Tein mekon. Ja häntähupun. Kummatkin käsinkudottu ja kasvivärjätty. I just made me a dress. And a hood with long tail. Both hand woven and natural dyed. Neljä vuotta sitten kirjoitin uudesta, krapinpunaisesta mekosta . Tein sen lämpimäksi vaatteeksi, kun olimme ensimmäistä kertaa lähdössä Ronneburgiin MIMien kutsumana. No, ylihuomenna menemme taas. Ja tällä kertaa en mene vain kuorimaan porkkanoita ja tiskaamaan, vaan olen yksi tapahtuman kokeista. Lisäksi pidän pienen työpajan suoraan kankaan reunaan kudottavan lautanauhan tekemisestä. Historia toistaa itseään. Huomasin juuri tehneeni ihan samanlaisen mekon kuin neljä vuotta sitten. Tai no, krapinpunainen mekko nro1 oli ostokangasta. Tämä on itse kudottu ja värjätty! Kyseessä on 1300-luvun mekko, ihan tavalliselle ihmiselle ja käyttöön tarkoitettu. Aivan kuten edellinen versiokin, joka on pitänyt minut lämpimänä ja kuivana kaikenmaailman myrskyt ja maanjäristykset. Se on edelleen lempivaatteeni. * * * ...
Hibernointi on muun muassa sitä, kun perhoset vetäytyvät hyvin nautitun sokeri-punaviiniaterian jälkeen pesään levolle. Meidän pesämme on meidän kotimme, jossa harrastetaan elämää. Niin, ja keskiaikaa: pukuompelua, kutomista, veistämistä, värjäämistä. This is a blog with long name. Some call it Hibis. It is about life and historical handcraft, like weaving, carving,sewing and dyeing.