Pientä nyöripohdintaa. Small thought about lacing.

Tein uuden villaisen alusmekon ja vihreä päällysmekon, koska tällä hetkellä omistan tasan yhden vaatekerran. Olemme lähdössä Visbyseen, jossa järjestetään Battle of Wisby, vuoden 1361 taistelun hengessä.
Olemme mukana sotaleirissä ja sinne on tiukat määräykset varusteiden suhteen. No, kävin koko keskiaikavaatevarastoni läpi tiukalla seulalla, jota kutsun Visby-seulaksi. Jätin komeroon kellanvihreän alusmekon, sinisen lyhythihaisen päällysmekon, punaisen väljän villamekon ja kaksi huppua.
Kaikki loput annoin tai myin. Sama tuuletus kävi myös viikinkivaateosastolla, josta lähti kiertoon muun muassa värillinen pellavamekko, päällysmekkoja ja ensimmäinen olkainmekkoni. Niissä ei ollut mitään vikaa: yksi ei mahtunut päälle, toisen kankaassa saattoi olla sekoitetta, kolmannessa oli liian näkyvä pisto... siispä uutta tekemään!

Jo viime kesänä ihastelin ruotsalaisten harrastajien vaatteita eli Albrechts Bössor-ryhmän tyttöjen mekkoja: niissä oli nyöritetyt hihat. Olen myös nähnyt kuvan saksalaisessa kirkossa olevasta patsaasta, jossa hienolla rouvalla on nyöritys hihassa ylös asti. Ostin mekkokankaan jo viime kesänä ja koko talven olen ajatellut nyörihihoja. Nyt tein ne.
Olen kokeillut mekkoa jo vähän käytössä ja nyörit toimivat tosi hyvin. Kun hihaa pitää kääriä työntekoon, riittää kun nyöriä löysää hieman ja käärii hihan ylös. Kun työ on tehty, hiha alas ja nyöri tiukalle.

* * *

I have made a new kirtle, because at the moment I have only one old. We are going to Visby Gotland, to event Battle of Wisby, to reenact that yeat 1361 battle.
We will live in a war camp and they have strict rules about things you can use. I decided to look at all of my medieval clothes according to my own rule, the Visby-rule. I left to the closet my greenish-yellow kirtle, blue shortsleeves overdress, red warm dress and two small hoods. And my wedding dress, of course.
Everything else is now sold or given away. I did the same too to my iron age dresses: one coloured linen dress, over dresses and my first apron dress. There was nothing wrong with them: one was too small second had wrong kind of fabric to my taste, third had too long stiches... So I can make it all again!

Already last summer I addmired the dresses which Albrechts Bössor groups girls had: they had lacing on the sleeves. I also saw pictures of a statue in German church: a lady wears a dress with lacing on the sleeves. All the way up.
I bought the fabric last summer already and now I made the dress with laced sleeves.
I have already tested the sleeves a bit and they work really well. I just loosen the lacing a bit, and roll the sleeves up.

* * *

Tein nyörinreiät kahden sentin välein, sekä miehustaan että hihoihin. Näin nyörit saa tiukalle, tiukkakin mekko menee hyvin kiinni, eikä välistä kurki hirveästi valkoista alusvaatekerrosta. Kehon "korkeuserot" eli poven koko aiheuttaa aina pientä rakoilua. Sen takia suosin istutusta niin, että etuosa on lähes suora ja kurvit otetaan sisään muuten kuin kurvittamalla miehustan aukkoa.

 

Miten puvun kaula-aukon reunat saa niin, että ne ovat käytössä tasan? Nyörityksessä on pari taikaa, jotka on hyvä osata. Käsite Zen of spiral lacing kuvaa sen mielestäni selkeimmin: toisella puolella kaksi alinta ja toisella puolella kaksi ylintä reikää ovat lähempänä toisiaan kuin muut reiät. Kannatttaa katsoa linkki! 

