Hibernaatiopesäke

Meillä oli rekvisiitatkin mukana. Yllättävän moni ainakin kokeili syömistä puulusikalla! Nykyisinhän arvostetaan sitä, että työntekijä pystyy tekemään monenlaista hommaa. Minun perustyötäni on painettu sana, mutta olen tehnyt myös nettilehteä ja radiouutisia. Lehden puolella olen paiskinut töitä vähän joka saralla, kiitos paikallislehtitaustani ja aluetoimittajapestin. Eilen ylitin osastorajojen lisäksi jo yksiköiden välisiä aitoja, olivat näet päiväksi siirtäneet minut toimituksesta konsernin ravintolaan hommiin. Värväsin myös Elzebethin avukseni. Keittiömestari Markku halusi tarjota "kanta-asiakkaan bonuksena" elämyksen ja sitä varten tarvittiin sitten pari rautakautista emäntää ja lounastaukoon sopiva määrä Pohjolan pitoruokaa. Käytin runkona lokakuussa toteutettua paronillisen investituuran tarjoilua. Investin pidot kestivät neljä tuntia... ei mahdu moderniin lounastaukoon. Firman keittiömestari valmisteli kaiken hyvin; leipoi annettujen ohjeiden mukaan leivät, paistoi ...

Urheilija ei kuulemma tervettä päivää näe, mutta eivät käsityöläiset jää loukkaantumistilastoissa yhtään huonommaksi. Olen lyhyen, mutta sitäkin kiivaamman kässäurani aikana kokeillut jo monenlaista: kipeä selkä, tihrustavat silmät, jännetuppitulehdus ja tenniskyynärpää yhtä aikaa eli käsi lastassa kaksi kuukauta... haavoja, pistoja, turpoava peukalonivel. Käsinompelijan syndroomaksi voitaneen ristiä se vaiva, kun silmäneulan kärki kaivaa etusormeen kuopan. Siinä vetäisin enkat kun ompelin kirjontaneulalla turkista sormin, kun tein Oliverin häävaatteita... siinä tulipalokiireessä katosi leikkaava turkisneula, onneksi sain myöhemmin Annelilta uuden. Ensin valmistui Pipa. Tämä lähtee nääs Tampereelle. Neulakinnashommista saan yleensä kipeitä niveliä, mutta viime viikonloppu teki ihan uuden vamman. Tein näet parissa illassa pipon, sukat, kintaat ja ... sitten loppuikin, koska ilmeisesti kinnaslanka poltti rakon peukaloon. Sitten sipaisin menemään sukat. Miesten kokoa. Ihan totta; siinä ...

Talviomena. Pakkasta ja lunta kestävä, toistaiseksi tuntematon lajike. Löydetty Hollolan pitäjän Lahden kylän Joutsenjärven raitilta. Itse asiassa niitä on enemmänkin... yhteensä kymmenessä puussa. Tällä kertaa siis tarjolla kuvallista antia, teemoina talvipuutarha ja maan mahtavimmat, upeimmat ja minulle tärkeimmät urheilukilpailut: Pukkisaaren hiidenhirvenhiihdot! Tiesittekö muuten, että 1800-luvun lopulla hikiurheilu oli lähinnä rahvaan hommia ja herrasväki sporttasi esimerkiksi erällä dominoa. Itse asiassa "urheilua" ehdotettiin kuvattavan sanalla "kiisto". Hmmm... ei hassumpi nimi. Viikinkiajan laiva ry:n kisajoukkue paitsi vuoden tulokas Maija puuttuu. Tuo ketturouva olen siis minä, ampumapaikan vastaava ja huoltopäällikkö. (tittelit ovat tärkeitä) Niin, olivat siellä Kuutti, Miksu ja Ilppiskin. Hiihtämässä. Neljänneksi hiihtivät, kymmenen joukkuetta oli lähtöviivalla. Hieno suoritus kertakaikkiaan! Ja näin kovaa tultiin maaliin: Kuutti-kippari ja myös ankkur...

