Miten olisi nykyajan elävöitys?

Se on nyt sitten tullut. Viimeinen pisara lasiin. Kamelin selän katkaiseva korsi. Mitta täyteen. Murtumispiste.

Olen saanut kotona huomautuksen alituisesta käsityöläisyydestä. Minusta on kuulemma tullut sellainen, että tulen töistä kotiin, heitän takin nurkkaan ja syöksyn heti jonkun käsityön kimppuun. En kuuntele herran puhetta enkä vastaa, vaan sähisen että "ei nyt, mun pitää keksiä miten tämän kuvion saisi kääntymään".

Siitä on nyt kolme vuotta, kun tapasin tämän ihanan ihmisen ensimmäistä kertaa. Herra ei ikinä koskaan moiti minua --- no, joskus saattaa jotain pientä --- mutta mökötystä ei ole nähty vielä ikinä.

Hän ei myöskään koskaan anna auringon laskea riidan päälle eli keskustelimme illalla nukkumaan mennessä tästä käsityökriisistä. Tulimme siihen tulokseen, että voisinkin käsitöiden sijaan ruveta harrastamaan ainakin ajoittain käsityöttömyyttä eli käsitoimettomuutta. Ja muutenkin on alkanut tuntua siltä, että joskus voisi ajatella myös nykyaikaa. Tai kuten joku sanoi, alkaisi keskiajan sijaan elävöittää keski-ikää.

Siispä: en edes yritä saada birkatakkia valmiiksi perjantaihin mennessä. No, sen keskeneräisen nauhan kudon valmiiksi. Ja Jolandan polvisukat --- hahhahahaaaa. Aloitin tummanvihreät sukat, mutta ostamani villalanka ei sopinut lainkaan tarkoitukseen. Aloitin harmaat sukat ja tein niitä muun muassa junassa ja merisairaana Tukholman risteilyllä.

Eilen Helsingin juttukeikalla tein niitä taas ja nyt olisi myytävänä harmaat villasukat, jotka sopivat noin kolmevuotiaalle... Jolandan sukkien aloitukset vol2 olivat naurettavan pienet.

Kolmas kerta voisi jo sanoa toden...

Mutta se nykyaika ja käsitoimettomuus: hankin toissaviikolla Minnan kaupasta (2or+ by Yat, ihana shoppi Lahdessa) järkyttävän ihanat Fiorentini & Bakerin "talvikengät", jotka ovat noin 12 senttiä korkeat. Ne ovat ihaaaanaaat ja niissä on nerokas piilo-platta eli eivät ne jalassa tunnu niin korkeilta kuin ovat. Jep, täysin toivottomat talvikengät, mutta kaiken raatamisen jälkeen on ostettava jotain namiakin. Menee muuten elämä liian tylsäksi. En ole aikoihin ostanut mitään nykyaikaista.
Ihanat Fiorentini & Bakerini.
Eilen luottokortti taas parahti; kävimme Minnan Helsingin shopissa Eerikinkadulla kuvaamassa Katria, joka on mukana Muodin huipulle -ohjelmassa. Saimme käyttää shoppia kuvausstudiona, koska kadulla oli ihan hirveä keli.

Minna lainasi shoppiaan meille kuvauspaikaksi, kun tein juttua Katrin tunnelmista Muodin huipulle -ohjelmasta.

Nyt minulla on French Connectionin harmaa paita, jossa on paljettikuvio. Tänään Lahden puodissa on frendimyynti, Linda Toye on siellä ja Yatin juttuja saa huimilla alennuksilla. Menen käymään :)

Tässä kuviossa on oikeasti seepra!

Oikeasti minulla on asiaa kaupungille, koska menen katsomaan saako tästä pitäjästä pellavalankaa herran takin ompeluun vai pitääkö tilata Neulakon Elinalta.

Takkiprojekti näytti viime viikolla tältä. Tumma kangas on vuori.

Mutta herran sanoista viisastuneena en eilen istunutkaan koko iltaa sohvalla pullistumassa ja käsityöskentelemässä, vaan kävelimme kirjastoon. Reissuun meni melkein kaksi tuntia ja teki hyvää. Aika hyvin alkaa tämä nykyaikaistuminen, vai mitä?

