Hibernaatiopesäke

Saaran ja Teemun viimeiset metrit sulhona ja morsiona... ja ensiaskelet herrana ja rouvana. Taustalla kaaso Elsa ja meidän naapurista Pekka-pappi. Saara ja Teemu saatiin sitten hienosti naimisiin. Kaikkea hyvää hääparille: onnelliist voimiist, niinku Pakaalla sanotaan. Hyviin häihin kuuluu aina pieni jännitys, kuten saapuvatko häätalon kukat ajoissa, missä on pappi, avaako suntio oven ja syttyvätkö kynttilät ajoissa, sataako vai paistaako, jännittääkö päivän päätähtiä... Hääväkeä. Johanna huolehtii Carhun nimmarin onnittelukorttiin. Oma herra toimittaa kirjoituspöydän virkaa. Kaikki meni tosi hienosti. Saara oli uskomattoman kaunis näky: Unkarin kuningattaren 1500-luvun hääpuvun mallin mukainen puku, blackworkilla koristeltu wulsthaube ja sievät letit. Teemulla tietysti Unkarin kuninkaan hääpuku ja partakin söpösti letillä... ihan alkoi huuli väpättää ja nessu piti kaivaa hihasta esiin. Keittiöväki paiski Liisan johdolla hommia kaksi päivää ja hyvin Liisa joukkonsa ohjasti. Meillä oli...

Enää viisi päivää Saaran ja Teemun häihin. Me lähdemme juhlapaikalle Pyhtään suuntaan jo perjantaina, menemme somistamaan juhlapaikkaa ja auttamaan muissa järjestelyissä. Lauantaina sitten pitää purra poskeen, olen sellainen herkkätunteinen henkilö. Ei tarvitse edes arvailla itkettääkö, kun seuraamme arvatenkin kaunista seremoniaa. On näet sama pappi kuin meillä, Pekka omalta kotikadultamme. Ja kaava on Agricolaa, kuten meilläkin oli puolitoista vuotta sitten. Eli kun sieltä peräpenkistä kuuluu ensin onnellinen liikuttunut niiiissskkk ja sitten sen perään hurmioitunut ulvaisu buhuuhuu ja vollotusta päälle niin se olen sitten minä. Silkit ja sametit jäävät kotiin, kulunut kevät oli aivan liian vauhdikas vaativan projektin aloittamiseen. Katsotaan, josko se vaikka kohta alkaisi rakentua... ensin pitää harjoitella sitä silkkikirjontaa puvun päähinettä eli coiffia varten. Olen ensimmäiseen kappaleeseen niin tyytymätön, että olen näyttänyt sen vain Rikulle ja Ilonalle ja Elina sai kuvan näh...

Takana on mieletön kaksiviikkoinen: ensimmäinen lomaviikko meni puutarhassa, sadetta pidellessä ja kanervamekkoa viimeistellessä. Tein pääntien silkkinyörin lisäksi myös neljällä laudalla kudotun silkkinauhan hihoihin nappilistojen vahvikkeeksi ja hihan napit peräti kolmeen kertaan. Koska kangas on lähes luodinkestävää, napeista oli todella vaikea saada pyöreitä ja sieviä. Niinpä sitten tein ja tein ja tein... eivät ne ole täydellisiä vieläkään, mutta tyydyttävät ainakin toistaiseksi. Kanervamekko valmistui ja napitkin kelpaavat. Hääpuvun helvetinikkuna toimii hyvin päällysmekkona sen kanssa. Taustalla on muuten tosi hieno leiriuuni, jossa paistettiin leipää koko leirin ajan. Semmoinen pitää tehdä kotipihallekin. Toinen viikko meni sitten Skånessa Tuplasodassa. Lensimme Elinan ja Johannan kanssa keskiviikkoaamuna Kööpenhaminaan, sieltä junalla ison sillan yli Ruotsiin ja Annikan autokyydillä leiriin. Sää oli hirveä eli kylmä ja sateinen. Vaikka ei satanut, ilmankosteus oli ainakin 15o ...

