Melkein valmiit säärisiteet / leg wraps almost done

tammikuuta 27, 2014


Viime viikon vietin kangaspuiden äärellä. Maantaista sunnuntai-iltaan: kaikki arki-illat, lauantaina ja sunnuntaina tuntikaupalla. Olen kutonut säärisiteitä.
Pieni koira on käynyt kurkkimassa, joko se emäntä malttaisi lopettaa kutomisensa. Koirat ovat viettäneet suurimman osan ajasta kanssani huoneessa leikkien ja nukkuen. Niiden touhut ovat olleet hyvää seuraa muuten niin yksinäisessä työssä.

Oli mukava huomata, miten oma motoriikka kehittyi työn edetessä ja se juuri oli tarkoituksena, kun säärisiteet kudottiin pitkänä pötkönä. Alussa sain kasaan kymmenen senttiä tunnissa, lopussa pääsin jo lähes 30-40 sentin tuntivauhtiin.
Työn hitaaseen etenemiseen on pari syytä. Ensimmäinen on se, etten ole koskaan ennen kutonut kangaspuilla. Piti siis olla tarkkana.
Toinen syy ovat nuo ihanat vanhat kangaspuut. Pyöräspuut eivät ole ne helpoimmat.
Kolmas syy ovat säärisiteiden tuppilohulpiot. Niitä ei normaalisti kudota vaakapuissa, vaan pystykangaspuissa, mutta Maikin nerokkaila ohjeilla sekin onnistuu. Ilman Maikkia istuisin edelleen puhumassa että "olisi se kiva kutoa kangasta itse". Niin ja toki Hannele Köngäkselläkin on oma roolinsa; kankaankudonta liittyy koulunkäytiini siellä Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopistossa, ennen kaikkea tulevaan mestarityöhöni.

* * *

Last week I spend by my loom. From Monday to Sunday all my spare time is sat there weaving leg wraps.
Little dog has been peeking me and trying to ask if I´m going to stop weaving at all. Mainly dogs have been playing and sleeping in the room where the loom is, so they have been good company.

It was nice to notice how skills develop. That was the original reason to weave leg wraps as one long weave: to teach my motor skills to this work. In the beginning I managed to weave 10 cm in one hour, at the end of the week I wove already 35-40 cm in hour.
This work is slow mainly for three reasons. First; I have not woven on horizontal loom ever. Second; my loom is old lovely model with pulleys. Lovely, but tricky.
Third reason are tubular selvages. I´m not calling them hollow selvages, as one many time sees. With this way of making them they are... well...tubular.
Normally they are not woven on horizoltal loom, they are iron age thing and made by warp weight loom. But thanks to ingenious Maikki, this can be done. And without her I would still be just talking about weaving. Also thanks to this new thing goes to Hannele Köngäs; this weaving has something to do with me being at Mynämäki school of craft and desing and specially my master work.


Oppiminen aikuisena on ällistyttävä kokemus. Pikkuhiljaa kapeaa kangastani alkoi kertyä kangastukille. Kahdeksan senttiä kerrallaan, sillä aina kahdeksan kudotun sentin jälkeen loimea piti päästää. Kudonnan loppuvaiheessa tein sen kymmenen minuutin välein, eli kudontanopeus kasvoi harppauksin.
Learning has been astounding experience. Little by little my narrow fabric began to grow. Eight cm at the time, because after weaving eight cm (three inches) I had to let the warp. At the end of the weaving I did it every ten minutes.




Tässä näyy kankaan nurja puoli: reunat ovat tiheämmät kuin muu kangas, ne on niisitty samaan tapaan kuin tuppilohulpio niisittäisiin pystykangaspuihin ja loppu pitää hoitaa käsityönä.
There you see the reverse side. The edges are more dence than rest of the fabric, they are threaded same way than tubular selvages are on vertical looms. In addition some hand work is needed.


Siis näin: vien langan viriöön reunalankojen yli (koska se on helpompaa kuin vieminen niiden ali, kuten lautanauhassa tehdään). Reunassa piin raossa on kaksi lankaa, normaalisti vain yksi. Ylitän neljän piinraon verran lankoja.
Kiristän langan reunaan ja se kääntää kankaan reunan tuppiloksi. Reunasta on hyvä pitää kiinni, koska pirta pyrkii avaamaan käännöksen. Pitää olla varovainen, ettei pirta ala katkoa reunalankoja.

Like this: I take the weft into the shed over the egde yarns. (I do so because it is easier than taking weft under them, like is done when tubular edges are woven on tablet weaving.)
Normally there is only one yarn on every space of the reed. On edges there are two. Edges are four spaces wide.
I tighten the edge, which turns the edge. It is good to hold it, because this way the reed tries to open the tube. And be careful; yarns might break.


