Pystykangaspuut , osa 3. Warp weight weaving, part 3.

Testikäyttö tehty, kangaspuut toimivat.
Testrun showed, that they work.

...kyllä, pystykangaspuut osa kaksi puuttuu.
Hyppäsin suoraan kolmoseen, koska ykkösen ja kolmosen välillä tapahtui niin valtavasti asioita. Ensimmäinen kangas valmistui, loin toisen loimen ja kudoin sen valmiiks. Seuraava, erittäin tärkeä edistysaskel koettiin viime viikonvaihteessa Kissojen yössä. Rikun käsin veistämät ja erittäin perinteisin menetelmin tekemät pienet pystykangaspuut olivat ensimmäistä kertaa käytössä.

Rakas ystäväni Saara eli Eva, kuten hänet keskiaikapiireissä tunnetaan, kirjoittaa omassa blogissaan ansiokkaasti siitä, mitä me koimme Kissalassa.
Olen erittäin iloinen ja onnellinen siitä, että sain ihan vierestä seurata miten Saara lähti Maikin kanssa matkalle rautakauteen. Saara hehkui onnesta, voin sanoa.

Loimme Saaran kanssa yhdessä loimen uusin puihini. Ihan kapean panama-sidoksisen kankaan, josta tulee valmiina pieniä pussukoita. Riku oli jälleen sankarillinen aviomies ja kävi tuomassa puihin vielä ne elintärkeät painokivetkin. Lauantaina hän katseli sivusilmällä myös kehrääjien opettelua.

Sunnuntaiaamun työ:  lautanauha mallia Merisalon numero 145
Next tablet woven braid: pattern Merisalo 145.

Minä olin ilmoittautunut Maikin lautanauhapajaan koko viikonlopuksi ja siellä se aika tarkkaan menikin: perjantaina sain kudottavaksi Mikkelin Tuukkalan nauhaa, lauantai hujahti kangas numero ykkösen huolittelussa ja uusien puiden testikäytössä ja sunnuntaina jatkoin kutomalla Maikin ohjeella Merisaloa numero 145. Kangastani huolittelin muun muassa punomalla pronssilla somistettua iskunyöriristikkoa siihen.

Kankaan reunaan on kudottu lautanauha ja seuraavaksi langat punotaan iskunyöriksi.
There is a tablet woven finishing on the edge on the fabric and then continued by fingerloop braiding.

Ilona tarttui Perniön muinaispuvun vyöttönauhaan ja kutoi kanssamme kangasta. Ja sitten oli tämä uusi tuttavuus, Kirsti. Lappeenrantalainen eläinlääkäri, joka on nauhankutojana ilmeinen luonnonlahjakkuus. Hän katsoo kuvaa, piirtää mallin ja kutoo. Oli kyseessä sitten virolainen tai halstattilainen nauha... Kirsti istui nauhapajassa perjantaista sunnuntaihin ja opetteli muun muassa kutomaan toimikkasnauhaan kirjaimia. Kirstillä oli hauska kudontateline ja hän oli kuulemma sunnuntaina ilahduttanut rautatieasemalla väkeä kutomalla nauhaa, kun oli ollut luppoaikaa ennen junan lähtöä.

Muualla Kissalassa tehtiin uskomattomia käsitöitä laidasta laitaan. Esimerkiksi kehrääjillä oli ihmeellisiä rukkeja, mutta minun kehruusensaationi aiheutti oma aviomies.
Riku ilmoitti lauantaina että "minä tulenkin sinne sunnuntaina opettelemaan kehräämistä". Ja niin hän teki. Ai että, olenko muistanut mainostaa miten mahtava ihminen on Jiri? Osaa mitä vaan, on reilu kaveri ja opetti Rikun kampaamaan, karstaamaan ja kehräämään villaa.
Ja Riku... oli kuulemma katsonut Youtubesta miten kehrätään ja tietenkin osasi tehdä sitä heti.
Sunnuntaina meillä sitten leperreltiin, kun herra opetti rouvaansa kampaamaan villasta lepereitä. Ja sitten kehrättiin. Riku on hyvä opettaja, sain minäkin taas juonesta kiinni. Ostimme Jiriltä ja Maikilta upeita kehriä ja lankaa tulee nyt jatkuvalla syötöllä.
Erityisen iloinen olin siitä, että nauhapajassa kävi paljon oppilaita ja moni perjantaina ihan vain vähän valmiiseen loimeen kutomista kokeillut viettikin kolme päivää Maikin opissa.

