Hibernaatiopesäke

Joskus 20 vuotta sitten olin Orimattilan nuorisotoimen järjestämällä matkalla Saksassa ja Itävallassa. Bussilla ajeltiin 17 päivää ja oli tietysti mukavaa. Reissussa oli tulkkina Nanna Bayer Hollolasta. Me löydettiin aika pian yhteinen sävel ja tehtiin kaikenlaista .... se Puolan yökerhoreissu ei ollut ihan fiksuimmasta päästä, mutta selvittiin hengissä ja kunniallisina naisina.... köh köh. Kun olimme valokuvaaja Katjan kanssa Rohanin reissulla pari viikkoa sitten, käytiin kahvitauolla Fiskarissa. Ei perhana.... keramiikkapajan seinässä luki isolla että NANNA BAYER. Minä tunnistin Nannan heti - vähän aikuistunut mutta ei muuttunut. Nannan taiteilijatarina on kertomisen arvoinen. Niinpä sitten lähdimme uudelle juttukeikalle ja kävimme tekemässä Etlariin haastattelua Hollolan tytöstä, joka lähti Saksaan opettelemaan turkisompelua, mutta päätyi keraamikoksi. Nannan tyttö Iris tavattiin myös ja nyt Iris on tulossa mukaan Hollolan leiriin, katso http://www.keskiaika.fi/ Elämä kulkee sykle...

Kun on päästy ulkomaiden makuun niin mennään sitten samantien Rääweliinkin. Kävimme siis viiden naisen porukalla iloisella päivämatkalla asianmukaisesti vaatetettuna. Saimme poseertata valokuvauskoneiden kohteina runsaasti... muun muassa brassipoikien, japanilaisen tytön ja aidon intiaanin kanssa. Ostelun saaliina oli muun muassa kasvivärjättyjä villalankoja, villaisia kirjontalankoja, keramiikkaa, uusia kippurakärkisiä kenkiä, miestä wahwempaa kohtuullisesti ja hieman muusicusta eli on sitten tullut lainattua Olde Hansan mainioiden musikanttien äänitallete jollekin, eikä se olekaan palautunut, joten ostin hitto vieköön uuden. Päivän pääpaino oli nautinnoissa. Kävimme Olde Hansan terassilla wahwistamassa itseämme peräti kahteen eri kertaan, aluksi tyyliin hunajaolutta ja maisteluwati ja toisella kerralla taas hunajaolutta, pippurisnapsia ja jotain pientä eli Wihertuoreita paljoin lihain ja calain cera... Välissä kävimme myös nauttimassa käsintehtyjä suklaakonvehteja siinä mainiossa kah...

Hämmästyttävää, miten nopeasti voi vaihtaa paitsi aikaa (keskiaikaa) ja maata... maanantaina kävimme nimittäin äkkiseltään Japanissa. Totta se on, Pukkilassa kun on paitsi japanilainen puutarha, myös japanilainen majatalo, Yado Oikawa www.yadooikawa.fi Ystäväni Elina vei meidät ensin privaattivisiitille Onninkartanon puutarhaan, sitten katsoimme Nannan Suden näyttelyn Galleria Koivulinnassa ja kävimme myös kahvila Kohisevan vintillä. Hauskaa oli tavata Emppu, joka hoiti nyt jo edesmennyttä Bonanza-poniani ollessaan vasta 11-vuotias. Heppa asui heidän kartanonsa puistikossa kaksi kesää ja voi kun meillä oli hauskaa siellä. Äiti-Elinan kanssa etenkin. Kerrankin meidän piti mennä Helsinkiin taidenäyttelyyn, mutta karkasimmekin Stokkalle shoppailemaan kesälomatilin tyhjäksi. Tuossa kuvassa ollaan siis siinä puutarhassa Empun kanssa. Kohisevan alakerrassa on antiikkiliikkeen varasto ja siellä oli tämmöinen vaatimaton tuoli. Tuumattiin, että ostetaan tämä meidän ruokapöytämme toiseen päähän...