Olen tehnyt hartaasti uutta kanervanväristä mekkoani. Sen ensivaiheet elettiin helmikuussa Hollolan käsityökurssilla, sitten se juuttui tekemättömään vaiheeseen, mutta on nyt edistynyt hitaan varmasti. Olen pyrkinyt tekemään sitä vaikka tunnin tai pari joka ilta ja hoplaa, se onkin enää viimeisiä silauksia vailla. Hankalaksi projektin on tehnyt se, että mekko tehtiin ilman mitään kaavaa eli päälle sovitellen. Olen tehnyt sitä kutakuinkin yksin eli esimerkiksi hihat rimpuilin omin voimin kasaan ja paikoilleen. Seuraava tuska tuli, kun näytti siltä, että se ei mahdukaan edestä kiinni. Onneksi on olemassa Neulakko ja Elina... iltamyöhälläkin olen saanut kannustavia viestejä ja sovitusvinkkejä. Ja onneksi meillä on oma pieni kässäkerhomme; Ilona laittoi helmaan merkit ja on se herrakin joutunut sovittamaan sivukiiloja. Nyt tarvittaisiin vielä uutta alusmekkoa varten sovitusapua... ja aika kiireesti... kukahan ehtisiä hätiin? Tämän viikon hieno hetki oli limityskuosisen, kahdeksalla lauda...

Uusi muinaispuvun essu. Kankaan ja langan värjäsin viime kesänä omenapuun kuorella. Nyt yläkulma sai pronssispiraalikoristeet. Pronssikurssi on nyt takana. Olipa hieno viikonloppu, siitä kiitos Ilonalle, Patrikille ja Annalle, Susannalle, Suville ja Maikille. Ilona kuskasi, Patrik ja Anna majoittivat ja ruokkivat, Susanna opetti, Suvi päästi peuhaamaan lautanauhakirjaansa ja Maikki avasi viidessä minuutissa sellaisen rautakausi-pyörteen, ettei uskalla edes ajatella, mihin se johtaakaan. Ensimmäinen oivallus; se pronssispiraali-appikaatioiden tekeminen on vaikeaa, etenkin jos ei näe mitä tekee. Jatkossa herra saa hoitaa avaamisen, minä voin sitten ommella kokoon. Toinen oivallus: siitä oranssista käsinkudotusta kankaasta EI tulekaan viittaa, vaan vaippahame, josta myös nimitystä peplos käytetään. Maikki, joka opettaa rautakautista kudontaa, näytti miten kankaan katkenneet langat huolitellaan ja piirsi mallin lautanauhasta, jonka voisin kutoa kankaan reunaan. Minun hommani on tehdä kumpa...

Vielä kun muutaman päivän jaksaa odottaa... perjantaina lähdemme Ilonan kanssa Espooseen Susannan vetämälle pronssispiraalikurssille! Aivan mahtavaa! Kurssi kestää koko viikonlopun ja sen aikana on tarkoitus opetella spiraalikoristeiden tekemistä. Voisi sanoa että taas, sillä olenhan jo toki tehnyt niitä spiraaleja ja koristellut niillä yhtä sun toista. Viimeisin koriste on kiinnitetty siihen herran taisteluvaatteeseen, siellä on kauluksessa pieni hannunvaakuna onnea tuomassa. Se ei näy taisteluvarustuksessa, koska sen päälle tulee kaulasuoja, mutta onpahan siellä kuitenkin. Lisäoppi ei koskaan ole pahitteeksi ja noiden ristikoiden tekijänä olen ihan noviisien noviisi. Näitä tulee nyt! Samankaltaisia hälpättimiä on jo siinä parhaassa essussani, mutta nyt tavoitteena onkin jotain aivan muuta... jotain isompaa ja hienompaa. Sain nimittäin ostaa yhdeltä Näppärien rouvalta eli Marja-Liisalta hänen kutomansa Mikkelin muinaispuvun kankaan. Kankaassa on pari virhettä, sen takia tämä taitava m...

Onpa takana vilkas, raskas ja tapahtumatäyteinen talviloma! Ja tietysti se sisälsi runsaasti käsitöitäkin... tällä kertaa tosin isompaa sorttia. Loman alkajaisiksi herra tilasi sotahaarniskaansa jotain, joka innoittaisi häntä kiivaasti taistelemaan minun puolestani kruununturnajaisissa. Ne käytiin siis Sauvossa viime viikonvaihteessa. "Tee vaikka matsitunikaan koristenauhaa... tai vaikka joku vyö". Minä tein... olen pitkään jo halunnut kokeilla tupla-tuplapukkia eli oinaan sarvea mennen tullen. 32 lautaa, loimen luomiseen meni kaksi tuntia ja kutomiseen reilut kuusi. Ja sitten vielä näpräsin nauhanpäät punoksiksi ja koristelin pronssispiraaleilla. Nauha eteni alkukantaisella tekniikallani (toinen pää kiinni minussa, toinen kukkalaudassa) vain 40 senttiä tunnissa. Ja käännös oli pakko tehdä suunnilleen puolen metrin välein. Mutta tuli hieno! Ja tämä oli viimeaikaisista tilaustöistäni ehdottomasti se tärkein, koska se tuli omalle rakkaalleni, joka kantoi sitä taistelukentällä m...