 Jälleen uusia ihmisiä lautanauhan lumoissa! Taustalla ihanat pystypuuni.
Again new people charmed by tablet weaving. Behind them my lovely small vertical loom.

Kolme kuukautta hujahti; mainio kurssimme pystykangaspuilla kutomisesta on ohi. Pääsiäinen meneekin sitten seuraavalla kurssilla, kun Hollolan keskiaikaseura järjestää 1400-luvun pukukurssin. Opettajat, Therese ja Anna aina Gotlannista saakka asuvat meillä, samoin osa kurssilaisista, kuten Saara, ja lisäksi väkeä tulee vielä kyläänkin, joten talo on taas täynnä elämää!
Riku saa esitellä sitten upeat pystykangaspuunsa itse seuraavassa postissa.

...yes, the warp weighted weaving part 2 is missing.
Part two is missing, because so much has happened since part one. I finished my first small fabric, made a loom for another, finished that and then came very important day, testing the compact size loom which Riku made. We made the test in handcraft event Kissojen yö, Cats night, which we organized with two friends.

My dear friend Saara, or Eva as she is known among re-enactors, writes well in her own blog what we made there. I am proud and happy to share her precious moments while learning more about finnish iron age. Maikki is splendid guide on that ans I can tell that Saara was really, really happy.
We made a loom for test weaving together. it is quite narrow, it´s going to be small pouches. We used panama-binding, which is easy and quick to make.
Riku visited the event at saturday, he was again my hero of the day, by bringid the weight stones which we needed for weaving. And he also followed what spinners did.

I had registred to Maikki´s weaving workshop for whole weekend. At Friday evening I started weaving a braid from Tuukkala grave and Saturday I spend mostly finishing my green fabric and testing the loom. And Sunday morning I started a new braid, Viivi Merisalo´s number 145 and also made fingerloop braiding decoration with bronze spirals on my first fabric.

Ilona started making a belt with Perniös dresses pattern and she also did some weaving. And then there was Kirsti, a vet from Lappeenranta. She is a phenomenal weaver: she looks at the picture, draws the pattern and maked braids just like that, all from Estonia to Halstatt. She was there three days too and as a bonus, she surpirsed fellow travellers at Lahti railway station with tablet weaving. She had some extra time while waiting the train, you see.

The event was full of fantastic handcraft; for example spinners had amazing spinning wheels. Riku decided to come there too, to learn spinning with spindle. Have I ever told how wonderful person pur friend Jiri is? He is very talented on many skills, he is a jolly good fellow and he and Maikki kindly taught Riku how to spin. Riku had watched it from Youtube and naturally he learned it just like that. I am so amazed -- and proud of him!

Maikki showed a trick: if you pull the combed wool through thingy called diz, it helps to make more even yarn. Yes, Riku made the diz too.
Riku teki Maikin vinkistä pikku juttuja nimeltä diz ja näin sitä käytetään: kammattu villa vedetään sen läpi, jolloin tuloksena on tasainen lepere eli se hahtuva, josta lanka sitten kehrätään. 

 Jiri opetti Rikua kerhäämään. Jiri taught Riku how to spin.

He combed the wool and spin it with spindle. And he also started to teach me how to do it. We bought several nice spindles from Jiri and Maikki and now yarn just keeps coming.
It was a wonderful weekend, I can say. I am specially happy because so many beginners came to Maikki´s workshop. There was ladies who just came for a small peak and stayed there for three days learning with Maikki.

Maikki made these cuties: clay spindles

Three months went quickly: our weaving course is over. And next course is coming: during the easter hollidays we have a course on 15th century dresses in Hollola. We are having teachers all the way from Gotland Sweden, Anna and Thérese. They will stay with us, and also Saara and some other people and we are also having people visiting us, so this house is again full of life and people.
About the vertical loom: Riku will tell about them soon.