Työväki ryhmäkuvassa / castle workers in group photo


Kampasin ja kehräsin paitsi linnalla, myös kotona pitkän sairauslomani aikana
I did a lot of spinning in the castle and at home during my long sick leave..

Värttinällä oli monenlaista ja monen rotuista villaa.
I had several different wool types.

Tästä tuli sitten mieleen, että hei se Rikun kangas...mitäs jos tekisi ihan perusteellisesti.
This made me thinking about Riku´s fabric order. Maybe I should make him a proper hand made fabric.


Loimilanka on yksisäikeinen tummanruskea Fårö-lanka
The warp is natural brown Fårö yarn from Sweden.


Kuteeksi kaivoin kaikki mahdolliset itse kehrätyt langat, joita kehruuharjoituksissa oli kertynyt ja kehräsin lisää.
For the wefr I collected all the samples I had made during my spin practices. I also spun a lot more.

Kudoin kahdella sukkulalla: toisella oli hyvää, tasaista villaa ja toisella vähän möykkyisempää. Osa hyvästä villasta oli aiemmista projekteista jäänyttä Pirtin kehräämön yksisäikeistä (tex 180 x 1). Lopussa oli mahtavaa huomata, että minun kehräämäni ei juurikaan eronnut siitä.

I used two shuttles during the weaving. On the other one I had even, good yarn and on the other the bumby effect yarn from early spinning. Part of the good thinner yarn was left over from earlier projects, the Pirtti spin mill´s one ply (tex 180 x 1). At he end it was nice to notice tha my spinning was very much like it.

Kun kangas oli valmis, piti odottaa kevättä. Riku halusi että värjään kankaan puusepälle sopivan väriseksi.
When fabric was finished, it was time to wait for the spring. He wanted me to dye the fabric to colour suitable for a carpenter.


Talvi oli omenapuille kova, pari isoa oksaa katkesi. Siispä käytin niiden kuorta kankaan värjäämiseen.
This winter was bad for apple trees and two big branches broke, so I used the apple tree bark for dyeing the fabric.


Kankaan pinnasta tuli varsin elävä: siinä vaihtuvat niin värit kuin kudelangan paksuuskin.
The fabric became quite vidid: you can see the different colour wool and as well the different thickness of the weft yarn.






Parhaat kehruuni säästin etuosaan
The best spin is on the front piece.


Siinä se nyt on: käsin kehrätty, käsin kudottu, kasvivärjätty ja käsin ommeltu työvaate. Jaa väri...? Jotain keltaisen ja vihreän väliltä!
And there it is:hand spun, hand woven, natural dyed and hand sewn dress for work. The colour..? Something between greenish and yellow!

Edit:
Tältä se näyttää Rikun päällä ja kas, mikäs huppu kuvaan on ilmestynyt...
This is how it looks when he wears it. Oh, he seems to have a new hood too...

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Tulossa! Spiraaleja ja kulkusia / Coming! Spirals and bells!

Pala alkuperäistä Siksälän viittaa. Hämmästyttävän hyvin säilyneenä. 

Vuosi sitten Viron luentomatkalla tuli sellainen idea...
Istuin yleisön joukossa kuuntelemassa Riina Rammon ja Ave Matsinin esityksiä Kukrusen ja Siksälän tekstiililöydöistä. Tuli mieleen, että tämä pitää saada Suomeen.
Juttelin aiheesta matkakumppaneille eli Jaana Riikoselle, Leena Tomanterälle ja Krista Vajannolle. Ajatus sai kannatusta.
Jatkoimme kesällä Jaanan ja Hannele Köngäksen kanssa aiheesta puhumista ja niinpä sitten viime syksynä meitä istui viisi naista pöydän ääressä: Jaana Riikonen, Hannele Köngäs, Helena Honka-Hallilla ja Elina Laitinen ja minä.
Tulokset näette muutaman kuukauden kuluttua: 29.-30. lokakuuta järjestämme Liedon Vanhalinnassa suuren tekstiiliaiheisen seminaarin Spiraaleja ja kulkusia Itämeren rannoilta.

