Mad, mad, madder!

Hihaton mekko minulle, siipalle takki.
I got a new sleevless overdress, Riku has a coat with 50 buttons.

Kuten aiemmin kerroin, pistin keskiaikavaatekaapin sisällön uusiksi lähestyvän Battle of Wisbyn kunniaksi...sota, mikä ihana syy tehdä vaatteita!
Sinisen alusmekon ja vihreän lyhythihaisen alusmekon jatkoksi tein oranssin hihattoman päällysmekon. Sitä varten tilasin valkoisen kankaan Saksasta Naturtuchelta ja värjäsin sen kotona krapilla.
Viime kesänä värjäsin jo yhden kankaan krapilla ja mietin koko talven, että se on se hihaton mekko... kunnes levittelin sitä Rikun nähden. Mies nappasi kankaan ja sanoi että "tästä tulee jotain mulle".
Siitä tuli takki.
Huomasin, että me alamme muistuttaa keskiaikaista versiota tuulipukupariskunnasta. Nyt voimme aamulla miettiä, laitammeko päälle vihreät asut vai olisiko krappipäivä. Hah!
Riku sai tässä kesän aikana myös ruskearuudullisen työpaidan, joka toivottavasti sotkeentuu jo ensi viikolla saveen, kun teemme saviuunin Visbyn sotaleiriin.
Mad about madder. Mataran vallassa. Sellainen tunne tuli kun katselin meidän puvustoamme...

 

As I told earlier, I am re-making my medieval dresses. First I made a blue underdress and green shortsleeved overdress, next in line was madder-red sleevless overdress. I ordered some nice white plain woven wool fron Naturtuche Germany and dyed it with madder.
I had dyed one madder-red wool already last summer and planned to make something for me... until Riku took it and announced that "this is mine". He got a jacket.
I noticed that we are that married couple with matching track suits... We can now choose if we have a green day or madder day.
Riku also got a brown woolen shirt for working and I hope it will be dirty next weekend when we are making a clay oven to Visby camp!
But now we seem to be mad about the madder...

* * *

Hihattomassa mekossa on taskuaukot. Pääntie, hiha-aukot ja taskuaukot on viimeistelty kutomalla lautanauha suoraan kankaan reunaan.
Siltä varalta että menetelmä ei ole kaikille tuttu, laitankin tähän kuvasarjan siitä miten tein sen kahden puristimen avulla keittiön ruokapöydällä. Kun kangas lepää pöydällä, työn voi keskeyttää vaikka siksi aikaa, kun pitää viedä koiranpentu ulos. Äkkiä.
Olen aiemmin tehnyt sitä niin että loimi on ollut kiinni omassa jalassa, siis footweaving-tekniikalla, mutta käy se näinkin:

Sleeves dress has pocket holes. The neckline, arm holes and pocket holes I finished by weaving a narrow tablet woven band to the edge.
Just in case the method is not familiar to all, I join here some pictures to show how I did it. I have done it earlier by footweaving, but this is one and a good way to do it, using carpenters clamps and kitchen table.

Nauha siis ommellaan kudottaessa kankaan reunaan.
The band is attached to the edge while weaving.

Loimen toinen pää on kiinni puristimessa. Loimi on hyvä pitää melko löysänä, jotta nauha ei ala kiristää kankaan reunassa. 
The warp is attached to a carpenters clamp. The warp needs to be quite loose, otherwise the band becomes too tight.

 Irtolangan ja neulan avulla voin siirtää työtä kudonnan edetessä. Hiha-aukkoa pitää pyöritellä kutoessa, toisin kuin suoraa reunaa.
Using a big needle and yarn loop helps to move the work while weaving. The round arm hole needs to be moved during the weaving, unlike when weaving straight piece of fabric.

Kaksi lautaa riittää huolitteluun.
Two tablets is enough for finishing.

Loimen loppu on kietaistu toiseen puristimeen.
The other end is attached to another clamp.

Kudon niin, että neula menee viriöstä kankaan alapuolelle ja tulee oikealta puolelta ylös.
I weave so that the needle that carries the weft, goes to the shaft and throught the fabric from reverse side to the right side.

Käännän laudat ja tuon kuteen taas viriöön. Käännän laudat ja kudon taas kankaan läpi.
I turn the tablets and bring the weft trought the shed. Turn the tablets and weave again to the fabric.

Kun alku ja loppu kohtaavat, kudon ihan loppuun saakka...
When the start and the end meets, I weave to the very end...

Kuteella vielä muutama pisto yhtymäkohtaan ja sitten vain huolitellaan langanpäät nauhaan ja työhön.
I use the weft yarn to tie the ends. Few stiches over and then just finish the yarns to the band or inside the seam.

Tuossa näkyy vielä, miten nätisti nauha myötäilee kaarevaa reunaa. Ja hei, nappeja.. Rikun uudessa takissa on 50 nappia. Kun laskee mukaan kahden Villen takit ja nämä meidän uudet vaatteemme, olen tehnyt tätä sotaa varten 181 napinläpeä, 124 kangasnappia ja 78 nyörinreikää. Riittää toistaiseksi.

There you can see how nicely the band goes to the curve edge. And there are some buttons too. Rikus coat has 50. I counted that including two Vílles´s coat I have made to this battle 181 buttonholes, 124 fabric buttons and 78 eyelets. I think I will have a small break now...