Hibernaatiopesäke

Yksi keskiaikaisen keittokirjamme kymmenistä ruuista. One of many foods in our new medieval cook book. Tässä alkaa tuntea itsensä jo kirjailijaksi, sillä alle vuoden sisään ilmestyy jo toinen kirja, jota olen tehnyt. Viime kesän päätteeksi julkaistiin Makuja mahtipitäjästä -kirja, jossa kerrottiin hämäläisestä ruokaperinteestä ja nimenomaan entisen suurpitäjä Sysmän alueella. Kirjassa oli kaksi muuta kirjoittajaa; professori Laura Kolbe ja filosofian tohtori Birgitta Stjernvall-Järvi, jotka kirjoittivat seudun ruokaperinteen historiasta ja minun osuuteni olivat kokkaukset, ruokakuvausten järjestäminen ja monet tarinat ruokien ympäriltä. Kirjan neljäs tekijä, Vuokko Virolainen, teki suuren työn kerätessään tietoja seudun ihmisiltä. Kirja julkaistiin marraskuussa ja se tuntui tosi hienolta. Mutta pakko sanoa; tämä uutukainen on ihan omaa luokkansa. Sahramia, munia ja mantelimaitoa on keskiaikaharrastajien keittokirja, jonka teimme ystäväjoukon kanssa. Minä, Nanna Tuovinen ja Sa...

Jopas näitä nyt valmistuu... Lehvähuppu, keltaista villaa vihreällä villavuorilla. Päällinen Medeltidsmode, vuori Naturtuche. Ommeltu silkillä. Tietysti käsin. Asiakas: mies, 195 cm. Erityistoiveita: kylän pisin häntä. Oh, these keep coming. Hood with leaves. Yellow wool with green wool lining. Yellow wool Medeltidsmode, green from Naturtuche. Handsewn with silk. Customer: man, 195 cm. Special wishes: long (longest) tail in the country.   Onneksi hupun käyttäjä oli paikalla, kun sommiteltiin kankaita. Olisi tullut kovin pieni muuten. On tosi vaikea ymmärtää millaiset mittasuhteet on parimetrisessä miehessä, kun on itse puolitoistametrinen nainen. Luckily the customer was on the spot when I was cutting his fabric. It is really hard to understand the measurement of a two meter tall man, when tailor herself is one and half meter woman. Vuori on selvästi lyhyempi kuin päällyskangas, sillä lehvät vievät 12 senttiä pituudesta. The lining is clearly shorter than upper ...

Kysäisin kerran kaikkien neulakinnasharrastajien idoli Sanna-Marilta miten hän tekisi pystyraitaa . Vastaus löytyi pian: hän oli vähän aikaisemmin tavannut vanhan tekijän, joka teki kirjavia, lähes pilkullisia kintaita. Sanna-Marin blogiin ilmestyikin pian raitaa ja röyhelöä. Vasta nyt sain aikaiseksi itse testata raitaa. Rikun vanhat kintaat ovat puhki, joten kesän kunniaksi tein uudet. Näissä kintaissa pisto tehdään niin, että otetaan normaalit piston langat ja lopuksi kiepautetaan sekaan vaihtovärin lanka etusormelta. Nurjalle puolelle ei tule lankalenkkejä, vaan vaihtoväri kulkee päävärin piston sisällä. Huomasin kaksi asiaa: neulakinnas kiertää hieman ja että lankojen värinvaihdolla on väliä, jos haluaa tosi siistit vaihtokohdat. Itse pidän tavasta vaihtaa väri niin että uusi väri lähtee peukalolla olevien lenkkien alta. Otin lepovuorossa olevan langan mukaan vasta toisella pistolla, jolloin reunaan ei tule pientä tiukkaa lenkkiä. Neulaaja huomaa kyllä pian käytännössä mit...