Yhteistyökumppaneina ovat myös Raseko eli koulutuskuntayhtymä, johon Mynämäen koulu kuuluu, sekä esimerkiksi Turun Yliopisto. Jaana, Helena, Hannele ja Elina ovat tehneet jo nyt valtavan työn - he ovat yhteyksillään saaneet kaikki palaset loksahtamaan paikoilleen.

Ilmoittautumiset ottaa vastaan Raseko ja tässä alustava ohjelma:

Lauantai 29.10

Riina Rammo, Tarton yliopisto: Kukrusen muinaispukurekonstruktio (englanniksi)
Ave Matsin, Tarton yliopiston Viljandin kulttuuriakatemia: Siksälän  muinaispukurekonstruktio (englanniksi)
Jaana Ratas, Tallinna: Spiraalikoristeiden valmistusmenetelmät
Irita Zeiere, Latvian historiallinen museo, Riika: Kuurinmaalainen 1200-1300-luvun naisenpuku (englanniksi)
Krista Vajanto, Helsingin yliopisto: Väreistä ja värjäämisestä rautakaudella
Heini Kirjavainen, Turun yliopisto: Turun keskiaikaisista tekstiileistä
Maikki Karisto ja Mervi Pasanen: Erään lautanauhan problematiikkaa
Jaana Riikonen: Minkälainen olisi voinut olla miehen asu myöhäisrautakaudella?
Helena Honka-Hallila: Ja kuinka se valmistettiin?
Iida Räty: Kuvista kulkusnapeiksi

Sunnuntai 30.10. Työpajat.
Jaana Ratas: Spiraalikoristeiden valmistustekniikat
Hannele Köngäs: Kokeiluja 2/2-toimikkaan ja putkihulpion kutomisesta eri tavoilla
Mervi Pasanen: Neulakinnastekniikka
Maikki Karisto: Lautanauhan kutominen
Silja Penna-Haverinen ja Toive Lehtinen: Villan kampaus ja kehruu
Krista Vajanto: Fermentoimalla värjääminen
Elina Laitinen: Nahkajalkineet
Mynämäen opiskelijat: Kolmivartinen ½-toimikas (Rippenköper) pystypuilla
Helena Honka-Hallila: Miehen puvun valmistaminen
Jaana Riikonen: Kaarinan muinaispuku

In English:
Last year during our trip to Estonia I got on idea. I sat there in the audience listening to interesting presentations and felt that "we need to get this to Finland too". I talked about it to Jaana Riikonen, Leena Tomanterä and Krista Vajanto and they agreed.
We talked more at home and few months later Jaana Riikonen, Hannele Köngäs and I had a meeting. At the end there was five of us: Helena Honka-Hallila and Elina Laitinen joined the team.
The results can be seen, heard and experienced at 29.-30th October, when our seminar Spirals and Bells from Coast of Baltic Sea takes place at Vanhalinna, Lieto.

We have: Riina Rammo, Ave Matsin and Jaana ratas from Estonia presenting Kukruse and Siksälä finds. We have Irita Zeitere presenting Latvian dress from Kuurinmaa. Krista Vajanto will tell about iron age dyed, Heini Kirjavainen about medieval textiles from Turku. Maikki Karisto tells about solving one tablet woven bands pattern
Jaana Riikonen speaks about how an iron age male costume could have looked like and Helena Honka-Hallila tells how such a dress was made. Iida Räty tells how she turned pictures to bell buttons.
We also have some evening program, small market and a iron age and medieval type feast!
Then at Sunday we continue in workshops, where we teach nalbinding, fermentation dyeing, tablet weaving, spinning, sewing a iron age male clothing, shoe making, weaving 3-shaft twill on vertical loom, weaving tubular selvage to twill, making estonian spiral decorations and making the Kaarina iron age dress.
Fabulous!
I want already to thank Jaana, Helena, Hannele and Elina, who has done so much!
Thanks to them, we have Raseko and Turku University and Vanhalinna as partners.


maanantai 4. huhtikuuta 2016

Krista Vajanto: Dyes and Dyeing Methods in Late Iron Age Finland

 Väritestejä Kaarinan muinaispuvun viitan uudeksi tulkinnaksi. / Dye tests for Kaarina costumes new shawl colours

Miltä kuulostaisi ajatus lähes mustasta muinaispuvusta?

