Minulla on veli. Ei sukulainen, vaan harrastuksen kautta tullut. Hänen nimensä on Helgi ja hän on yhteisen mestarimme Helenan oppilas kuten minäkin. Oppiluus on hieno asia. Me jaamme kokemuksemme, me tuemme toisimme, me opetamme ja me opimme. Ja siirrämme oppimamme eteenpäin. Tein Helgille lahjan. Kirjoin hänen mekkonsa. Kuukauden kaikki vapaat hetket siihen meni, mutta tämä oli ilo. Opin kirjomaan! Kirjonta on toteutettu ketjupistoin, lankana sekä kotimainen kasvivärjätty villa että virolaisten Eesti Käsitöön ja Juuliken kirjontalangat. Kyllä, aikaa meni. Arvioin ennakkoon että 12 tuntia per käärme eli 120 tuntia... meni enemmän. Kymmenen käärmettä. Siinä on viikingille millä komeilla. I have a brother. No, he is not really related to me, but he is an apprentice of mistress Helena, just like I am. This is one of great things in SCA: we share a lot, we support, we teach and we learn. And then we spread and share what we have learned. I spend all the free hours ...
Hibernointi on muun muassa sitä, kun perhoset vetäytyvät hyvin nautitun sokeri-punaviiniaterian jälkeen pesään levolle. Meidän pesämme on meidän kotimme, jossa harrastetaan elämää. Niin, ja keskiaikaa: pukuompelua, kutomista, veistämistä, värjäämistä. This is a blog with long name. Some call it Hibis. It is about life and historical handcraft, like weaving, carving,sewing and dyeing.