Hibernaatiopesäke

Happy man: Riku was taking part to a night battle as a member of handgonne-team. Next day he was surprised by Ronnie, Daniel and Thorsten: they gave him a shooters team badge too . Tämä kirjoitus on englanniksi, suomeksi on kirjoitettu aikaisemmin. Last year we had an opportunity to take part to wonderful event at Ronneburg Germany. This yeat the group MIM asked if we wanted to go to Morimondo Italy with them and take part to Trecentesca 2012 . Yes please! We had a great trip, some suffering but wonderful experience. Unfortunately Elina was not able to travel with us, but Riku and I took a plane to Frankfurt. There we met Taija and Sarah, who took us to Mühlheim. There we spend the day as guest of lovely Vetters and in the evening we packed one medieval camp with ten tents in a bus. It took 12 hours to go to Morimondo by bus: mostly we were sleeping. We arrived the village in the morning and started building the camp. When I was looking at the amount of stu...

Hienona Morimondon sotatantereella: uusiksi ommeltu sininen mekko ja röyhelöhuntu ensimmäistä kertaa tapahtumassa käytössä. This post will be only in finnish, english version will follow soon! Jos Ronneburgissa oli ihanaa viime syksynä, niin ei Italian Morimondon reissu makeudessaan yhtään sille kalvennut. Retki oli tosin aika rankka, mutta elämys oli pienen kärsimyksen arvoinen. Trecentesca on italialainen keskiaikatapahtuma , jossa elävöitetään Morimondon kylässä vuonna 1356 käytyä taistelua. Tapahtuman järjestää kylässä toimiva luostari ja nimenomaan sen johtaja isä Mauro, joten sodassa onkin kyse rauhasta. Iloinen Joutsen sai kutsun osallistua tapahtumaan saksalaisen Mimin kanssa, siis sama joukko jonka kutsumina olimme Ronneburgissakin. Elina ei päässyt matkalle mukaan, mutta me Rikun kanssa pakkasimme laukut täyteen keskiaikaa ja lensimme torstaiaamuna Frankfurtiin, sieltä sitten Taijan ja Sarahin kyydillä Mühlheimiin, jossa pakkasimme kokonaisen leirin linja-autoon ja...

Sininen hihaton mekko ei ole mitään ilman tuttua lehmuksenvihreää huppua eli liripipeä. Piti tehdä sellainen uusi, samasta syystä kuin mekko piti uusia: en tykännyt sen saumoista. Olen ostanut kankaan uutta varten jo vuosi sitten, mutta nyt oli vihdoin aikaa tehdä se. Hupun reuna on leikattu lehviksi; ne ovat noin 12 senttiä korkeat. Lehvät teen niin, että leikkaan sapluunan, piirrän reunat kankaalle ja leikkaan. Tämä ihana villa ei purkaudu, joten reunalle ei tarvitse tehdä mitään. Vuoritin hupun niin, että vuori loppuu juuri ennen lehväreunaa. Molemmat kankaat ovat Medeltidsmoden ihanista valikoimista. My blue cote need it´s pair, the green dagged hood. Since I remade the dress, I just had to remake the hood too. I bought the wool actually a year ago, but had no time to sew it. The edge is cut to oak leaves which are about 12 cm high. The wonderful wool I used does not ravel so it is just cut, there is no need to finish the edge. The lining is also wool, both fabulous ...

Vanhan sinisen mekon uutta sisäkuvaa: hiha-aukkojen saumat jäävät tämän kapean lautanauhan alle. Old dress, new style. The seams of my side openings are now finished with tablet woven braid. Olen monessa yhteydessä tuonut esille sellaisen asian, että keskiaikaharrastaja, joka tänään aloittaa harrastuksensa, on mahtavan etuoikeutetussa asemassa. Tietoa on valtavasti saatavilla verrattuna vaikkapa vain vuoteen 2003 verrattuna, jolloin olen ollut ensimmäisessä keskiaikatapahtumassani, Visbyssä pellavaisessa lainamekossa. Olen oppinut paljon aikakauden materiaaleista, ompelutekniikoista ja kaavoituksesta, puhumattakaan kaikista niistä hienoista yksityiskohdista, jotka tekevät puvun omaksi vaatteeksi (kiitos Elina . Olet minulle rakas). Olen oppinut tekemään: ennen harrastukseni alkua en edes lyhentänyt farkunlahkeitani, saati että olisin kutonut tai ommellut. Nyt olen edennyt siihen asemaan, että opetan jo muita. Se tuntuu uskomattomalta. No mitä siitä seuraa? Se, että muutama vuos...