Helsingin yliopistossa tarkastettu Krista Vajannon väitöskirja Suomen rautakauden väriaineista ja värjäysmenetelmistä paljastaa, että musta - eli lähes musta - olisi ollut arvostettu ja haluttu väri myös tuolloin. Ja että sen värjääminen oli mahdollista, siihen tarvittiin toki taitava värjäri, joka tiesi mitä teki aikaa sekä päällekkäisvärjäyksiä.
No miten olisi violetti viitta? Mikäs siinä, sekin olisi ollut mahdollinen!
Tällä kertaa annan Kristan itse kertoa väitöstutkimuksestaa. Lopussa paljastus siitä, mitä puuhaamme Kristan kanssa!

How would you feel about black dress in Finnish iron age?
According to Krista Vajanto (read her PhD from here) black, ar almost black, would have been wanted colour already during Finnish iron age. She also tells that dyeing it was possible. Yes, a talented dyed was needed, and some and overdyes.
So how about a purple shawl? Yes, that was also possible.
This time I let Krista Vajanto to tell about her research with her own works. Ps. Big news, revealing what Krista and I are up to!


* * *

Miksi värit eli miten olet päätynyt tutkimaan tätä aihetta?
Väriaineilla on ollut tärkeä rooli kauppatavarana, erivärisillä kankailla on voitu osittaa yhteiskunnallista asemaa tai erottaa arki juhlasta – sekä osoittaa kulttuuritraditioita. Jo aiemmissa suomalaisissa tutkimuksissa oli aavisteltu, että Suomen rautakauden lopun värjäystraditio saattaisi poiketa siitä, mitä samaan aikaan tehtiin Euroopan keskiaikaa elävillä alueilla. Tämä oli tieteellisen tutkimuksen kannalta herkullinen alkuasetelma.

Lisäinnostusta asiaan antoi se, että viime vuosina materiaalitutkimuksessa on tullut uusia tutkimusmenetelmiä: nyt on mahdollista tutkia arkeologisia tekstiililöytöjä siten, että näytemäärä on erittäin pieni, mutta näytteistä saadaan irti suuri määrä tietoa.

What made you interrested in colours and dyes?
Dyes had a very importand role as a traded goods, different colour on clothes have shown the social status and they also separated everyday life from sunday or celebrations. They also have shown cultural traditions.
Also the previous reseach indicated that during the Finnish iron age the tradition may vary from what was done in Europe in middle ages. This was a delicious starting point to scientific research.
I got more inspiration from new and developed reseach methods: now it is possisble to reseach archeological textile finds by using very small samples but at the same time getting a lot of information from them.

* * *

Mikä yllätti tutkimuksen aikana - oliko jokin löytö uusi?
Yllättävää oli entisajan värjärien taitavuus ja kyky hyödyntää paikallisen luonnon resursseja. Esimerkiksi miten ihmeessä joku on keksinyt käyttää liekoja tai kortteita kasvipuretteina? Tai miten alun perin on oivallettu, että harmaa jäkälä kätkee sisäänsä purppuran violettia väriä?

What surprised you during the research - was there any new finds?
I was surpirsed by the skills of ancient dyers and their ability to use the resources of the surrounding nature. For example: how on earth did someone found out that they can use clubmoss or horsetail (Equisetum) as mordants. Or how they realized that a grey lichen contains purple color?

