Oranssi mekko - toinen otos / orange dress - take two

Tein mekon. Ja häntähupun. Kummatkin käsinkudottu ja kasvivärjätty.
I just made me a dress. And a hood with long tail. Both hand woven and natural dyed.

Neljä vuotta sitten kirjoitin uudesta, krapinpunaisesta mekosta. Tein sen lämpimäksi vaatteeksi, kun olimme ensimmäistä kertaa lähdössä Ronneburgiin MIMien kutsumana.

No, ylihuomenna menemme taas. Ja tällä kertaa en mene vain kuorimaan porkkanoita ja tiskaamaan, vaan olen yksi tapahtuman kokeista. Lisäksi pidän pienen työpajan suoraan kankaan reunaan kudottavan  lautanauhan tekemisestä.
Historia toistaa itseään. Huomasin juuri tehneeni ihan samanlaisen mekon kuin neljä vuotta sitten.
Tai no, krapinpunainen mekko nro1 oli ostokangasta. Tämä on itse kudottu ja värjätty!
Kyseessä on 1300-luvun mekko, ihan tavalliselle ihmiselle ja käyttöön tarkoitettu. Aivan kuten edellinen versiokin, joka on pitänyt minut lämpimänä ja kuivana kaikenmaailman myrskyt ja maanjäristykset. Se on edelleen lempivaatteeni.

  * * *

Four years ago I wrote about my new madder red dress. I made it to be my warm dress, and that time we were preparing our first trip to Ronneburg, invited by MIMs from Germany.
History repeats it self. I just noticed that I made similar dress than four years ago. Well, the madder orange dress nro1 is made or industrial fabric. This time I have woven the fabric and also dyed it.
This is for just an ordinary dress to 14th century, made to ordinary people to be worn. Just like the first version, which has kept me warm and dry in all kinds of storms and earthquakes. And it is still my most favourite dress.

Tuttu kaava Herfolfsnesista. Ei nappeja eikä nyörejä.
Well known dress model from Herjolfsnes. No buttons or lacings.

Mekko takaa. Oops, huppu on vähän hassusti.  Same from behind. Ops, the hood is a bit folded.

 Huppua somistaa tinapinssi, ilmiselvä Eikka. / There is very obviously small Eikka made of tin.

 Turun keskiaikaisten löytöjen innoittamana ompelin hupun melko paksulla villalangalla. Kasvivärjättyä jaalanlampaan villaa.  Hupun ompelun aloitin pari viikkoa sitten Middelaldercentretissä / I used medieval finds from Turku as inspiration when making the hood. It´s sewn by using rather thick woolen yarn, natural dyed jaalasheep wool. This sewing I started at Middelaldercentret couple of weeks ago.

Koska kangas on aika paksua, avasin sisäsaumat kummallekin puolelle. Käytin ompeluun pellavalankaa  / Since the fabric is quite thick, I opened the inner seams to two sides. I used flax as sewing yarn.

Pääntie ja hihansuut on vahvistettu suoraan kankaan reunaan kudotulla lautanauhalla.
The neckline and the sleeves are finished by the narrow tablet weaving, attached to fabric while weaving.

Ei nappeja eikä nyörejä. Elinan yllyttämänä testaan ajatusta tavallisen ihmisen käyttövaatteesta: hihat ovat väljät ja halkion ansiosta ne voi kääriä melko ylös työnteon ajaksi.
No buttons or lacing on sleeve either. Elina prompted me to test the idea of ordinary people´s working clothes: the sleeves are quite loose and thanks to short slit, I can roll up my sleeves if needed, for example when I´m working.

Kummatkin kankaat ovat samasta loimesta. Kudoin ensin harmaata harmaalle, sitten parin hupun verran värillisellä kuteella. Mekkokankaan värjäsimme Marian kanssa juhannuksena.
Both fabrics are from same warp. First I wove grey on grey, then enough to two hood with coloured weft. The dress fabric we dyed during Midsummer with Maria.

Ja nyt pakkaankin me matkalaukkuun. Kohti Ronneburgia!
And now I will pack them to my suitcase. Here we come, Ronneburg!