Huomasin tuossa uudenvuoden tienoilla, että olen pullistunut kolmessa vuodessa aika monta kiloa. Huomasin, että en ole harrastanut liikuntaa, vaan pelkkiä käsitöitä ja hyviä pitoja. Sille piti siis tehdä jotain. Entisenä urheiluhulluna - uskokaa pois, oli aika jolloin kaikenlainen treenaaminen täytti elämäni - aloittaminen oli helppoa. Suurin kynnys oli sohvalta nouseminen. Ensin pikkuisen hiihtoa. Uuuh ja puuh. Kävellen töihin, koska en pidä talvipyöräilystä. Sitten tuli kuvioon ruokapäiväkirja: aivan ehdoton juttu, jos aikoo olla selvillä siitä, mitä suuhunsa tunkee. Ja nyt jihuu, työpaikan kuntosali on avattu remontin jäljiltä. Käymme siellä parin työkaverin kanssa aamulla nostelemassa painoja ja nyt sinne saatiin jo juoksumattokin. Tein myös itselleni käsityö-aikataulun: ei kässää ennen kello kuutta illalla ja kun seinäkellomme kumahtelee kymmenen lyönnin, työ lopetetaan. Nyt kello herättää ennen seitsemää, ruokin elukat, juon kahvia ja luen lehdet, kävelen töihin, sitten pieni pun...

Mikäs se sieltä repusta pilkistää? Knutin puhki kävelty neulakinnassukka lämmittää reppumiehen eväspulloa Nastolan Näppärien sukkanäyttelyssä. Olen kärsinyt jatkuvasta, piinaavasta päänsärystä nyt toista viikkoa. Kaivoin silmälasit esiin, venyttelen, juon, syön, yritän olla narskuttamatta hampaita päiväsaikaan, koska teen sitä jo öisin. Yritän olla stressaamatta, ajattelen vain hyvïä asioita (pah) ja nekin vaaleanpunaisella sävytettynä... Huumorintaju loppuu. Jolandan mekko valmistui vihdoin ja helman kanssa on toivoa, koskapa rouva itse kävi ohikulkumatkalla sovittamassa sen. Toivon hartaasti, että mekko on lopulta mieleinen. Oli siinä työmaata, käsinommeltua saumaakin yli 30 metriä. Nyt teen jotain itselleni eli kudon sukkanauhoja, uudella ihastuksella eli lehtikuviolla, vaaleansinistä ja pinkkiä. Siis oman pihan morsinkovärjäystä ja kesäisiä kokenilleja. Niitä pidän vaaleansinisten villaisten sukkieni kanssa ja molemmat uutuudet piilotan peasantin alle. Uudet siniset sukat ovat es...

Pieni tunnelmapala talvesta: tältä näyttää pihavaahteramme! Viime keväänä alkanut, lähes ikuisuusprojektiksi muuttunut flemish peasant alkaa olla loppusuoralla. Alusmekko tehty, samoin kirtle. Partletit pellavasta ja villasta tehty, essuja parikin kappaletta, joista toinen mallia "sotketaan nuotiolla tunnistamattomaksi". Hihat villaa, vuorattu pellavalla. Pellavapartletissa ei ole ruffausta, säästän sen siihen seuraavaan... jahka saan villaisen päällysmekon valmiiksi, nämä ekat partletit eivät taida mahtua enää päälle, sen verran istuvat niistä tuli. Mutta hyvin joutaa tekemään toiset, ensimmäisen pellavaisen version kangas on ärsyttävän löysää ja se tuntuu muuttavan mittojaan joka yö. Neulakon kuuluisa saumavaratonttu asuu nyt meillä. Siis se, joka yön aikana pienentää vaatteita. Vielä ne siitä valmistuvat... peasantti on enää villaista päällysmekkoa vailla, mutta voi sitä jo näinkin käyttää. Jolandan viikinkitakki on valmis, mutta helvarissa on vielä muutamakin metri työst...

...valmiita töitä esittelevien kuvien puutteessa tulin murisemaan sitä, että a) ruffin tekeminen on yllättävän vaikeaa kun ei oikeastaan tiedä mitä on tekemässä eli partletti ei ole valmistunut. En halua tehdä jotain sinne päin, vaan saada kerralla sellaisen oikean, joten nyt maltan odottaa. Harjoitusruffaus on tehty kyllä. Mutta meinasin tehdä villaisen partletin tässä välissä valmiiksi, jos saisi vaikkapa helmikuun puolivälissä vietettävään Sydäntalvenjuhlaan uuden palveluskoltun päälle. b) kun on oikein innostunut jostain, ei malta edes mitata. Se tietää taas purkamista, mutta puretaan sitten eli olen tehnyt Jolandalle hovikelpoista helvetinikkunamekkoa punaisesta silkistä. Pääntie ja hiha-aukot olen kääntänyt valkoisella silkillä sisäpuolelle, kaikki on ommeltu käsin, silkkilangalla ja sisäkaistaleen huolittelen paikalleen hopealangalla. Siitä syntyy yksinkertainen mutta ainakin omasta mielestäni hieno "viimeinen silaus" mekolle. No, miten tuli se meidän herra katsoneeks...