* * *

Miten sinun tutkimuksesi perusteella rautakauden Suomessa värjättiin?
Siihen aikaan oltiin niin taitavia, että osattiin värjätä peräti kolmella eri värjäystekniikalla! Mikään näistä tekniikoista ei vaatinut keittelyä, rauta tai kuparipataa, vaan pikemminkin suurehkon puusaavin. Se, mitä vaadittiin, oli aika, ammattitaito ja eri työvaiheiden organisointi toisiinsa hyvin limittyviksi.

1) Sininen ja violetti värjättiin virtsakyypissä. Jäkälät kasvoivat kotimaan kallioissa ja niillä värjääminen oli helppoa, sillä lämpötilan tarkkailua ei sen kummemmin tarvittu. Sininen saatiin morsingosta, joka oli kauppatavaraa ulkomailta.

2) Tanniinit fermentoitiin koivuntuhkalipeän kanssa ja käyneeseen liemeen lisättiin lanka imemään punaruskeaa väriä. Sivutuotteena langan vetolujuus kasvoi, mistä oli hyötyä kudottaessa loimipainoisilla pystykangaspuilla.

3) Puhdas punainen värjättiin paikallisten mataroiden juurilla. Puretukseen käytettiin kasvipuretetta, joka valmistettiin fermentoimalla liekoja, kortteita, sananjalkaa ja vesiheinää. Väriliemi kuumennettiin kuumilla kivillä puusaavissa.

Arkeologinen värjäyskoe. Koivunlehtiä ja kuumia kiviä puuastiassa. Toimii! Siellä se lanka muuttuu keltaiseksi.
Archaeological dye test. Birch leaves and hot stones from fire pit. And it works! You can see yellow yarn there too.

According to your research, how did they dye during Finnish iron age?
By that time they were so skilled, that they knew how to use three different dye methods! None of them needed iron or copper pot, or boiling, More likely they needed a big wooden vessel. And also what was needed was skills, time and organizing different phases of process to another.

1) Blue and purple were dyed in urine vat. Lichens were growing in rocks nearby and dyeing was easy, since no temperature control was needed. Blue colour came from woad, which was imported.

2) The tannins were fermented with lime made or birch ash, and the yarn was added to it, in order to turn brownish red. As a side effect the yarn became stronger which was really useful thing during the time of vertical looms.

3) Pure reds was dyed by using local bedstraw roots. As mordant they used plants like clubmoss, fern, chickweed and forest horsetail. The dye was heated by using hot stones in wooden vessel.



Mitkä olivat löytöjen perusteella tärkeät värit?
Musta, punaruskea, punainen ja violetti. Musta saatiin värjäämällä sinisen päälle. Keltaiset ja vihreät kuuluisivat siten enemmän keskiajan ilmiöihin. Uusia kulttuurivaikutteita olivat keittovärjäys, alunaa, reseda ja muut tuontivärit.

What do you get if you mix blue woad and reddish madder? Brown? No. Black.
Jos yhdistää morsingon ja mataran, mitä väriä saa? Ruskeaa? Eipäs tulekaan, vaan mustaa.

Which colors were important at Late iron age Finland?
Black, brownish red, red and purple. Black was dyed by over dyeing blue. Yellows and greens seem to be more medieval. By that time new methods and dye plants appear, like alum mordant and reseda luteola and other imported dye materials.

* * *
Jos tekisit itsellesi puvun nyt, minkä värinen se olisi?
Puvussa olisi mustaa ja punaista. Näistä kahdesta punainen voisi olla joko tummanpunaista (matara) tai punaruskeaa (fermentoidut tanniinit) tai violettia (jäkäläpurppura). Musta olisi lempeä, sillä se olisi värjätty yhdistämällä useita eri värejä. Sen värjäykseen olisi voitu käyttää vaikkapa morsinkoa kahdella eri tekniikalla sekä metsäkortetta.
Tuntisin oloni varsin kodikkaaksi, sillä ihan samalla värilinjalla mentäisiin kuin mun normi-arjessakin
Sinistä. Sinisellä.
Blue over blue.

