Tulin vaan nopsasti harmittelemaan sitä, että
a) kaikki hyvät kurssit järjestetään aina sellaisissa paikoissa sellaisiin aikoihin, ettei sinne pääse tai ehdi. Kiva kiva kun on Espoossa muinaispukuopetusta. Lämmittää lahtelaisen mieltä se.
Onneksi olemme Ilppiksen kanssa toimineet ripeästi ja saaneet paikan Suskin pronssikurssille. Meinaan tehdä siinä rytäkässä koristaa asiaankuuluvasti yhden oranssin kankaan, jonka rouva Nirkko kutoi kangaspuissa ja johon tuli virhe eikä hän voinutkaan käyttää sitä omassa muinaispuvussaan vaan kutoi uuden :) eli se tyyki on nyt minulla ja siitä tulee minulle viitta muikkareihin.
Mutta miksi oi miksi kukaan ei opeta hienoa asioita täällä maakunnissa????
b) voi surku, nyt tuli purku. Koskapa aion tässä talven aikana tehdä itselleni korean renessanssikoltun Saaran ja Teemun häihin, olen ikäänkuin sukeltanut aikakauteen flemish peasantin kautta. Olen ilmoittanut flemish peasantin käsinommellut sentitkin tuonne tuhannen metrin ompelun haasteeseen, mutta todellisuudessa niitä on paljon enemmän kuin ilmoittamani luku. Näet purin sen mekon, lisäsin helmaan leveyttä, taittelin vekit toiseen kertaan ja ompelin kasaan. No nyt on hieno ja olen ihan tyytyväinen ekaan renemekkooni. Hip hei.
Mutta kun purkamisessa päästiin alkuun niin puretaan sitten.... nyt olen purkanut pellavaisen partlettini, viidestä saumasta kolme pitää tehdä uudelleen. Tein siis mielestäni liian väljän ja haluan sen istuvan paremmin, joten ... perhana että aina leikkaa kunnon saumanvarat mutta kääntää liian vähän.
Jahka partletti on taas kasassa, pääsen opettelemaan ruffin eli kaulaan tulevan röyhelön tekoa. Hmmm... tekisikö suoraan siitä pienestä palasta pellavaa jota olen partlettiin käyttänyt vain kokeilisiko jollain harjoituskankaalla...
purkamisen valossa taidan harjoitella ensin.
a) kaikki hyvät kurssit järjestetään aina sellaisissa paikoissa sellaisiin aikoihin, ettei sinne pääse tai ehdi. Kiva kiva kun on Espoossa muinaispukuopetusta. Lämmittää lahtelaisen mieltä se.
Onneksi olemme Ilppiksen kanssa toimineet ripeästi ja saaneet paikan Suskin pronssikurssille. Meinaan tehdä siinä rytäkässä koristaa asiaankuuluvasti yhden oranssin kankaan, jonka rouva Nirkko kutoi kangaspuissa ja johon tuli virhe eikä hän voinutkaan käyttää sitä omassa muinaispuvussaan vaan kutoi uuden :) eli se tyyki on nyt minulla ja siitä tulee minulle viitta muikkareihin.
Mutta miksi oi miksi kukaan ei opeta hienoa asioita täällä maakunnissa????
b) voi surku, nyt tuli purku. Koskapa aion tässä talven aikana tehdä itselleni korean renessanssikoltun Saaran ja Teemun häihin, olen ikäänkuin sukeltanut aikakauteen flemish peasantin kautta. Olen ilmoittanut flemish peasantin käsinommellut sentitkin tuonne tuhannen metrin ompelun haasteeseen, mutta todellisuudessa niitä on paljon enemmän kuin ilmoittamani luku. Näet purin sen mekon, lisäsin helmaan leveyttä, taittelin vekit toiseen kertaan ja ompelin kasaan. No nyt on hieno ja olen ihan tyytyväinen ekaan renemekkooni. Hip hei.
Mutta kun purkamisessa päästiin alkuun niin puretaan sitten.... nyt olen purkanut pellavaisen partlettini, viidestä saumasta kolme pitää tehdä uudelleen. Tein siis mielestäni liian väljän ja haluan sen istuvan paremmin, joten ... perhana että aina leikkaa kunnon saumanvarat mutta kääntää liian vähän.
Jahka partletti on taas kasassa, pääsen opettelemaan ruffin eli kaulaan tulevan röyhelön tekoa. Hmmm... tekisikö suoraan siitä pienestä palasta pellavaa jota olen partlettiin käyttänyt vain kokeilisiko jollain harjoituskankaalla...
purkamisen valossa taidan harjoitella ensin.
Kommentit
Lähetä kommentti