Rus-Birka-Joutsenjärvi-takki

Vihdoin alkaa kauan odotettu herran viikinkitakki -projekti. Olen suunnitellut sitä hartaudella sen jälkeen, kun tein herra Oliverille häävaatteet eli viikinkimiehen koko asun sukista hattuun.
Hitaasti hyvä tulee; olen lukenut Thorn Ewingin Viking Clothing -kirjaa ja selannut käsinompelijoiden raamattua Woven in to the Earth. Oppinut, että en tiedä yhtään mitään mistään. (Ja sen takia pitää jotain päivänä tehdä uudelleen herran Herjolfsnäs 63 takki tai ainakin pistellä pari huolittelujuttua sinne tänne..hmm.)
Takkivilla on ostettu kesällä Saltvikista, Kuragelbloggenin kundilta. Ihanaa vaatimattoman väristä, kuten herra halusi. Vuoritan sen tummanruskealla ohuen ohuella villalla. Ja kesällä seisoin sen verran tienaamassa markkinoilla, että palkaksi ostin herralle kymmenen pronssista valettua nappia. Sen verran on eräässä ruotsalaislöydössä ja näiden nappien pitäisi perustua sikäläisiin löytöihin.
Aion ommella takin kasaan Terttu-mummon kasvivärjätyillä villalangoilla ja valkaisemattomalla pellavalangalla. Lautanauhaa tulee koristeeksi, mutta vain vähän, ei mitään pröystäilyjä. Malli ja väri ovat saajan valittavissa - minä tekisin tuplapukkia takin täyteen...
Tähän mennessä on siis tapahtunut:
peruskaavoitus tehty herran mieluisimman villavaatteen mukaan. Ja sitten periodista ajattelua noudattaen säästelty kankaan menekkiä. Hoksasin, että jos teen samanlaiset hihat kuin aina ennenkin, hukkaan menee. Ding dong kellot soivat... miten se moskovalainen takkilöytö, se todistettavasti viikinkiaikanen rus-kaftan.. siinä oli nerokas, kangasta säästävä hiha.
No kun Ewingin kirja oli hukassa eilen illalla (kuten myös kangassakseni...ja väriliitu), niin katsoin mallia kuulkaa omasta dokumentaatiostani, jonka tein SCA:n tiede- ja taidekisaan ihan kuningaskuntatasolla. Katsoin kuvaa ja lähdin kokeilemaan. Leikkasin palasia, harsin kasaan ja sovitin.
Liian kapea, kyynärpäähän tarvitaan lisää tilaa. Uusi kappale, uusi yritys. Haa, nyt herra pystyi jo heiluttelemaan kättä kuvitteellinen miekkakin kädessä.
Harsin vielä takin kasaan, sovitus ja kaiken purku. Tänään pääsen leikkaamaan vuoritus-kaavoilla päälikankaan ja sitten vain ompelua ompelua ompelua.
Ihanaa virkistävää vaihtelua neulakinnasteluun ja nauhankudontaan.
..niin tuo Joutsenjärvi... sillä nimellä meidän kotinurkilla sijaitseva järvemme tunnettiin keskiajalla ja kavereiden rohkaisemana siitä tuli minulle sukunimi.
Kuvia sitten aikanaan.

Mummojen muistoja Kätevässä

"Ja sitten otat täältä takaa yhden... ja vain yhden...". Oppimisvuorossa Emma ja oslolainen pisto.

Kätevä-messut ovat tältä vuodelta takana. Olimme Hollolan keskiaikaseuran kanssa pitämässä osastoa ja vedimme kahtena päivänä muotinäytöksen, jossa esiteltiin ensi kesän kuuminta muotia. Meillä on siis tapahtumavuosi ja heinäkuussa on aina pirullisen kuuma seistä pellolla kolme mekkoa päällä ja myssy ja huntu vielä lämmittämässä.

Näytös meni hienosti, vaikka olin etukäteen hermoillut sitä yökausia. Meiltä jäi peräti kuusi esiintyjää näytöksestä pois, mutta jäihän sinne vielä ihan tarpeeksi. Lauantaina saimme esiteltyä vuosiluvut 1000-1500, flaamilainen renessanssi-Johanna tuli sopivasti paikkaamaan kuumeen kaatamaan Evaa ja Uffea.

Johanna opetti osastolla lauantaina vaativia lautanauhatekniikoita, antoi mahtavia vinkkejä kahden pakan käyttöön ja kivrimien tekoon. Pääsin kokeilemaan jopa double-face double-turnia, katsomaan jatkuvan loimen vetämistä ja sain ideaa jopa egyptiläisiin diagonaaleihin.