If you would make a Finnish iron age dress for yourself, what color would it be?
It would have black and red. The red could be either dark red (Madder) or reddish brown (fermented tannins) or even purple (lichen). Black would be mellow, because it would be created by over dyeing several colors. I would use for example woad with two different technique and over dye it with forest horsetail.
I would feel rather cosy, those are my chosen colors even on modern everyday life.


Miten kasvivärjäyksestä kiinnostuneet voivat käyttää tuloksiasi?
Noooh… jos hieman malttavat odotella, niin loppuvuodesta ilmestyy värjäyskirja rautakauden väreistä ja värjäystekniikoista.
Mutta jos on kova kiire päästä fermentoimaan jo ensi kesänä, lyhyet värjäysohjeet löytyvät myös väitöskirjastani.

How could the people who are interested in natural dyeing use your research results?
Well... If they can wait a bit, at the end of the year there will be a book about dyes and dye methods in Late iron age.
If they are busy with fermenting, short recipes are included to my PhD too.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Lähikuvassa: Ruotsin ennallistuksia / close ups of inlaid woolen coverlets from Sweden

Maria Neijman ja upea Dalhemin peite
Maria Neijman and magnificent Dalhem coverlet


Kävin talvilomalla Ruotsissa kahvilla. Meillä oli aamu-fika Maria Neijmanin kanssa ja sen jälkeen kävimme Rikun kanssa katsomassa oikein tosi läheltä näitä upeita intarsiatöitä, jotka ruotsalaiset ovat ennallistaneet. Voitte lukea koko tarinan Marian ja Amica Sundtrömin mahtavasta blogista .
Ei liene tarpeen kertoa, miten kateellisia me suomalaiset nyt olemme.
Skepptunan ja Dalhemin peitteet (näillä on nimenomaan peitetty jotain, eivät ole roikkuneet seinällä) esiteltiin yleisölle Historiska museetissa pääsiäisen ala. Alkuperäiset ja ennallistukset ovat kesään asti nähtävillä yhtä aikaa, menkää ihmeessä katsomaan!
Tai sitten voit nähdä ne kesällä Gotlannissa, ne ovat Battle of Wisbyn ajan esillä.

During my winter holiday I visited Stockholm Sweden. I really needed to get a cup pf coffee in good company so I had a morning fika (= swedish expression coffee break) for with Maria Neijman.
After coffee we went to see the coverlet recreations they made with group of volunteers. You can read the whole story from excellent blog of Maria Neijman and Amica Sundström.
I´m not telling you how envious we finnish people now are. (Finland was part of Sweden that time when originalc were made so actually we can take part of the credit here).
Skepptuna and Dalhem coverlets were presented to the public at Historiska Museet and they can be seen with originals. If you come to Battle of Wisby to Gotland this summer, you will see them there too.

Skepptunan peite
Skepptuna coverlet


Miten ihastuttavia yksityiskohtia / Just love these details!



Kullattua nahkaa, leikattu muutaman millin levyisiksi suikaleiksi ja sitten pistelty kiinni kankaaseen. Ällistyttävää taidokkuutta!
Gilded leather, cut in just few mm wide slices and then stitched to the fabric. Amazing skills!


Hilpeitä elukoita!
Hilarious creatures!




Tämän haluan näyttää ihan erityisesti: tämän peitteen materiaali oli kuulemma erityisen hankala ommella. No, jos on mestarillisen taitava neulankäyttäjä...Therese Pettersonin käsistä.

I want to point this one out: this coverlet had really tricky material, very easily fraying. But if you are am master level seamstress, no problem! This magical needle work is done by Therese Petterson.


Katsokaa miten siisti myös nurjalta puolelta!
Look at that! So neat and tidy also from the back side!
 

 Yksityiskohtia / Details