Hibernaatiopesäke

Pyhä Lydia eli Lyyti kerittävänä. Ruskean kesävillan alta paljastui uskomaton väri. Shearing St Lydia aka Lyyti. Under her brown summer wool revealed incredible colour. Lammasharrastus teki viikonloppuna hurjan loikan: olemme nyt kerineet ensimmäisen kerran. Oli muuten jännää. Kahden pikkuisen uuhikaritsan kerimiseen meni pari tuntia aikaa ja lopputuloksena oli ihan uupunut kerijä. Jännitti ihan mielettömästi, mutta onneksi Riina-lampuri näytti miten lammas keritään kangassaksilla. Palkintosakset, jotka sain tuhannen metrin ompelukisasta ylennettiin siis kangassaksista keritsimiksi. Lampaan nahka on jännä juttu. Se kun ei ole lampaassa kiinni samalla tavalla kuin vaikka meidän oma ihomme. Jos villaa venyttää samalla kun leikkaa, nahka tulee herkästi mukana ja saksi tekee reiän lampaaseen. Ei hyvä. Keritsemistä helpottaa älyttömästi, jos leikkaajalla on käsitys siitä, minkä muotoinen eläin villan sisällä on. Riina käytteli saksia tottuneesti, näytti mitkä ovat vaikeim...

Siksälän kalmiston viitan lautanauhan kuvioita koekudottu reilun kahden metrin verran. Ohje on Maikin kurssilta viime keväältä. From Siksälä burial site in Estonia was found a shawl, which has nice tablet woven braid on edge. This is my first test weaving of them. The pattern we got at Maikki´s course last spring. Tammikuussa 2009 kudoin ensimmäisen oikean lautanauhani, siis sellaisen, jonka tein alusta loppuun ihan itse. Helmikuussa 2009 olin Turussa muinaispukuseminaarissa ja kosketin lautanauhaa, jonka oli kutonut Silja Penna-Haverinen. Se oli karhunhammasnauha Kaarinan kirkkomaan haudasta numero 27. Hän oli tutkinut nauhafragmentteja ja tehnyt koekudontoja kokonaisen vuoden ajan. Yhtä ainoaa nauhaa varten. Olin ihastuksesta järkyttynyt. Jospa vielä joskus itsekin osaisi noin hyvin... Viime viikonloppuna kudoin Kaarinan karhunhammasnauhaa Maikin tekemällä ohjeella, puolikaskiertoineen. Maikki istui vieressä, Eikka sylissään ja lisäsi suorituksen vaikeuskerrointa: minä seura...

Katrin ja hänen kaunis virolainen rautakauden pukunsa. Katrin and her very nice estonian iron age dress. Pukkisaaren rautakautiset markkinat ovat olleet perinteinen elävöityskauden lopetus. Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna on tapana kokoontua rautakautiseen kauppakylään tapaamaan tuttuja ja tekemään pientä kauppaa. Tänä vuonna teimme poikkeuksen normaalista: olimme Pukkisaaressa vain päivävieraina ja kaiken lisäksi "oudoissa vaattteissa ", kuten moni reagoi nykyajan vaatetukseemme. Olipa hei hieno päivä: lautanauhaguruni Maikki Karisto oli kanssamme rautakaudella. Näytin hänelle taloja, istuimme vähän mukavan tunnelmallisessa keskiliesimajassa lämmittelemässä ja tutkimme varhopatsastalon mukavuuksia. Totesimme, että keskiliesimajassa valo riittäisi nauhan kutomiseen kyllä... Pukkisaari iron age market is sort of re-enacting seasons closing. The first weekend of september is time to meet friends and talk and change ideas and buy and sell something too. This time w...