Hibernaatiopesäke

Taas olen saavuttanut yhden virstanpylvään, haaveen ja tavoitteen. Kudoin metrin verran tätä ihanaa, monimutkaista ja erittäin vaikuttavaa nauhaa. Snartemo V, peräisin 600-luvulta Norjasta. Olipa urakka!! 56 lautaa, ohje lähes neljä liuskaa pitkä. Yhden kuviokerran kutomiseen meni noin kahdeksan tuntia. Metriin mahtuu vähän vaille kolme kuviokertaa eli 24 tuntia työtä metrissä. Mutta mitäpä sitä työtä laskemaan kun saa tehdä jotain näin hienoa. I have again reached one mile stone, a dream and goal. I have woven one meter of this wonderful, complicated and very impressive band. It is Snartemo V, from 7th century Norway. What a job! 56 tablets, pattern almost four sheets long. One rapport took eight hours. My one meter has almost three rapports and so this took 24 hours to weave. But no reason to count hours when I´m able to weave something so wonderful!! Ja sitten tärkeä asia kaikille kutojille: aina, siis ihan aina kannattaa kutoa alussa reilu pätkä vaikka neljä et...

Viime viikon vietin kangaspuiden äärellä. Maantaista sunnuntai-iltaan: kaikki arki-illat, lauantaina ja sunnuntaina tuntikaupalla. Olen kutonut säärisiteitä. Pieni koira on käynyt kurkkimassa, joko se emäntä malttaisi lopettaa kutomisensa. Koirat ovat viettäneet suurimman osan ajasta kanssani huoneessa leikkien ja nukkuen. Niiden touhut ovat olleet hyvää seuraa muuten niin yksinäisessä työssä. Oli mukava huomata, miten oma motoriikka kehittyi työn edetessä ja se juuri oli tarkoituksena, kun säärisiteet kudottiin pitkänä pötkönä. Alussa sain kasaan kymmenen senttiä tunnissa, lopussa pääsin jo lähes 30-40 sentin tuntivauhtiin. Työn hitaaseen etenemiseen on pari syytä. Ensimmäinen on se, etten ole koskaan ennen kutonut kangaspuilla. Piti siis olla tarkkana. Toinen syy ovat nuo ihanat vanhat kangaspuut. Pyöräspuut eivät ole ne helpoimmat. Kolmas syy ovat säärisiteiden tuppilohulpiot. Niitä ei normaalisti kudota vaakapuissa, vaan pystykangaspuissa, mutta Maikin nerokkaila o...

Talven ehdottomasti hankalin tilaustyö. The most difficult work of the season. Talvi aiheuttaa vaikeuksia käsityön tekijälle. Ei se kylmyys, vaan loputon pimeys. Tämän talven vaikein urakka on ollut Ruotsiin mennyt häntähuppu, joka jossa on oranssi vuori ja päällyskangas mustaa villaa. Tein sen yhteisprojektina Saksassa asuvan Elsan kanssa; minä ompelin, hän kirjoi. Hupun saaja kuuluu SCA:ssa (Society of Creative Anacronism) ritarikuntaan, jonka tunnuksena ovat ruusut, siitä tuo kirjonta. Halusin tehdä huppuun lautanauhahuolittelun. Pilkkopimeässä mustaa mustalle... mitähän minä ajattelin? Riku toi avuksi otsalampun. Älä naura siellä (Ilona nauroi kun näki). Ilman otsalamppua siitä ei olisi tullut mitään. * * * Winter is difficult time for handcrafted. No, not the coldness, but the darkness that does not end. This winters hardest item to make is a black lipipipe, a hood with long tail. Orange lining, black wool on outer layer. I made it as a joined project with Elsa, who...

Tämä mainio kuva löytyy Aboa Vetuksesta, kun vain kurkkaa oikeaan reikään. Tässä on minun unelmani. This splendid picture can be seen by looking at a small hole on wall at Aboa Verus -museum in Turku Finland. This is my dream. Paina alas kaksi polkusta, auta kädellä vastakkaisia varpoja ylös. Vie lanka reunalankojen yli viriöön. Kiristä reuna, venytä kangasta. Jätä lenkki. Vaihda seuraava viriö. Paina, älä lyö. Tässä minun mantrani. Minä kudon kangasta. Ensimmäinen kankaani on vain 11 sentin levyinen murtoitoimikas. Siitä tulee säärisiteet. Loimi on erittäin hienoa harmaata suomeenlampaan villaa ja kude samaa luonnonruskeaa villaa, josta Leena Pellinen kutoi kankaan Espoon museon elävöityspukuun arkelogi Heini Kirjavaisen ohjeiden mukaisesti. Kummatkin langas ostin koululta. Osaan nyt aloitussolmujen teon ja tiedän, miten tarkkailla lyönnin tiheyttä. Tuotan pientä kangastani lanka kerrallaan. Minulla on valtavan onnellinen olo. Kudontaosion jälkeen lyhyt raportti...