Huaaaahh, miten voikin näyttö keinua vaikka ollaan kuivalla maalla. Kun on koko viikonlopun keikkunut aalloilla, paluu kiinteälle alustalle ei käy ihan hetkessä. Ilona justiinsa valitteli, että pitää rystyset valkoisina kiinni työpöydästä, koska maailma keinuu. Meillä oli tosi hieno reissu. Säät vaihtelivat paahtavasta helteestä puuskaisen tuulen kautta rankkasateeseen. Opin, että kun on tarpeeksi väsynyt kalliolla nukutyn yön jälkeen, pystyy ihan hyvin nukkumaan vaatteet märkinä vesisateessa. Kylmä tosin on. Hyvärin Jani tiivistikin kelin hienosti: samaan aikaan paljaat varpaat ja karvahattu. Lauantai-iltana yövyttiin Kaivokarin viereisellä saarella, tehtiin yhteisruoka nuotiolla ja meitä oli rantakalliolla huikeat 16 henkeä. Kotona odottivat sitten lurpahtaneet tomaatintaimet, rupsahtaneet fucsiat ja jopa pelakuut huusivat vettä. Oli ollut ilmeisesti pihassa lämmintä, koska kukat olivat venähtäneet, ensimmäiset myskimalvat ovat auenneet ja jopa se kituva niitty vihertää. Irrotus arje...

Hooohei! Reivatkaa märssy ja menkää kaikki tuhtoa peräämään! Eli tänään lähdetään perinnepurjehdukselle Sotkalla. Tarkoitus on mennä muinaispuvuissa ja viikkarimeiningillä. Mukaan ei oteta turhaan koko vaatekomerollista mundiksia eli nykyaikareleitä. Jos sää äityy kaameaksi, niin järki käteen ja sadekamppeet esiin, mutta minun perusvarusteeni on neljä mekkoa; kolme pellavaista ja yksi villainen. Ja viitta ja essu ja huivi ja villasukkia ja kurpposet. --- Tulikin mieleen, että pitää mennä ottamaan se punkkirokotuksen osa kaksi. Niissä saarissa, joissa suunniteltiin yöpyvämme, on kauheasti punkkeja. Viimeksi Kuutti nappasi sellaisen selästäni. Ällöä. --- Useammassakin blogissa keskustellaan parhaillaan siitä, mikä on sopiva harrastamisen taso. Että ollaanko sinne päin, vai vaaditaanko mahdollisimman täydellistä aikakautisuutta. No, hieno aate ja esimerkiksi Vapaakomppanian esiintyminen taannoisella Turun linnaleirillä on hatunnoston arvoinen. Todella hienoa menoa. Mutta vesillä pitää mui...

Tähän piti laittaa avaukseksi kuva, jossa kaksi vaatimatonta piikatyttöä poseeraa Visbyn jousiampujien leirin edessä elokuussa 2004. Silloin olimme valokuvaaja Katjan kanssa Visbyn keskiaikaviikolla ihanalla työmatkalla. Laivalla rantaan, mekot päälle ja hups, aikakone pyöräytti meidän ihan eri maailmoihin kuin mihin olimme tottuneet. Menimme mekot päällä kulkueeseen sitä kuvaamaan. Oli ihan mieletöntä ja kaiken lisäksi meille maksettiin siitä palkkaa! Seuraavana vuonna matkattiin sitten Anu-ystävän kanssa sama reissu. Hienoa oli silloinkin. --- Olemme tehneet Katjan kanssa monia hauskoja juttumatkoja ja eilen oli taas sellainen. Ajoimme päivän aikana lähes 600 kilometriä, kun kävimme haastattelemassa ritari Jaakkoa. http://www.rohan.fi/ Hieno duuni, ei voi muuta sanoa. --- Matkalla kurkkasimme Billnäsin taimitarhan, ja Fiskarsin ruukista löysin vanhan tuttavan, keraamikko Nanna Bayerin. Hauska tapaaminen, Nannan kauppa oli kiinni, mutta minä vaadin että mulle on avattava. Nannalla men...