Johanna teki myös brokadia ja opetti kansalle haarukkanyörin tekoa.

Minttu ja Mallu edustivat perinteistä kudontaa: Minttu oli taas tuttuun tapaan köytettynä myyntikojuun kutomaan.

Väkeä oli ihan tuhottomasti ja kiinnostus osastoamme kohtaan valtaisa.

Minä väkersin neulakinnasta kaksi päivää putkeen. Sunnuntaiksi oli oikein lehtijutussa pyydelty rouvia näyttämään omia tekniikoitaan ja nyt on taas opittu parikin uutta tapaa.

Erityisen mukavaa oli, kun oma opettajani eli Helena Orava kävi osastolla. Hänen kurssillaan Nastolan kansalaisopistossa väänsin ensimmäiset suomalaiset silmukkani, opettelin ja unohdin pyöreän aloituksen ja perehtyin venäläiseen pistoon ja nimenomaan venäläiseen niin kuin se Karjalan suunnalla tehdään.

Yksi rouva toi äitinsä neulaamat kintaat ; tekijä on kuollut yli 20 vuotta sitten. Hienot kintaat ja aivan mielettömän upea pisto. Valitettavasti tuoja ei enää muistanut, miten äiti ne teki. Katselimme kaikki mahdolliset tavat läpi, mutta ei se ollut mikään niistä. Laitan tähän kuvan pinnasta ja jos joku osaa sen niin kiitos ja kumarrus, jos saisi oppia sen!!

Aika hienot kintaat! Tekijältä ei valitettavasti enää voida kysyä, mitä pistoa on käytetty.

Oli suorastaan liikuttavaa nähdä vanhoja rouvia, jotka muistelivat omien anoppiensa ja mummojensa kintaita ja sukkia.

Yksi mummoista kertoi, että hänen äitinsä oli kertonut tehneensä hevoselle loimen kinnasneulalla. Keskustelimme aiheesta ja kerroin, että tämän saman olen kuullut itsekin. Hän oikein ilahtui, koska oli jo luullut äidin jutelleen höpöjä vanhuuttaan.

Molempina päivinä osastolla kävi niin paljon väkeä, ettei ollut puhettakaan sellaisista asioista kuin syöminen tai tauko tai kiertely messuilla muilla osastoilla.

Kauppaakin tehtiin: Englantiin saakka lähtivät sekä minun että Mintun kutomat sarvinauhat. Ja Nastolan Näppärien kokoontumisessa tulevana torstaina voi olla ruuhkaa, koska moni kyseli neukakinnasopetuksen perään. Lupasin opettaa kaikki entiset näppärät ja taidamme saada monta näppärää lisää.

Käsityö on hieno juttu!

Omalta kannalta kiva juttu on se, että kiitettävästi on noita tilauksia! Taas tuli tehtävää ja historiallisella museollakin on adventtimarkkinat. Jos vaikka ostaisi tuotolla jotain ihanaa ukolle synttärilahjaksi tai hääpäivälahjaksi...omalle sankarilleni.

Teemana neulakinnas: polvisukat

Uppistakeikkaa, kuva menee väkisin ylösalaisin... mutta saa tästä nyt ainakin jonkun käsityksen. Liisan ruskeat sukat on tehty talon omista lampaista kehrätystä langasta ja sukat ovat paksut kuin parhaatkin huopikkaat. Pikkusukkien saajalla on ikää koko vuosi.

Lautanauhakone käy edelleen, mutta siinä sivussa olen tehnyt neulakinnantöitä aivan hourehes, kuten pohjalaiset sanovat.

Miesparka kantaa nyt vastuun kodista, kun akka kutoo ja neulaa.

Horse Shown tauoilla sain melkein valmiiksi Liisan polvisukat - loput sitten kotona. Aloitin siellä myös pienet punaiset sukat Annalle. Pari tilattua lautanauhaa viuh ja sitten tulikin jo pieni pipo- ja sukkatilaus. Asiakas on kokonaisen yhden vuoden ikäinen.

Ja Euran emännän neulakintaita olen viritellyt; matkustin viime viikolla työpäivän aikana ensin tunnin junalla, sitten muutaman tunnin bussilla, sitten taas bussilla... eihän sellaista kukaan kestä joutilaana. Olin siis viettämässä päivää Mauri Kunnaksen kanssa, käytiin Koiramäessä ja Sastamalassa herra Hakkaraisen talossa ja vielä herra Kunnaksen lapsuuskodissa.