Kun kudelanka on viriössä reuna kireällä, vaihdan viriön. Nyt tulee se pyöräspuiden ominaisuus esiin:
When weft is sin the shed, edge taken care of, I change the shed. Now this is what happens whit pulleys:


Kangaspuissani ei siis ole nostajia tai välittäjiä, vaan tällaisen pyöräset. Rissat, siis. Niistä lähtee langat niisivarsiin.
My loom does not have levers, but pulleus. From there goes strings to heddle shafts.

Niisivarsia on neljä ja ne on sidottu pareittain toisiinsa pyöräsen kautta.
There are four heddle shafts and they are tied in pairs trough pulleys.

Painan kuvion mukaisesti aina kaksi polkusta kerrallaan alas, jolloin kaksi niisivartta nousee ylös. Eri paria olevat villasukat eivät ole olennainen asia työssä. Eriparisuuden aiheuttaja eli sukkia piilotteleva koira näkyy avauskuvassa.
I press down two treadles and two shafts rises, two lowers. Not-matching woolen socks are not essential to this kind of weaving. I just happen to have a sock stealing dog. See starting picture.

Koska välittäjiä ei ole, niisivarret eivät nouse tasaisesti ylös, vaan niitä on autettava kädellä. Joka ikisessä viriössä.
Cause there are no marches, the darts does nor rise properly, so I have to help them with and. On every shed.


No nyt voidaan iskeä kutoa eli hellävaraisesti painaa lanka kankaan jatkoksi. Ei paukuteta, ei hakata. Kangas tiivistyy viimeistelyvaiheessa eli se kudotaan yllättävän harvaksi.
Now I can beat, or actually cently press the weft. Not beating hard, because fabric will shrink when it is finished so it can´t be too tightly woven.


Viikon puolivälissä eli torstaina illalla yllätin itseni: ensimmäinen sääriside valmis! Otin sen pois puista, tein uudet aloitussolmut ja aloitin toisen kutomisen.
Thursday evening a big surprise: first one done! Took it off, made new starting knots and started another.

Kankaankudonnassa se varsinainen kutominen on vain pieni osa kokonaisuutta. Olen tehnyt esimerkiksi niidet itse.
Weaving is only part of the whole process. I have also made heddles.

Niiden tehdään solmimalla ne pienen telineen ympärille, näin niisistä tulee kaikista samanpituiset. Riku teki tämän telineen.
There is a special tool to help making every heddle equally long. Riku made me one.


Tarvittiin myös pikkuisia sukkuloita. Riku veisti nämä minulle. Ihana mies!
Also small shuttles needed. He made me those also. Love him!


Lanka viriöön, kiristä, käännä, polje, nosta, iske.... viikko sitä ja yhtäkkiä 7,2 metriä säärisidettä kudottuna!
Mutta ne eivät ole vielä valmiit: kangas pitää kastella ja säärisiteiden päät pitää huolitella lautanauhalla.

Put the weft to the shed, tighten, turn, lift, beat..one week of that and suddenly 7.3 meters of leg wraps woven!
They are not ready yet: fabric need to be finished and they still need some tablet weaving.

PS: Blogivinkkaus!!! Read this! Lue myös, mitä villasta tuli, And also the result!
 Victoria Holmqvist and her addventures with blue wool... from Finland!!

You Might Also Like

7 kommenttia

  1. Well. If I ever thought I could NOT be impressed by you, I was wrong.

    VastaaPoista
  2. 5I'm sure your little dog is just as helpful as my cat, especially when it comes to getting hairs in everything!

    VastaaPoista
  3. Voi että... Ihailen.
    Mitä olisi mahtanut tehdä kissani, jos olisi päässyt avuksi tuohon hommaan!

    VastaaPoista
  4. We also have two cats and since doggy is keen yarn destroyer, the "loom room" is kept tightly closed when Im not there. The warp destroyed would have been too much.

    Our cats are not interested in yarns at all! They only leave black hair everywhere... which is annoying too.

    VastaaPoista
  5. They look very nice! Much better than those I tried ro make on a warp-weighted loom many years ago... I had an idea about weaving four leg wraps in the same time, next to eachother in the loom, saving time. Everyone said ut was impossible so I had to try! It went ok, except me beeing unable to count properly so there were misstakes all over. I gave up after ca 50cm, having to pair of newborns' leg wraps!

    I also really Love the colour of Vix' wool! Amazing!

    VastaaPoista
  6. What are your references for this pattern?

    VastaaPoista
  7. Kaarina cemetery grave 27. Finnish iron age.

    VastaaPoista

More Saffron!

Lautanauhakirja löytyy täältä:

Tilaa keittokirjamme täältä