Loppusuoralla. Neulakon tonttu on meillä.

Pieni tunnelmapala talvesta: tältä näyttää pihavaahteramme!

Viime keväänä alkanut, lähes ikuisuusprojektiksi muuttunut flemish peasant alkaa olla loppusuoralla.

Alusmekko tehty, samoin kirtle. Partletit pellavasta ja villasta tehty, essuja parikin kappaletta, joista toinen mallia "sotketaan nuotiolla tunnistamattomaksi". Hihat villaa, vuorattu pellavalla. Pellavapartletissa ei ole ruffausta, säästän sen siihen seuraavaan... jahka saan villaisen päällysmekon valmiiksi, nämä ekat partletit eivät taida mahtua enää päälle, sen verran istuvat niistä tuli. Mutta hyvin joutaa tekemään toiset, ensimmäisen pellavaisen version kangas on ärsyttävän löysää ja se tuntuu muuttavan mittojaan joka yö. Neulakon kuuluisa saumavaratonttu asuu nyt meillä. Siis se, joka yön aikana pienentää vaatteita.

Vielä ne siitä valmistuvat... peasantti on enää villaista päällysmekkoa vailla, mutta voi sitä jo näinkin käyttää. Jolandan viikinkitakki on valmis, mutta helvarissa on vielä muutamakin metri työstettävää.

Jolandan silkki-helvarista on myös tullut ikuisuuden kestävä työ. Kaikkine purkuine ja leventämiseen olen saanut siihen menemään noin 120 metriä silkkistä ompelulankaa...

Menen tänään ostamaan lisää. Ja sitten se helma: sitä on nyt noin neljä metriä ja koska mekon kantaja asuu kaukana, Ilona sai tuurata sovitusnukkena. Laitoimme Ilonan seisomaan paksun kirjan päälle (oliko se Waltarin kootut vai Follettia..) ja mittaisin helman niin, että se on sittenkin edestä hieman lyhyempi kuin takaa, jotta Jolanda-rouva pystyy myös liikkumaan sen kanssa.

Koska mekon kaikki leveys on sivuilla, se muodostanee näyttävän laahuksen... Ilona käveli varpaillaan ympäri huonetta kun yritimme saada selvää siitä, miten helma toimii.

Tästä asiasta pitää ottaa yhteyttä viisaampiin eli Neulakkoon tuli asiaa. Voisin samalla palauttaa sen peevelin tontun...

Ennen sovittelua keskityimme ruoka-asioihin eli teimme japanilaista ruokaa kolme tuntia. Ensin misokeittoa, sitten tempuraa ja lopuksi paljon erilaisia susheja: inaria, makeja ja nigirejä.

Ihan itse tehty: Ilona opetti kärsivällisesti teinipoikiamme sushin tekemisessä.

Sitten puhkuimme tyytyväisinä sohvalla ja katsoimme viimeisen jakson sankarillisen merikapteeni Horatio Hornblowerin uskomattomista seikkailuista. Herra osti sellaisen leffaboksin uudenvuoden alla ja olemme viettäneet tuntikausia Horation kanssa.

Käväisimme myös Talvi-illassa: meillä piti olla Miehonlinnan kylän kokous, mutta huomasimme herrojen Knut ja Mikael kanssa, että meitä oli tasan kolme. Siispä jälki-ilmoittauduimme tapahtumaan. Oli kivaa: minä puuhasin kirjurina matsikentällä ja herran pieksivät hieman toisiaan. Illalla herra sai suruviestin, rakas ja hieno ihminen eli Pöllö-Mamma oli lähtenyt taivaaseen korkeassa 90 vuoden iässä. Hyvää matkaa toivotimme hänelle.

Ensi viikonloppuna on sitten Sukkaelämän aika. Nastolan Näppärissä heitimme kerran ihan vitsinä, että eiköhän laiteta sukat esille ja nyt se on totta. Sunnuntaina 24. tammikuuta Nastolassa taidekeskus Taarastissa avataan näyttely Sukkaelämää. Se kertoo sukan elämästä ja elämästä sukan kanssa. Siellä on esillä käsintehtyjä sukkia, jotka ovat kaikki erilaisia, kuten tekijänsäkin.

Ilonan kanssa osallistumme järjestelyihin ja myös sukkiamme on esillä. Poiketkaahan tuvassa!