Hibernaatiopesäke

Mikäs se sieltä repusta pilkistää? Knutin puhki kävelty neulakinnassukka lämmittää reppumiehen eväspulloa Nastolan Näppärien sukkanäyttelyssä. Olen kärsinyt jatkuvasta, piinaavasta päänsärystä nyt toista viikkoa. Kaivoin silmälasit esiin, venyttelen, juon, syön, yritän olla narskuttamatta hampaita päiväsaikaan, koska teen sitä jo öisin. Yritän olla stressaamatta, ajattelen vain hyvïä asioita (pah) ja nekin vaaleanpunaisella sävytettynä... Huumorintaju loppuu. Jolandan mekko valmistui vihdoin ja helman kanssa on toivoa, koskapa rouva itse kävi ohikulkumatkalla sovittamassa sen. Toivon hartaasti, että mekko on lopulta mieleinen. Oli siinä työmaata, käsinommeltua saumaakin yli 30 metriä. Nyt teen jotain itselleni eli kudon sukkanauhoja, uudella ihastuksella eli lehtikuviolla, vaaleansinistä ja pinkkiä. Siis oman pihan morsinkovärjäystä ja kesäisiä kokenilleja. Niitä pidän vaaleansinisten villaisten sukkieni kanssa ja molemmat uutuudet piilotan peasantin alle. Uudet siniset sukat ovat es...

Pieni tunnelmapala talvesta: tältä näyttää pihavaahteramme! Viime keväänä alkanut, lähes ikuisuusprojektiksi muuttunut flemish peasant alkaa olla loppusuoralla. Alusmekko tehty, samoin kirtle. Partletit pellavasta ja villasta tehty, essuja parikin kappaletta, joista toinen mallia "sotketaan nuotiolla tunnistamattomaksi". Hihat villaa, vuorattu pellavalla. Pellavapartletissa ei ole ruffausta, säästän sen siihen seuraavaan... jahka saan villaisen päällysmekon valmiiksi, nämä ekat partletit eivät taida mahtua enää päälle, sen verran istuvat niistä tuli. Mutta hyvin joutaa tekemään toiset, ensimmäisen pellavaisen version kangas on ärsyttävän löysää ja se tuntuu muuttavan mittojaan joka yö. Neulakon kuuluisa saumavaratonttu asuu nyt meillä. Siis se, joka yön aikana pienentää vaatteita. Vielä ne siitä valmistuvat... peasantti on enää villaista päällysmekkoa vailla, mutta voi sitä jo näinkin käyttää. Jolandan viikinkitakki on valmis, mutta helvarissa on vielä muutamakin metri työst...

...valmiita töitä esittelevien kuvien puutteessa tulin murisemaan sitä, että a) ruffin tekeminen on yllättävän vaikeaa kun ei oikeastaan tiedä mitä on tekemässä eli partletti ei ole valmistunut. En halua tehdä jotain sinne päin, vaan saada kerralla sellaisen oikean, joten nyt maltan odottaa. Harjoitusruffaus on tehty kyllä. Mutta meinasin tehdä villaisen partletin tässä välissä valmiiksi, jos saisi vaikkapa helmikuun puolivälissä vietettävään Sydäntalvenjuhlaan uuden palveluskoltun päälle. b) kun on oikein innostunut jostain, ei malta edes mitata. Se tietää taas purkamista, mutta puretaan sitten eli olen tehnyt Jolandalle hovikelpoista helvetinikkunamekkoa punaisesta silkistä. Pääntie ja hiha-aukot olen kääntänyt valkoisella silkillä sisäpuolelle, kaikki on ommeltu käsin, silkkilangalla ja sisäkaistaleen huolittelen paikalleen hopealangalla. Siitä syntyy yksinkertainen mutta ainakin omasta mielestäni hieno "viimeinen silaus" mekolle. No, miten tuli se meidän herra katsoneeks...

Tulin vaan nopsasti harmittelemaan sitä, että a) kaikki hyvät kurssit järjestetään aina sellaisissa paikoissa sellaisiin aikoihin, ettei sinne pääse tai ehdi. Kiva kiva kun on Espoossa muinaispukuopetusta. Lämmittää lahtelaisen mieltä se. Onneksi olemme Ilppiksen kanssa toimineet ripeästi ja saaneet paikan Suskin pronssikurssille. Meinaan tehdä siinä rytäkässä koristaa asiaankuuluvasti yhden oranssin kankaan, jonka rouva Nirkko kutoi kangaspuissa ja johon tuli virhe eikä hän voinutkaan käyttää sitä omassa muinaispuvussaan vaan kutoi uuden :) eli se tyyki on nyt minulla ja siitä tulee minulle viitta muikkareihin. Mutta miksi oi miksi kukaan ei opeta hienoa asioita täällä maakunnissa???? b) voi surku, nyt tuli purku. Koskapa aion tässä talven aikana tehdä itselleni korean renessanssikoltun Saaran ja Teemun häihin, olen ikäänkuin sukeltanut aikakauteen flemish peasantin kautta. Olen ilmoittanut flemish peasantin käsinommellut sentitkin tuonne tuhannen metrin ompelun haasteeseen, mutta tod...