No... väärät langat nappasin aamulla mukaani. Junassa tuijotin lautanauha-paksuisia lankojani, siis kaksikierteisiä. Hitto! Tarkoituksena oli tehdä talvikintaat.

Aloitin kuitenkin kintaat. Suomalaisella pistolla tein, ja koska lanka on ohutta, kintaista tuli kesäisen mukavan ohuet. Mutta tietysti omaan käteen hieman liian pienet. Nyt olisi sitten joutilaat kintaat, mallia Euran emäntä. Väreinä annatto (haalistuu ja hyvä niin), krappi ja morsinko.

Sukkaprojektin aikana on tullut kokeiltua sekin, että ei kannata vaihtaa oslolaiseen pistoon kesken työn... se on suomalaiseen verrattuna todella löysää ja levittää aivan mielettömästi.

Mutta koska varsi saa olla vähän rennompaa neulosta kuin tämä suomalainen, joka ainakin minun käsialallani on varsin tiukkaa ja tiivistä, käytän varressa sitä vahingossa oivallettua pistoa, jolle ei ole nyt tähän hätään nimeä.

Tänään... yhteen projektiin mallialoituksia näytteeksi ja pipo suomalaisella pistolla. Loppuviikosta sitten Kätevä-messuille: lauantaina Hollolan keskiaikaseuran osastolla teemana vaativat lautanauhatekniikat - Johanna opettaa - sekä joitakin nyörejä, ainakin haarukkanyörejä. Johanna tuo myös haarukoita myyntiin.

Sunnuntaina neulakinnaspäivä: osaatko kinnaspiston? Tule näyttämään omasi: yritän kerätä pistovalikoimaa helmikuussa tulossa olevaan näyttelyyn. Se siis ihan siviilipuolelle.

Jaa - heppashowsta. Oli kivaa. Hienoja hevosia. Joku älypää oli keksinyt puuttua meidän hyväksi havaitsemiimme työtapoihin ja sen takia meni koko urakka ihan sekaisin. Onneksi ryhmämme on hyvä ja toimiva, ja selvisimme taas kaikista kiemuroista.

Mutta niistä ei sitten sen enempää.

Kertaus on opintojen äiti ja jankutus isoäiti:

Tulkaa Kätevä-messuille Lahteen! La-su 10-17. Luvassa keskiaikaisia käsitöitä ja muotinäytös. Paljasta pintaakin luvassa: ex-paronit lavalla!!!

Nyt kun kesä mennyt oonnn...

Lautanauhaprojekti etenee ja käy kuumana. Tosin olen harmillisesti jumiutunut tekemään ryhmissä käänneltävää lehtimallia ohuesta langasta ja työ etenee tuskallisen hitaasti. Silmä hakeutuu jo vaivihkaa seuraaviin lankoihin, mutta otin sellaisen periaatteen, että yksi valmiiksi ennen kuin seuraavan kimppuun.
Puuh... loin perjantaina illalla lehtinauhan ja koska olimme lauantaina ja sunnuntaina aamusta iltaan, en ehtinyt juuri mitään käsitöitä. Nauhaa on nyt valmiina reilut kaksi metriä... tänään Liisa ja Ella tulevat tekemään sukan kaavaa, pihaa pitää haravoida ja sipulikasveja pitää jemmata multiin, eli veikkaan että nauha etenee tänään vain puolisen metriä. Siis vielä huominen.
Ja voi, neljään päivään en pääse lankojen kimppuun, koska on vuotuisen heppatapahtuman aika. Olen ollut jo pitkälle toistakymmentä vuotta Helsinki Horse Shown eläinlääkintäryhmässä töissä ja se merkitsee elämää areenan uumenissa neljän vuorokauden ajan.
Menemme työvuoroon yleensä aamulla, show loppuu myöhään illalla ja sitten nopsasti Anulle nukkumaan. Tätä siis edessä.
Noh, sivutuotteena maailman upeimmat hevoset... torstaina pidämme eläinlääkärin tarkastuksen kaikille kisaaville hevosille, eli me vet-assistentit tarkistamme kaikkien hevosten passit ja muut asiakirjat, kutsumme hevoset tarkastukseen, passaamme eläinlääkäreitä ja pidämme paperit ojossa. Hevosia saattaa olla parisataa ja tarkastuksen pitää sujua noin kolmessa tunnissa. Ja sehän sujuu!