* * *

 

The eyelets are every two cm, both on the front and on sleeves. I think this way I can close the dress opening really tight and avoid white underlayer showing. Well.. due to my body shape that tends to happen and this is why I don´t like dress fitted too curvy on front..I like rather straight shape on bodice opening. Not the one that follows bust line curves.



 

How to make lacing so that the edges on the neck line match? There is a trick. Learn about Zen of spiral lacing: too lowest eylets on the other side of the opening are closer to each other than the rest, and on opposite site two on the upper part do the same. Look at the link!

 

Nyörinreikiä! Eyelets!

 

Jouduin miettimään myös nyörin väriä. Kun tein nyörinreikiä, postasin niistä kuvan Facebookiin ja Johanin mielestä ne näyttivät pieniltä kukilta. Hän totesi että vihreä nyöri olisi kiva. No, minä kokeilin ja opin. EI.

Näkyvä nyöritys näytti minusta mekon koristamiselta, eikä se ollut tarkoitus. Usein nimittäin aikakauden maalauksissa ei nyöritystä ole lainkaan otettu kuvaan mukaan.

Siis onko nyöritys ollut a) koristeellinen osa mekkoa vai b) olisiko se sittenkin kuin vetoketju nykyaikana. Tarkoituksenmukainen kiinnitys, jonka ei ole tarkoitus näkyä? Maalauksissa näkee mukavan tiukkoja mekkoja, joissa ei ole edessä mitään kiinnitystä. Niissä voikin olla sivunyöritys, jota ei ole maalattu kuvaan. Kuten ei nykyajan vetoketjuakaan korostettaisi.

Toisaalta: mainitsemassani saksalaispatsaassa etuosan pitkä nyöritys ja samoin hihojen nyöritys on veistetty näkyviin todella korostetusti. Tässä tapauksessa kyse voisi siis olla koristeesta.

 

* * *

I also had to think about the colour of the cord. When I was making the eyelets, I posted a picture on Facebook. Johan replied that they look like little flowers and if he was making them, he would use green cord. Hey, I can always test it....NO!!

It became too visible and looked like a decoration to me. That was not the purpose on this dress. In many painting or the time period the lacing does not show at all.

So: is the lacing a) decorative part or the dress b) or would it be like zipper, a functional and non-visible way to close the dress?

In many paintigs there are nicely fitted dresses, but no cords visible on front. That might be hidden on side, and painter has not painted it, like modern zipper would not either.

On the other hand, on that german statue the lacing is very visible, almost highlighted. In that case it might be dress decoration.

 

 

Vihreä nyöritys. The green lacing.

 

Sininen nyöritys. The blue lacing. 

Ja sama vertailu itse mekossa. Ehdottomasti ohut, huomaamaton nyöritys.
And then same lacings compared on the dress. Absolutely the not so visible lacing.

Omassa mekossani päädyin siihen, että siniseen kankaaseen luonnonvärisellä pellavalangalla tehnyt nyörinreiät, jotka ovat kuin pieniä kukkia, riittävät. Nyörin on syytä olla huomaamaton. Tein siis haarukkanyöriä Wetterhofin Veerasta (tex 55 x2). Pidän ohuesta nyöristä ja olen oppinut, että kierretty silkkinyöri on ehkä hieno, mutta ajan mittaan se tekee temput. Olen kerran istunut kaksi tuntia avaamassa täydellisen jumittunutta silkkinyöriä --- mekko ei olisi lähtenyt päältä muuten.

 * * *

I decided that the natural colour flax on flower-like eyelet are visible enough. The cord must be not too visible. I made a lucet cord and used thin Wetterhof Veera wool yarn. I like thin cords but I have learned that twisted silk cord is not good. I have spent two hours trying to open one -- I did not want to cut it.

 

 

Ihana Riku! Olen hukannut ostamani nyörihaarukan, joten Riku teki minulle sellaisen oman pihan omenapuusta.

I love Riku! I have lost my lucet so Riku made me a new one. This is made of apple tree grown in our garden.