Hibernaatiopesäke

Niin kivaa kuin lautanauhojen kutominen onkin, joskus pitää tehdä muutakin. Joulun pyhinä alkoi tehdä mieli pipoa. Päätin tehdä kerralla tarpeeksi pitkän ja lystikään ja toivon, että pääsen käyttämään sitä Löytäjä-klubin talviriennoissa. Tablet weaving is fun, but every now and then one needs a small break. During the Christmas holiday I felt I needed to make an nalbinded hat. Long one and a cheerful. I am going to use it at our Finders-clubs winter events. No tuli pitkä.... hyvä että kuvaan mahtuu. It turned out really long...hardly fits in picture. No jos näin päin sitten... Maybe this way... Näin tein raidat: ensin sileää ja sitten vaihdoin lennosta värin punaisesta lilaksi tai vihreäksi. Tein kymmenen pistoa kiinnittämättä reunaan, kiinnitin neljällä pistolla reunaan ja taas kymmenen ilmaan ja jätin neljä pistoa väliin. Toisella kierroksella jatkoin kiinnittämistä vapaisiin silmukoihin. Kun koko matka oli reunustettu, ...

Olipa värikäs väripäivä! Ja tuo sininen tausta on jonain pävänä minun viittakankaani. Ihana. What a colorful dye day we had! That blue fabric will hopefully one day be my iron age cape. Love it. Tässä pitäisi olla kertomus siitä, miten kudoin itselleni rautakautisen esiliinan pystykangaspuissa Espoon työväenopiston kurssilla. Sitä ei ole, koska juuri sinä viikonloppuna kun oli ainoa vapaa aika, jolloin olisin päässyt kutomaan, olin sairaana. Suosittelenkin sen sijaan lukemaan kurssitoveri Jenni Sahramaan erittäin ansiokkaan artikkelin aiheesta. Mutta onneksi pääsin osallistumaan kurssin viimeiseen osioon eli kankaiden värjäykseen Krista Vajannon opissa. Muiden työstäessä essujaan värjäsin aiemmin syksyllä ostamani kankaan , josta kaavailen baltialaista rautakauden viittaa. Värjäsimme sinisiä suoraan indigojauheella, emme siis tehneet etukäteen sellaista kyyppiä kuin esimerkiksi Riihivillan indigo-ohjeissa on. Itse olen vain sekoittanut jauheen veteen, lisännyt soodaa niin e...

Satunnainen asia numero kolme: olen sekaisin rautakaudesta, vaikka useimmiten pukeudun 1300-luvun muodin mukaan. Nauha on Maskun Humikkalan malli 8658: H17. Olen saanut blogitunnustuksen Päin Mäntylää blogista . Hibis on siis blogi, jossa on substanssia. Piti oikein tsekata, mitä substanssi tarkoittaa. Valitsen puhekielen tarkoituksen: tässä on ainesta. Kiitos siis tunnustuksesta. T'ähän liittyy se, että pitää kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestä. Hirrrvittävän vaikeaa, mutta yritetään. Tässä siis kahdeksan faktaa, satunnaisessa järjestyksessä.   1. Olen aikuinen ihminen . Se tarkoittaa sitä, että osaan jo valita kenen kanssa leikin hiekkalaatikolla, mitä ruokaa syön ja mitä suostun laittamaan päälleni. Inhoan ohraa, enkä pidä merenelävistä. Olen syönyt elämäni aikana yhden etanan ja yhden osterin ja niiltä osin kiintiö on täynnä. Käytän aina hametta, pidän vintagevaatteista ja vanhoista asioista. Kts. Löytäjät. 2 . Kateus on minun mielestäni tyhmä...

Koristelin uuden punaisen villamekkoni Kaukolan Kekomäen S-nauhalla. I decorated my new viking dress with S-braid of Kaukola Kekomäki. Viime viikot ovat menneet lautanauhan parissa. Kävi näet niin, että haimme tässä syksyn aikana Maikin kanssa pienelle kahden hengen työryhmällemme apurahaa, saimme suosituksia ja saimme myös apurahan. Nyt teemme käsikirjoitusta kirjaa varten. Maikki suunnittelee, minä kudon. Ensi keväänä meillä on sitten jotain upeaa näytettävänä. Tämän projektin takia olen kovasti harjoitellut kutomisen taitoa: eri langat toimivat eri tavoin ja yksi vaikeimmista kudottavista on Wetterhofin Veera ( tex 55 x 2). Se on myös mitä ihanin kudottava, joten olen oikein erityisesti treenannut Veeralla. Kudoin Kekomäen S-nauhaa yhden mekollisen verran eli koristin oman viikinkimekkoni hienolla nauhalla. Valmis nauha on noin 8 milliä leveä. Veeralla kudon myös karhunhammasnauhaa, mutta siinä onkin 23 lautaa. Kahdeksalla laudalla ja tietyillä kuvioilla nauha...