Meillä on hyvä porukka, olemme tehneet töitä yhdessä monta vuotta ja meillä on hiton kivaa. Niin, olen siis hevosmenneisyydessäni hoitanut hevossairauksen erikoiseläinlääkärin potilastallia ja myös potilaita, avustanut muun muassa leikkauksissa ja sitä rataa. Siitä tämä yhteys Horse Shown eläinlääkintään.
Olen ommellut mekkoja ja huppuja eläinlääkintähuoneessa taukojen aikana, olen tehnyt neulakinnasta katsomossa, mutta lautanauhan vetäminen ratsastajakatsomon poikki voisi olla liikaa... no, ainakin voin tehdä Jolandan ja Liisan sukkia aina jossain välissä.


Ja hieno homma, Sotka on talviteloilla ja talvipesässä. Laiva on raaputettu ja imuroitu ja kyllä se olikin kurainen! Ilonan kanssa kihnutimme sitä kaksi päivää puhtaaksi ja ensi kesänä kyllä jokainen kyytiin tuleva saa pyyhkiä jalkansa! Hittolainen, nyt siellä oli ihan silkkaa hiekkaa. Kun se junttaantuu pilssiveden ja tervan kanssa lautojen väliin... mähnää tulee siitä. Ja me raavimme sen sitten irti. Yök.
Nyt odotellaan muutama kuukausi, tehdään paljon korjaustöitä, ommellaan uusi laivateltta jos on varaa ja kestetään pieni Suomen talvi, niin sitten koittaakin suuri sisävesikesä!


Sotka on aika iso laiva, etenkin maalle nostettuja ja tyhjänä. Sanomalehdillä se on näppärä kuivata. Tässä pesä on vasta rakenteilla, kattotuolit on jo nostettu sikinsokin laivan päälle.

Friikki!

Noilla perinteisillä neulojilla on aina sellaisia vähennys-projekteja. Niiden aikana on tarkoitus hävittää ylimääräisiä lankavarastoja neulomalla vimmatusti. Kässäguruni Anneli on hurjan tehokas niiden aikana, kävelee varmaan kylilläkin neulepuikot helisten.

No, nyt kun on tullut kivasti värjäiltyä lankoja, niin lankamäärä alkaa tulla yli äyräiden. Siis niiden arkkujen, joissa villaisia aarteitani säilytän. Siispä uusista hienoista lautanauhaohjeista ja neulakinnaspistoista innostuneena aloitin oma syys-supistuksen.

Mintulla on myös kuume, nauhakuume. Oli tehnyt ensin metritolkulla tuplapukkia ja sitten sellaista tähtikuviota. Poikansa oli tokaissut, että "friikki", kun äippä oli taas ovenkahvassa kiinni nauhoineen.

Hehhee.... Minttu oli siihen sanonut, että vartoos kun Mervi tulee.. siinä se friikki vasta onkin...

Miten niin ????

Tässä kuva reilun viikon tuotoksesta. Siitä puuttuu tosin pari pipoa ja yksi keskeneräinen nauha ja yhdet aloitetut sukat.

Aladdinin ohjeesta Suville kiitos. Hauskaa nähdä, miten erilaisia nauhoja eri tekijät luovat. Mintulle kiitos tuplapukin avaamisesta :) Seuraavaksi yritän opetella lukemaan muitakin ryhmittäin käänneltävien ohjeita. On yksi isompi talviprojekti mielessä.

Uusinta tietoa sarvien käytöstä

Nyt on sitten saatu viikinkiteemaravintola Harald Lahteenkin. Olimme Viikinkiajan laiva ry:n ja Hollolan keskiaikaseuran porukalla kutsuvieraina.
No nythän on keskusteltu kovasti tästä viikinkien sarvikypärästä. Haraldinkin seinällä niitä näkee ja päällikön pidoissa vieraat saavat käyttöönsä sarvikypärät. Me intimme vielä alkuillasta muun muassa ravintolaketjun toimitusjohtajalle, että niitä ei kyllä oikea historia tunne, mutta loppuillasta näemmä saimme uutta tietoa. Jaa, kävimmeköhän Mintun kanssa kaivautumassa arkeologisesti vai mitä tapahtui.
Mutta tässä siis todistusaineistoa siitä, että viikinkiajalla ainakin muinaissuomalaiset tosiaan käyttivät sarvia päissään.